Greenpeace – salailua ja epätieteellistä epäekologisuutta

Greenpeace on ylikansallinen ympäristöjärjestö, joka pyrkii keräämään näkyvillä tempauksilla ”jäseniä” muttei anna näille minkäänlaista oikeutta osallistua päätöksentekoon, edes puhe- ja läsnäolo-oikeutta. Epätieteellisellä politikoinnillaan se on heikentänyt ympäristöä ja maailman köyhien tilannetta.

Hylännyt tieteellisen objektiivisuuden

Greenpeacen perustaja, aiempi johtaja tohtori Patrick Moore erosi järjestöstä vuonna 1986, koska hänen mukaansa Greenpeace on hylännyt tieteellisen objektiivisuuden ja hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta. [1]

Greenpeacen raporttia teknologiayrityksistä on arvioitu RDM-teknologialehdessä ”harhaanjohtavaksi ja osaamattomaksi”, epäekologisimman ekologisimmaksi nostavaksi. ”Mikä pahinta, lähes kaikki uutissivustot toistivat Greenpeacen raportit tosiasioina ja esittivät ne kritiikittä.”[2]

Kirjan Ecoimperialism kirjoittanut Paul Driessen sanoo, että Greenpeacen ja muiden tahojen DDT-vastustuksen vuoksi 85 % USA:n malaria-avusta kuluu ympäristökonsultteihin, joilla yritetään saada lupia DDT:n käyttöön.[3] Roger Baten mukaan Greenpeacen kampanja Intiassa sijaitsevaa viimeistä suurta DDT-tehdasta vastaan tekisi malarianvastaisen taistelun köyhille maille vaikeammaksi.[4]

Moni Greenpeacen jäsen on eronnut protestina. Greenpeacen sanotaan myös tehneen monia virheitä kuten Brent Spar -öljyaluksen upotuksen estäminen, minkä tiedettiin johtavan epäekologisempaan ratkaisuun, johtamalla yleisöä harhaan antamalla virheellisiä tietoja myrkkymääristä sekä vaikeuttamalla geenimuuntelua. [5]

”Epädemokraattinen” ja ”salaileva”

HS-toimittaja Juhana Rossin mukaan Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö eikä demokraattinen, koska jäsenyys on suljettu ja kuukausilahjoittajat eivät voi vaikuttaa Greenpeacen päätöksentekoon.[6]

Toimittaja Hannes Mäntyranta, Vihreän langan entinen päätoimittaja, kirjoitti, että Suomen Greenpeace on ”ulkomailta johdettu, suljettu salaseura, joka harhaanjohtavasti sanoo jäsenikseen niitä, joiden ainoa rooli on maksaa järjestölle rahaa”. Hallitus valitsee aina itse uuden hallituksen, sitä ennen sen on on kysyttävä Ruotsin Greenpeacen kantaa jäsenehdokkaisiin. Järjestö salaa sen, ketkä kuuluvat hallitukseen, kuka järjestössä tekee päätökset ja millä perusteella ja mitä ne päätökset ovat, ”mistä järjestö saa rahansa ja mihin se ne käyttää.” [7]

Greenpeace on siis huomattavasti suljetumpi yhteisö kuin sen usein salailusta parjaamat pörssiyhtiöt. Mielestäni tällaista järjestöä ei voi parhaallakaan tahdolla sanoa kansalaisjärjestöksi.” [7]

Myös sitä on kritisoitu, että valtiovarainministeriö pyytää Greenpeacelta budjettivalmistelua varten lausunnon, vaikka Greenpeace ei ole kansalaisjärjestö. [7]

Bisnestä

Europarlamentaarikot, mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna, ovat todenneet, että Greenpeacen toiminta on kaupallista toimintaa, jota johdetaan kuin liikeyritystä[8].

Väärinkäytöksiä?
Toimittaja ”Olivier Vermont” kirjoitti kirjassaan ”La Face cachée de Greenpeace” työskennelleensä Ranskan Greenpeacen sihteerinä ja nähneensä väärinkäytöksiä. Hän kertoo löytäneensä myöhemmin Amsterdamin kansainvälisessä päämajassa työskennessään salaisia asiakirjoja[9], joiden mukaan puolet järjestön 180 miljoonan euron tuloista käytettiin järjestön palkkoihin ja rakenteisiin. Lisäksi Greenpeacella on saastuttavien yritysten kanssa epävirallisia sopimuksia siitä, että yritykset maksavat Greenpeacelle, jotta tämä ei hyökkäisi näitä vastaan.[10] (Greenpeace kiistää saavansa rahaa yrityksiltä.)

Lisätietoja ja lähdeluettelo:
http://liberalismi.net/wiki/Greenpeace

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s