Kapitalismi on demokratian elinehto

Seymour Lipset (s. 1922) esitti ensimmäisten joukossa (1959) demokratisoimisteesin, jonka mukaan modernisointi ajaisi vahvimmin valtion kohti demokratiaa. Barrington Moore (1913 – 2005) puolestaan väitti että maanomistus (1966) ja keskiluokan kasvu (1967) olivat välttämättömiä demokratian ylläpitämiseksi. 90-luvun alussa Robert Putnam (s. 1941) lisäsi demokratiasekoitukseen kansalaisyhteiskunnan muodostumisen. Yhdessä näiden neljän teorian selitysvoima on suuri ja niitä pidetään yleisesti demokratian olemassaolon elinehtoina.

Modernisoinnilla, maanomistuksella, keskiluokan kasvulla ja kansalaisyhteiskunnan muodostumisella on kuitenkin yksi yhteinen tekijä: kapitalismi. Modernisointia ja keskiluokan kasvua ei synny ilman talouskasvua ja talouskasvua on vaikea aikaansaada ilman alkeellista kapitalismia. Maanomistus on omistusoikeus ja siten suoraan kapitalistinen; kansalaisyhteiskunta muodostuu yhteisistä intresseistä, joista ensimmäinen on kapitalistinen vaihtokauppa. Kommunistisella Kiinalla ei ollut kansalaisyhteiskuntaa, tämän päivän kapitalistisella Kiinalla sen sijaan on, ja se johtaa väistämättä lopulta Kiinan demokratisoitumiseen.

Poliittisella ja taloudellisella vapaudella vahva yhteys

Korrelaatio taloudellisen ja poliittisen vapauden välillä on niin selkeä, että yhteys Fraser Instituten ja Freedom Housen vuoden 2005 indeksien välillä on peräti 63 % – mikä on paljon yhteiskuntatieteissä. Taloustieteilijöille yhteys ei ole mikään uusia asia. Milton Friedman (s. 1912) perusteli taloudellisen vapauden ja poliittisen vapauden välisen yhteyden jo vuonna 1962 eräässä esseessä kirjassa Capitalism and Freedom. Friedmanin kaksi keskeistä argumenttia ovat ne, että kapitalismi sallii anonyymin toimeentulon sekä mahdollisuuden propagoida omien poliittisten näkemysten puolesta.

Jotta henkilö voisi propagoida poliittisten näkemystensä puolesta, hän tarvitsee ensin toimeentulon pysyäkseen hengissä. Kapitalismissa tällainen toimeentulo on taattu, koska kapitalismia harjoittavat maat ovat rikkaita ja ne vaurastuvat vauhdilla. Kuvitellaan kuitenkin sellainen absurdi ajatus, että myös sosialistiset maat pystyisivät samaan. Sosialismissa ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että työntekijän toimeentulo on riippuvainen valtiosta ja täten on olemassa todellinen riski, että mikäli työntekijä puhuu avoimesti kapitalismin puolesta, hänet erotetaan eikä hän voi hankkia mistään uutta työtä. Kapitalismissa tällaista riskiä ei ole, sillä yritykset ovat kiinnostuneita lähinnä työntekijöiden tuottavuudesta ja omasta imagostaan, eivät niinkään politiikasta. Kapitalismissa yrityksiä on markkinoilla useita tuhansia, sosialismissa on vain yksi yritys: valtio. Kapitalistisessa mallissa on lisäksi se etu, että kun kuluttaja ostaa leipää, hän ei tiedä mitä poliittisia mielipiteitä leipurilla, myllärillä ja viljelijällä on ollut – hän ei edes tiedä heidän nimiä, uskontoa tai ihonväriä.

Kapitalistisessa mallissa vapaus propagoida sosialismin puolesta on suuri, koska se vaatii vain rahaa. Kapitalismissa löytyy paljon yksittäisiä rikkaita, joista joku on vapaaehtoinen tukemaan lähes mitä tahansa näkemystä. Mutta kuvitellaan tilanne päinvastoin, olisiko sosialismissa vapautta propagoida kapitalismin puolesta? Jotta sosialismissa voisi puhua kapitalismin puolesta, se vaatisi valtiollisten TV- ja radiokanavien tai sanomalehtien käyttöä. Sosialistinen valtio tuskin sallisi tätä; esimerkiksi Suomen valtiollinen viestintäyhtiö Yleisradio, lähettää lähes poikkeuksetta kapitalismia vastustavaa ohjelmaa. Kuvitellaan kuitenkin sellainen mahdottomalta tuntuva ajatus, että sosialismissa valtio tahtoisi taata sananvapauden käyttää valtiollisia medioita. Miten tämä sujuisi käytännössä? Kaikkia mielipiteitä ei koskaan voida julkaista, joten valtiolliset mediat vaatisivat jonkin sensuurin, ja on vaikea kuvitella, että tämä sensuuri – jonka intresseihin työpaikkansa puolesta kuuluu sosialistisen valtion puolustaminen – voisi mitenkään toimia objektiivisesti ja tasapuolisesti.

Kapitalismilla ja demokratialla on siis selvä yhteys, koska vapaata tiedonlevitystä on mahdotonta aikaansaada sosialismissa. Samasta syystä myös kaikki sosiaalidemokratiaa, demokraattista sosialismia tai eurooppalaista markkinasosialismia kannattavat tahot, ovat väistämättä liukkaalla rinteellä luisumassa kohta autoritaarista yhteiskuntaa.

Linkkejä:
Economic Freedom of the World: 2005 Annual Report
Freedom in the World 2005
Activist Cash

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s