Usein kun taloudessa tapahtuu jotakin negatiivista, ajatellaan, että tarvittaisiin lisää säätelyä korjaamaan talouden ongelmat. Ja usein niin onkin. Vaan onko säätely itseisarvo?

Moni vasemmistolainen pitää vapaata markkinataloutta mörkönä. Jonkinlaisena pahana henkenä jota pitäisi kurittaa kunnes se menee pois ja voidaan keskittyä olennaisempiin, inhimillisempiin asioihin. Liberaali taas tyypillisesti suhtautuu talouteen enemmänkin positiivisena joskin arvaamattomana asiana. Hassuna ystävänä, arvaamattomana lapsena, tai ehkäpä kultamunia munivana hanhena jolla nyt vain sattuu olemaan omalaatuisia tapoja ja oma aikataulunsa.

Tätä eroa voisi ehkä valaista erään tunnetun raamatullisen sanonnan kautta: ”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”. Vaikka tuolla sanonnalla on nykyään varsin huono maine eikä sitä varsinkaan parane tulkita kirjaimellisesti, siinä on myös tietty vissi peränsä: jos mitään rajoitteita ei ole, ihmiset tyypillisesti myös tekevät asioita jotka haittaavat muita, ja totta puhuen silloin tällöin myös sellaisia jotka haittaavat heidän omaa pitkän aikavälin hyvinvointiaan. Lapsena enemmän, myöhemmin vähemmän—pitkälti kasvatuksen ansiosta—mutta aina kuitenkin tekevät. Tällöin perheen, yhteisön, kulttuurin ja viime kädessä lain/valtionkin on puututtava jossain määrin asioihin, jopa yksilön omaksi eduksi.

Olisi kuitenkin iso virhe jos sanonta otettaisiin turhan kirjaimellisesti, eli siis hallinnasta ja kurittamisesta tehtäisiin itseisarvo tai veruke jollekin muulle. Ei vitsan merkitys edes raamatussa ole ollut se, että lapsesta tulisi parempi lyömällä, tai että lyömisen taajuus mittaisi jotenkin kykyä vanhempana. Päin vastoin, varoitus kohdistuu nimenomaan vitsan turhaan säästämiseen. Siis tilanteeseen, jossa vanhempi välittää aidosti lapsistaan, hänellä on edessään tilanne jossa vitsaa muista syistä pitäisi käyttää, ja sitten hän pidättäytyy siitä nimenomaan välittäessään oman lapsensa hetkellisestä hyvinvoinnista, yli pitkäaikaisemman tai sosiaalisen.

Tästä näkökulmasta vitsan antaminen ei ole hyve, vaan ihan maksimissaankin epäilyttävä, tarpeellinen paha. Todellinen syy vitsan antamaan kannustimeen on jossain aivan muualla, ja kun sitä annetaan, sitä annetaan pohjimmiltaan kolmesta syystä:

• jotta tämä jokin suurempi hyvä toteutuisi,
• jotta annetusta kannustimesta on laajemmalti ja pidemmällä aikavälillä hyötyä myös tilapäisesti kärsivälle, sekä
• siksi että vitsaa ei ylipäänsä enää tarvitsisi käyttää, vaan oppi olisi jo opittu ja sitten voitaisiin nähdä vain homman positiiviset puolet jatkossa.

Nähdäkseni tästä voidaan vetää selvä analogia siihen miten eri tavalla liberaalit ja sosialistit suhtautuvat talouteen. Liberaali tosiaan näkee sen yhteiskunnan eksentrisenä, hieman hankalasti hallittavana, mutta pohjimmiltaan kivana lapsena. Sitä joudutaan hallitsemaan, kyllä, jossain määrin, mutta parasta olisi asettaa sille vain minimisäännöt. Muutenhan se kärsii ja juuttuu paikalleen, ei kasva terveesti, eikä varsinkaan luo mitään uutta. Parempi kärsiä se satunnainen ongelma — vaikka se ongelma olisikin pari kuutiota vettä talon rakenteissa ja kymppitonnin lasku — kuin määräillä liian tarkasti. Silti toki unohtamatta sitä että on tietty joukko perussääntöjä joita ei nyt vaan rikota, tai tulee vitsaa.

Sen jälkeen odotetaan, että lapsi yllättää vielä sinutkin, ja on hyviä syitä odottaa että niin todella tapahtuu. Ovathan nimittäin lukemattomat sukupolvet jo todistaneet tuota, joten miksei sinunkin?

Sosialistin näkökulma on aivan toinen. Markkinatalous on joskus vihollinen joka pitäisi tappaa verisesti ja korvata uudella tilausnaapurilla. Unohdetaan vitsa ja tartutaan suoraan kranaatinheittimeen; kun alue on ensin puhdistettu, perustetaan sinne aatteellisesti puhdas siirtokunta. Tai lapsianalogiassa se on kauhukakara, jolle pitää asettaa täydelliset säännöt ja kovat rangaistukset, niin että sen tekemiset ovat aivan takuuvarmasti arvattavissa, ja vanhempi voi elää elämänsä rauhassa ilman kommelluksia. Mitä sitten jos siitä tulee vähän tylsä, ainakin se on kunnolla ja siitä Tulee Kunnon Kansalainen. Semmoinen joka maksaa veronsa ja suorittaa Velvollisuutensa, niin että mulla on hyvä, turvallinen ja ihmisarvoinen elämä.

Jos se skidi munaa, sitä varten on koulutusleirejä jotka ovat poissa silmistä ja poissa mielestä; takaisin ei ole tulemista ennen kuin Perhe Päättää että olet Kelvollinen. Ja oli miten oli, jos on paha olo, sitä on hyvä hakata kun se kuitenkin ansaitsee sen, kun Paha on. Se että se jatkuvasti munaa vain vahvistaa kuvaa. Itse asiassa, kun se ei vieläkään opi, ehkäpä pitäisi vähän tehostaa toimia ja vaihtaa se vitsa raippaan…

Jos tuo ei povaa hyvältä lapselle, miksi se povaisi samalla tavalla monimutkaiselle ja osittain itseohjautuvalle taloudellekaan, osana käytännössä kaikkien järjestäytyneiden yhteiskuntien kulttuurista jälkikasvua?