Aasialainen kasvatus

Viimeaikoina lehdistössä ja netissä on aiheuttanut runsaasti kohua Amy Chuan uusi kirja Battle Hymn of the Tiger Mother. Kirjassa etnisesti kiinalainen Chua kertoo surullisen ja omien sanojensa mukaan myös katkeran tarinan siitä, kuinka hän kasvattia omat kaksi tytärtään aasialaiseen tapaan kovalla kurilla piittamatta siitä, saivatko lapset pitää hauskaa.

Chua kirjoitti kirjan pohjalta myös lyhyen lukemisen arvoisen esseen Wall Street Journaliin, Why Chinese Mothers Are Superior, jossa Chua tiivistää mikä kaikki hänen lapsiltaan oli kiellettyä:

  • attend a sleepover
  • have a playdate
  • be in a school play
  • complain about not being in a school play
  • watch TV or play computer games
  • choose their own extracurricular activities
  • get any grade less than an A
  • not be the No. 1 student in every subject except gym and drama
  • play any instrument other than the piano or violin
  • not play the piano or violin.

Chua myös mm. uhkaili vievänsä tyttärensä Lulun rakkaimman lelun pelastusarmeijaan, ellei tämä oppisi illan aikana soittamaan pianolla erästä laulua. Kovia kasvatusmenetelmiään Chua toisaalta perustelee lastensa menestymisellä, toisaalta eräänlaisella mielenkiintoisella velvollisuudentunnolla vanhempien osalta: on vanhempien syy, jos he eivät onnistu tuottamaan lapsistaan menestyneitä aikuisia, jotka ovat vähintään mestarillisia pianonsoittajia.

Miten tämä liittyy liberalismiin?

On merkillistä, kuinka vähän liberalismin yhteydessä puhutaan oikeellisesta ja eettisestä lastenkasvatuksesta, lasten oikeuksista ja siitä miten lapset kasvavat lakia kunnioittaviksi ja oikein toimiviksi, täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Perinteisesti tätä selitetään sillä, että liberaali pitää kaikkea neljän seinän sisällä tapahtuvaa ihmisten yksityisasiana, kunhan väkivaltaa ei käytetä.

Tämän naiivin näkemyksen uskottavuutta nakertaa kuitenkin se tosiasia, että toimiva yhteiskunta – etenkin liberaali sellainen, jossa kansalaisyhteiskunta ja yksityinen kulttuuri näyttelee huomattavasti politiikkaa merkittävämpää roolia – vaatii väistämättä hyvinkin perusteltuja näkemyksiä siitä, miten yksilönvapauden (ja -vastuun) kulttuuri syntyy ja säilyy sukupolvelta toiselle.

Luonnollisesti lastenkasvatus ja siihen liittyvä etiikka on oleellista myös liberaalin oikeusvaltion käytännön toteutuksen kannalta: kapitalismi olisi mahdotonta ja sortuisi poliisivaltioon, elleivät ihmiset itse arvostaisi ruumiillista koskemattomuutta ja yksityistä omistusoikeutta riittävästi, vaan niiden toteutuminen vaatisi mittavaa valvonta- ja rangaistusjärjestelmää.

Tosiasiat ensin

Selkeästi merkittävin ongelma Chuan metodologiassa on, että se perustuu perinteiseen kiinalaiseen velvollisuusetiikkaan, eikä mitä ilmeisimmin Chua tai juuri kukaan häntä kritisoinutkaan ole oikeastaan tutustunut asian faktuaaliseen puoleen. Ennen kuin voidaan sanoa mitään siitä, mikä on vanhempien rooli ja vastuu lastenkasvatuksessa ja mihin kaikkeen lapsella vajaavaltaisena päätöksentekijänä on oikeus, pitää ymmärtää mitä merkitystä lastenkasvatuksella voi yleensä olla.

Biologinen, sosiologinen ja psykologinen todistusaineisto on tässä melko monimutkaista, mutta antaa selkeää osviittaa suuntaan, joka vetää maton tiukan kasvatusfilosofian alta. Ehkä läpikäydyltä todistusaineistoltaan kattavin alan populaariteos on Judith Rich Harrisin kirja Kasvatuksen myytti (engl. The Nurture Assumption). Harris käy laajojen kaksoistutkimusten pohjalta läpi, miten vanhemmat, ympäristö ja geenit vaikuttavat lopputuloksiin. Vaikka vahvoja yksinkertaistuksia tulisi välttää, tehtäköön hieman Harrisin tutkimuksille väkivaltaa ja tiivistetään sen tulokset: olennaisten lapsen elämän kannalta tärkeiden lopputulosten osalta geenien vaikutus on n. 50%, kavereiden 40% ja vanhempien vain 10%.

Vanhempien roolia avartaa hyvin Eric Turkheimerin äskettäin artikkeli käyttäytymisgenetiikasta, jonka mukaan sosioekonomisesti heikommissa perheissä varttuneilla lapsilla kasvatuksella on merkitystä, kun taas paremmissa perheissä kasvaneilla lapsilla geenit vaikuttavat ympäristöä enemmän. Eli suomeksi sanottuna: jos perheessä on alkoholismia tai väkivaltaa, se voi estää lasta kehittymästä täyteen potentiaaliinsa, mutta jos perhe on kohtalaisen hyvä eikä haittaa lapsen kehitystä, ei perheellä ole juurikaan väliä. Vanhempien rooli lasten kehityksen kannalta on itseasiassa samanatyyppinen kuin miten liberaalit näkevät valtion roolin talouselämässä: parasta mitä valtio voi taloudelle tehdä on tarjota järkevät puitteet sen toiminnalle ja talous pärjää ihan hyvin, kunhan valtio ei aktiivisesti haittaa sen toimintaa.

Tätä taustaa vasten on jotenkin mieletöntä, että Chua on kurittanut lapsiaan 20 vuotta pysähtymättä miettimään, mitä merkitystä kurituksella on. Hän siteeraa ilmeisen hyväksyvästi kiinalaisäideille tehtyä kyselyä, jonka mukaan valtaosa uskoo väittämään ”academic achievement reflects successful parenting” – muuten hieno juttu, mutta väite ei oikeastaan pidä paikkaansa. Chua ei ilmeisesti ole tutustunut kehityspsykologiaan tai alan tutkimukseen lainkaan. Hänen lastenkasvatuksensa perustuu täysin jonkinlaiseen konservatiiviseen tapakulttuuriin. Kun ei tiedä mitään taustallaolevasta teoriasta, assosiaatioita on tällöin helppo selittää kausaliteetilla: Chuakin puolustelee, että ihan tasapainoisia ja hyvin pärjääviähän hänen tytöistään tuli. Ihmetyttää vain, kuinka iso osa muka Yalen proferessoreiden lapsista pärjää jotenkin erityisen huonosti, oli kasvatus sitten mikä hyvänsä?

Samaisen virheen tekee Suomen Kuvalehden blogia pyörittävä Marko Maunula todetessaan aina luokassa näkevänsä aasialaisopiskelijat eturivissä. Tässäpä pieni vihje biologian perusteista: jos eturivin hikipingot näyttävät aasialaisilta, heillä on aasialaiset geenit. Sitä ei naamasta näe, ovatko he saaneet aasialaisen kasvatuksen.

Mitä lastenkasvatus on?

Jos lähdetään näistä faktoista, on merkittävä osa lastenkasvatuksen filosofista puolta yllättävän selvää. Tärkeimpiä vanhempien kasvatuspäätöksiä on esimerkiksi se, missä lasten kanssa asuu ja millainen kaveripiiri lapselle siten syntyy (tosin Internet on vähentänyt maantieteellisen sijainnin merkitystäkin). Sen sijaan lapsen luonteeseen, puhumaan kieleen ja murteeseen ja tulevaa ammatinvalintaan ei kovinkaan paljoa voi vaikuttaa. Toinen Chuankin tyttäristä on nyt täysi-ikäinen ja päätösvaltainen ja päätti ensimmäisenä luopua viulunsoitosta, jolle uhrasi koko lapsuutensa.

Lastenkasvatuksen kulmakiveksi lasten oman potentiaalin toteutumisen kannalta nouseekin tällöin jotain melko perinteistä jonka ymmärtää maalaisjärjelläkin: lapselle pitää tarjota elämän perusedellytykset ja tasapainoinen koti sekä antaa lapselle mahdollisuus toteuttaa itseään. Lapset eivät ole mikään vanhempien oma projekti, jossa vanhemmat rakentavat lapsista mieleisiään ihmisiä.

Olen lukenut jonkin verran poliittista historiaa ja filosofiaa ja siksi kartan käyttämästä merkitykseltään vahvasti latautuneita termejä, mutta en kykene keksimään sopivampaa käsitettä Amy Chuan kasvatusfilosofialle kuin fasismi. Konservatiiviseen tapakulttuuriin perustuva hyve-etiikka, jossa ihmisen omalla tahdolla, personallisuudella ja luontaisilla mielihaluilla ei ole merkitystä, koska ne ovat vääriä. Wall Street Journalin artikkelissa Chua itse kirjoittaa: ”What Chinese parents understand is that nothing is fun until you’re good at it.”

Ovatko lapset ihmisiä?

Nähdäkseni suurinta puutetta Chuan etiikassa ei kuitenkaan vielä ole kohdattu, vaikka luovuttaisiin fasistisesta ajattelusta, jonka mukaan lapset täytyy muovata oikeanlaisiksi ihmisiksi. Jäljelle jää yhä oletus, että lapset ovat ”lapsia” eivätkä jollakin tavoin oikeita ihmisiä. Millä periaatteella ihmisen ensimmäisiin 20 elinvuoteen voidaan suhtautua niin, ettei itse lapsen onnellisuudella ja tyytyväisyydellä ole mitään väliä, vaan lapsi on vain ”ihmisen siemen” jonka on tarkoitus kasvaa tasapainoiseksi täysi-ikäiseksi, minkä jälkeen oikea elämä alkaa?

Mikäli lapset ovat vajaavaltaisia ja vanhempien tarkoitus on päättää lasten puolesta, koska he eivät itse osaa, miksi ihmeessä vanhempien olisi tarkoitus tehdä päätökset puhtaasti lapsen tulevan tulotason perusteella? Miksei päätöksiä tehdä tasapainoisesti sen mukaan, että lapsella olisi jo lapsena hyvä elämä ja hauskaa? Käsittääkseni onnellisen lapsen elämään kuuluuvat ne koulunäytelmät, telkkarin katselu, kavereiden kanssa ostarilla hengaillu, ensimmäiset alkoholikokeilut ja monet muut typerät, mutta lapsen ja teini-ikäisen mielestä täysin korvaamattomat ajanviettotavat, joita moni varmasti myös aikuisena hellyydellä muistelee.

Uskon sinällään viimeisten parin tuhannen vuoden kuluessa kirjoitettuun moraalifilosofiaan ja hyve-etiikkaan, jonka mukaan elämässä pitäisi olla sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita; sekä hetken nautintoja ja tyhmiä turhuuksia, että pitkän aikavälin unelmia ja vaikeasti saavutettavia taitoja. Miksi lapsilla vain jälkimmäiset ovat oleellisia?

Yksi kommentti artikkeliin ”Aasialainen kasvatus

  1. Allekirjoitan!

    Vielä sen verran, että tuollainen lastenkasvatus on mieletöntä resurssien hukkaan heittämistä:

    ”It seems to be a common enough view that this race of pitiless automatons will come to dominate us all. But really, this baroque showcase is evidence of why China isn’t much of threat to become a global hegemon. Yes, the display was impressive, but that’s all it is. The Chinese probably raised everyone who participated in the opening ceremony from birth to complete a simple robot task for the purpose of impressing all of the other countries, then killed them and harvested their organs for military rations the minute the international circus left town. Why is that threatening? Why is that a model for success? It’s like a nerd trying to impress the cool girls by renting a massive limo and blowing a year’s babysitting money.”
    http://www.ruthlessreviews.com/11144/fuck-chinese-moms/

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s