60- ja 70-luvulla Sdp:hen tullut ”puoluerunko” valitsi puheenjohtajaksi Jutta Urpilaisen, koska tämän taakse oli helpointa kerätä kaikki mahdolliset Erkki Tuomiojan vastustajat.

Ukkoutuvan puoluerungon (Kalevi Sorsan termi) ehdokas oli alunperin Tarja Filatov, mutta tällöin muiden ehdokkaiden tukijoita olisi voinut valua viimeisellä kierroksella liikaa Tuomiojan taakse.

Urpilainen 32, on Kari-isänsä paikan vuoden 2003 eduskuntavaaleissa suoraan perinyt vasemmistodemari. Hän tuki Tuomiojaa Eero Heinäluomaa vastaan vuoden 2005 puheenjohtajavaalissa ja vielä vuoden alussa. Tilanne muuttui Heinäluoman ilmoitettua helmikuussa yllättäen eroavansa. Tämän ilmoituksen takana lienee ollut paitsi Heinäluoman halu säilyttää edes jonkinlainen asema puolueessa myös puoluerungon ja SAK:n halu varmistaa Tuomiojan tappio: muutospaine olisi toiminut Tuomiojan eduksi, mutta uudessa asetelmassa se toimii tätä nuorempien naisten eduksi.

Urpilaisen voitto perjantaina 6.6.08 näyttää nyt todennäköiseltä, mitä hän on varmistanut tukemalla lausunnoillaan Paavo Lipposen linjaa. Tuomiojan luopuminen kisasta saattaisi vielä siirtää puoluerungon SAK:lle vieläkin uskollisemman Tarja Filatovin taakse, mutta se tuskin enää riittäisi tämän voittoon Urpilaisesta.

Niin käsittämättömältä kuin se voikin tuntua, kisan vasemmistolaisin ehdokas, Tuomioja, näyttäisi olevan selvästi liberaalein mahdollinen valinta.

HS: Pari piirua oikealle
VS: Heinäluoma erosi pakon edessä
VS: Erkki Tuomioja tuli kaapista
VS: Erkki Tuomioja – ei-mies
VS: Tuomioja ja Heinäluoma vastustavat tulleja ja maataloustukia
VS: Tuomioja vuosi Rusi-epäilyt lehdistölle