Lääkärien Richard Wilkinson ja Kate Pickett best-seller-kirja väittää tuloerojen lisäävän sairauksia. Akateeminen tutkimus on ristiriidassa tämän väitteen kanssa.
”The Spirit Level” eli ”Tasa-arvo ja hyvinvointi” –kirjassaan Wilkinson ja Pickett vertailevat eräiden valikoitujen maiden tilanteita ja lähinnä Japanin, USA:n ja Pohjoismaiden poikkeuksellisten lukujen perusteella päätyvät yhdistämään tuloerot rikollisuuteen ja terveysongelmiin.
Etninen homogeenisuus selitti erot tuloissa, rikollisuudessa ja terveydessä
Sosiologian professori Peter Saunders on tutkinut kirjan väitteet käyttämällä kirjan 23 maan sijasta 44 maata ja esittää, että vain väite tuloerojen korrelaatiosta lapsikuolleisuuteen näyttää pätevän. Sen sijaan tuloerot eivät selitä myöskään USA:n osavaltioiden välisiä eroja vanki- ja tappoluvuissa. Sen sijaan afroamerikkalaisen väestön osuus selittää molempia. Etnisesti homogeenisemmissa maissa kuten Japani ja Sveitsi tämä homogeenisuus ja koheesio näyttäisivät olevan syitä siihen, että sekä sosiaali-indikaattorit ovat parempia että tuloerot pienempiä. Kun tilastolliseen malliin otetaan mukaan etninen koostumus, tuloerojen vaikutus muuttujiin lähinnä katoaa. Tuloerot eivät siis olisi syy vaan toinen seuraus etnisestä koheesiosta (p < 0,001). Lisäksi maat, joissa tuloerot ovat kasvaneet eniten, ovat saaneet eliniät kasvamaan eniten ja lapsikuolleisuuden vähenemään eniten.
Monet sosiaalisen pääoman mittarit, etninen toleranssi ja vapaaehtoistyö eivät korreloi tuloerojen kanssa. Kysymykseen: "Sopisiko sinulle, että naapurisi olisi eri rotua kuin sinä?" monissa suurten tuloerojen maissa hyväksyntä on suurempaa kuin pienten tuloerojen maissa.
Perusteeton valikointikaan ei tuottanut todisteita
Christopher Snowdonin mukaan kirjasta oli perusteitta jätetty pois eräitä maita niin, että saatiin aikaan korrelaatio. The Guardian -lehden mukaan kirjassa ei edes tutkittu, oliko tämäkään korrelaatio sattumasta poikkeavaa[2]. Ruotsalainen hyvinvointiekonomisti Andreas Bergh sanoi, että Wilkinson ja Pickett sekoittivat keskenään korrelaation ja syy-seuraussuhteen ja että pitäisi ennemmin verrata maita itseensä kuin toisiinsa, jolloin tilanne näyttää aivan toiselta.[3]
Tuloeroilla ei ole yhteyttä elinikään
Laadukkaampien tutkimusten mukaan tuloeroilla ei ole yhteyttä esimerkiksi elinikään. [4] Kirjassa ei ole minkäänlaista tilastollista analyysiä.[2]
Pelkästään vuonna 2009 tiedelehdissä aiheesta ilmestyneistä kuudesta vertaisarvioidusta tutkimuksessa neljä oli ristiriidassa kirjan väitteiden kanssa.[5]
Vattin ylijohtaja Aki Kangasharjun mukaan muun muassa itsemurhat, hiv-tartunnat, alkoholinkulutus ja avioerot ovat runsaampia pienten tuloerojen maissa.[6]
Ammattilaisarviot ovat tyrmänneet kirjan läpikotaisin kirjan ”Demokratian haaste” julkaisseen Gustav von Hertzenin mukaan.[7] Hänen mukaansa ongelma on köyhyys, ei tuloerot.[7]
Lehtiarvioita
Vasemmistolaisen The Guardian -lehden arvostelu totesi, että kirjassa ei todeta mitään tilastollisesta merkitsevyydestä eikä esitetä ainuttakaan tilastollista analyysiä, joten kirjoittajien väitettä ei voi tarkistaa.[3] Taloustieteilijä John Kay esitti samanlaisen arvion The Financial Times -lehdessä.[8]
Journalisti Charles Moore kirjoitti The Daily Telegraph -lehdessä kirjan olevan ”ennemmin poliittinen pamfletti kuin objektiivinen köyhyyden analyysi”.[9]
Vuonna 2010 Tino Sanandaji ym. kirjoittivat Wall Street Journal -lehdessä yrittäneensä toistaa lääkärien tulokset YK:n ja OECD:n datalla löytämättä näiden väittämää korrelaatiota.[10]
Ristiriidassa tiedejulkaisujen kanssa
Michael Sargent arvioi kirjan Nature-lehdessä.[5] Sargentin mukaan vuonna 2009 esitettiin kuusi akateemista analyysiä aiheesta vertaisarvioiduissa tiedelehdissä ja niistä neljä on ristiriidassa lääkärien väitteen kanssa. Wilkinson ja Pickett eivät ottaneet kirjassaan kantaa näihin eivätkä ole sen jälkeenkään julkisesti vastanneet niihin.
Pois jätetyt maat
Democracy Instituten tutkija Christopher Snowdon [11] julkaisi kirjaa arvostelevan kirjan The Spirit Level Delusion: Fact-checking the Left’s New Theory of Everything.[12] Sen mukaan Wilkinson on jättänyt kirjastaan perusteitta pois kehittyneitä maita, jotka eivät sovi hänen väitteisiinsä, esimerkiksi Etelä-Korean ja Tshekin. Snowdonin mukaan Wilkinson on näin luonut keinotekoisen illuusion väitteensä todellisuudesta. Snowdonin mukaan suuri osa tieteellistä kirjallisuutta on ristiriidassa Wilkinsonin väitteiden kanssa. Snowdon on myös vastannut kirjoittajien vastaväitteisiin blogissaan.[13]
Heinäkuussa 2010 Royal Society for the encouragement of Arts, Manufactures and Commerce järjesti väittelyn, johon osallistuivat Kate Pickett, Richard Wilkinson, Peter Saunders ja Christopher Snowdon. Väittely on katsottavissa YouTubessa.[14]
Kirjan keskeinen virhe on verrata maita toisiinsa eikä itseensä
Äärimmäiseksi epätasa-arvon vastustajaksi itseään kuvaava tuloerojen tutkija Andrew Leigh pitää virheenä sitä, että Wilkinson ja Pickett ovat kirjassaan verranneet eri maita keskenään ja näin tehneet päätelmiä tuloeroista. Eri maiden vertailu toisiinsa ei kerro sitä, miten tietyn maan sisällä tapahtuvat tuloerojen muutokset vaikuttavat. Tämä on Leighin mukaan ratkaiseva virhe. [2]
Leigh siis tutkii, mitä kussakin maassa on tapahtunut, kun tuloerot ovat kasvaneet tai pienentyneet, sen sijaan, että hän olisi verrannut toisiinsa maita, joilla on muitakin eroja kuin tuloerot, kuten kirjan kirjoittaneet lääkärit tekivät.
Ruotsalainen hyvinvointiekonomisti Andreas Bergh sanoi, että Wilkinson ja Pickett sekoittivat keskenään korrelaation ja syy-seuraussuhteen ja että pitäisi ennemmin verrata maita itseensä kuin toisiinsa.[3] Hänen mukaansa Ruotsikin on esimerkki tuloerojen kasvun yhteydestä terveyden ja sukupuolten tasa-arvon paranemiseen.[3]
Kirja ei osoita merkitseviä eroja
Tuloerojen tutkija Andrew Leighin mukaan Wilkinson ja Pickett tekivät päätelmänsä ilmeisesti lähes satunnaisista pistejakaumista ilman menetelmiä, jotka kertoisivat tilastollisesti merkittävistä eroista [2].
Laadukkaimmat tutkimukset eivät löydä merkitseviä eroja
Leigh myös korostaa, että ”mitkään laadukkaimmat eri maita vertailevat tutkimukset eivät löydä tuloerojen merkitsevää vaikutusta elinikään”[15][2] (ks. myös [16]) Samaa sanoo myös toinen ekonomisti Wilkinsonin omalla datalla.[17].
Tuloerojen kasvu on yhteydessä terveyden paranemiseen
Leigh toteaa joutuneensa tekemään toiveittensa vastaiset johtopäätökset tutkimuksensa perusteella: kun tuloerot jossain maassa kasvavat, terveys paranee, elinikä kasvaa ja lapsikuolleisuus vähenee enemmän kuin jos tuloerot vähenevät (ja 1960-luvulta alkaen tuloerot ovat olleet myös hyväksi talouskasvulle). Näin on ainakin tuoreimpia vuosikymmeniä tutkittaessa (joskin osassa tuloksia sattumaa ei voida sulkea pois 95 %:n luotettavuudella). [2]
(Tämä ei tarkoita, että tuloerot sinänsä olisivat hyvästä talouskasvulle vaan että monet tuloeroja lisäävät toimet ovat hyvästä ja monet niitä vähentävät keinot pahasta.)
Siksi Leighin mukaan tuloerojen vastustamista tulee perustella sillä, että köyhä hyötyy dollarista enemmän kuin rikas (tämä tietysti pätee korkeintaan siltä osin kuin rikkaan rikastuminen on köyhältä pois).
Japani ja Singapore
Japanissa tuloerot ovat pienimmät ja Singaporessa suurimmat. Silti terveysindekseissä maat pärjäävät yhtä hyvin. [7]
Julkaisu
Kirja julkaistiin joulukuussa 2009. Helsingin Sanomat on julkaissut kirjan Suomeksi keväällä 2011, von Hertzenin arvion mukaan tarkoituksena elvyttää kaunaa rikkaita kohtaan juuri eduskuntavaalien alla.
Viiteluettelo ja lisätietoja
The Spirit Level (Liberalismi.net)
Vapaasana.net 
” Etninen homogeenisuus selitti erot tuloissa, rikollisuudessa ja terveydessä
Sosiologian professori Peter Saunders on tutkinut kirjan väitteet käyttämällä kirjan 23 maan sijasta 44 maata ja esittää, että vain väite tuloerojen korrelaatiosta lapsikuolleisuuteen näyttää pätevän. Sen sijaan tuloerot eivät selitä myöskään USA:n osavaltioiden välisiä eroja vanki- ja tappoluvuissa. Sen sijaan afroamerikkalaisen väestön osuus selittää molempia. Etnisesti homogeenisemmissa maissa kuten Japani ja Sveitsi tämä homogeenisuus ja koheesio näyttäisivät olevan syitä siihen, että sekä sosiaali-indikaattorit ovat parempia että tuloerot pienempiä. Kun tilastolliseen malliin otetaan mukaan etninen koostumus, tuloerojen vaikutus muuttujiin lähinnä katoaa. Tuloerot eivät siis olisi syy vaan toinen seuraus etnisestä koheesiosta (p < 0,001). Lisäksi maat, joissa tuloerot ovat kasvaneet eniten, ovat saaneet eliniät kasvamaan eniten ja lapsikuolleisuuden vähenemään eniten.
Monet sosiaalisen pääoman mittarit, etninen toleranssi ja vapaaehtoistyö eivät korreloi tuloerojen kanssa. Kysymykseen: "Sopisiko sinulle, että naapurisi olisi eri rotua kuin sinä?" monissa suurten tuloerojen maissa hyväksyntä on suurempaa kuin pienten tuloerojen maissa. ”
Peter Saundersin, Pickettin ja Wilkinsonin väittelyn voi katsoa youtubesta http://www.youtube.com/watch?v=SqiKULsBzHU&playnext=1&list=PL0EBFC77BFA4F044A. Kommenteista päätellen johtopäätös on poikkeuksetta ollut, että Wilkinsonilla ja Picketillä on uskottavammat argumentit.
Teillä menee puurot ja vellit sekaisin. Etninen diversiteetti ja tuloerot korreloituvat toistensa kanssa. Kuitenkin teollisuusmaita vertailtaessa tuloerot korreloituvat etnisyyttä paremmin vankilukuja ja murhia tarkasteltaessa. Osavaltiojärjestys ei yhdysvalloissakaan muutu.
Tuokin väite siitä, että suuremmat tuloerot johtavat pienempään rasismiin on suoraan sanoen valhe. Yhdysvalloissa pienempien tuloerojen osavaltiot ovat suvaitsevaisempia ja suuremmat rasistisempia. Esimerkiksi Louisianan ja Mississippin osavaltioissa valkoisesta väestöstä monta kymmentä (!) prosenttia kannattaa rotuavioliittojen kieltämistä. Mikäköhän on vastaava luku pohjoismaissa?
”Tuloeroilla ei ole yhteyttä elinikään
Laadukkaampien tutkimusten mukaan tuloeroilla ei ole yhteyttä esimerkiksi elinikään. [4] Kirjassa ei ole minkäänlaista tilastollista analyysiä.[2]
Pelkästään vuonna 2009 tiedelehdissä aiheesta ilmestyneistä kuudesta vertaisarvioidusta tutkimuksessa neljä oli ristiriidassa kirjan väitteiden kanssa.[5]
Vattin ylijohtaja Aki Kangasharjun mukaan muun muassa itsemurhat, hiv-tartunnat, alkoholinkulutus ja avioerot ovat runsaampia pienten tuloerojen maissa.[6]
Ammattilaisarviot ovat tyrmänneet kirjan läpikotaisin kirjan "Demokratian haaste" julkaisseen Gustav von Hertzenin mukaan.[7] Hänen mukaansa ongelma on köyhyys, ei tuloerot.[7]”
Kirja ei väitäkään että eliniällä ja tuloeroilla olisi korrelaatiota. Vaikkakin korkeimman eliniänodotteen omaava maa on myös perinteisesti ollut pienimmät tuloerot omaava maa, nimittäin Japani.
”Lehtiarvioita Vasemmistolaisen The Guardian -lehden arvostelu totesi, että kirjassa ei todeta mitään tilastollisesta merkitsevyydestä eikä esitetä ainuttakaan tilastollista analyysiä, joten kirjoittajien väitettä ei voi tarkistaa.[3] Taloustieteilijä John Kay esitti samanlaisen arvion The Financial Times -lehdessä.[8]
Journalisti Charles Moore kirjoitti The Daily Telegraph -lehdessä kirjan olevan "ennemmin poliittinen pamfletti kuin objektiivinen köyhyyden analyysi".[9]
Vuonna 2010 Tino Sanandaji ym. kirjoittivat Wall Street Journal -lehdessä yrittäneensä toistaa lääkärien tulokset YK:n ja OECD:n datalla löytämättä näiden väittämää korrelaatiota.[10]”
The Daily Telegraph kutsui kirjaa ”sosialistiseksi (ei poliittiseksi) pamfletiksi”. Kommunismikortti kertoo kritiikin tasosta. En tiedä miksi olette tarkoituksella muuttaneet tuon sanan.
Kirja myös palkittiin New Statesmen and The Independentin toimesta.
The Guardian lehden arvostelu oli myönteinen, toisinkuin annatte ymmärtää. Esimerkiksi sen sisarlehti, The Observer, mainitsi ” "A remarkable new book …the implications are profound."”
Equalitytrust teki saman kuin Wall Street Journal, ja löysi korrelaation, joka oli joissain tapauksessa vahvempikin.
” Whether you use the OECD inequality figures for the mid 2000s or those from the UN makes rather little difference to the results. The OECD Gini coefficients of inequality are strongly correlated with our Index of Health and Social Problems (r=0.7, p<0.001) – only a little weaker than the relation illustrated in Figure 2.2 in The Spirit Level. The relationship is slightly weaker because Japan becomes an outlier on the OECD figures. Although we have a rule that we take the data exactly as given in our sources without picking and choosing, if you preferred to take Japan out of the analysis – on the grounds that there is so much difference in its inequality figures from these two sources – the relationship using the OECD figures becomes stronger still.”
Eri ainestojen korelaation vertailu on luettavissa sivulta: http://www.equalitytrust.org.uk/why/evidence/frequently-asked-questions#oecd
”Ristiriidassa tiedejulkaisujen kanssa
Michael Sargent arvioi kirjan Nature-lehdessä.[5] Sargentin mukaan vuonna 2009 esitettiin kuusi akateemista analyysiä aiheesta vertaisarvioiduissa tiedelehdissä ja niistä neljä on ristiriidassa lääkärien väitteen kanssa. Wilkinson ja Pickett eivät ottaneet kirjassaan kantaa näihin eivätkä ole sen jälkeenkään julkisesti vastanneet niihin.”
Wilkinson ja Picket omalla nettisivullaan: ” Looking at the health and social outcomes that were not significantly related to the OECD inequality measure, all are significant using the 10:10 ratio and all but one using the UN Gini coefficient:”
”Kirjan keskeinen virhe on verrata maita toisiinsa eikä itseensä
Äärimmäiseksi epätasa-arvon vastustajaksi itseään kuvaava tuloerojen tutkija Andrew Leigh pitää virheenä sitä, että Wilkinson ja Pickett ovat kirjassaan verranneet eri maita keskenään ja näin tehneet päätelmiä tuloeroista. Eri maiden vertailu toisiinsa ei kerro sitä, miten tietyn maan sisällä tapahtuvat tuloerojen muutokset vaikuttavat. Tämä on Leighin mukaan ratkaiseva virhe. [2]
Leigh siis tutkii, mitä kussakin maassa on tapahtunut, kun tuloerot ovat kasvaneet tai pienentyneet, sen sijaan, että hän olisi verrannut toisiinsa maita, joilla on muitakin eroja kuin tuloerot, kuten kirjan kirjoittaneet lääkärit tekivät.
Ruotsalainen hyvinvointiekonomisti Andreas Bergh sanoi, että Wilkinson ja Pickett sekoittivat keskenään korrelaation ja syy-seuraussuhteen ja että pitäisi ennemmin verrata maita itseensä kuin toisiinsa.[3] Hänen mukaansa Ruotsikin on esimerkki tuloerojen kasvun yhteydestä terveyden ja sukupuolten tasa-arvon paranemiseen.[3]”
Sama maa ei ole samanlainen eri aikakausina yhtään enempää kuin eri maat samana aikakautena. Suomi on tyypillinen esimerkki maasta, jonka GPI mittari käytännössä pysähtyi 90-luvulla, kun tuloerot lähtivät kasvuun. Tämä siitä huolimatta että BKT jatkoi kasvuaan.
”Kirja ei osoita merkitseviä eroja
Tuloerojen tutkija Andrew Leighin mukaan Wilkinson ja Pickett tekivät päätelmänsä ilmeisesti lähes satunnaisista pistejakaumista ilman menetelmiä, jotka kertoisivat tilastollisesti merkittävistä eroista [2].”
Höpö höpö. Lähdeviittaus ilman lähdettä on aika huono perustelu.
”Laadukkaimmat tutkimukset eivät löydä merkitseviä eroja
Leigh myös korostaa, että "mitkään laadukkaimmat eri maita vertailevat tutkimukset eivät löydä tuloerojen merkitsevää vaikutusta elinikään"[15][2] (ks. myös [16]) Samaa sanoo myös toinen ekonomisti Wilkinsonin omalla datalla.[17].
Tuloerojen kasvu on yhteydessä terveyden paranemiseen
Leigh toteaa joutuneensa tekemään toiveittensa vastaiset johtopäätökset tutkimuksensa perusteella: kun tuloerot jossain maassa kasvavat, terveys paranee, elinikä kasvaa ja lapsikuolleisuus vähenee enemmän kuin jos tuloerot vähenevät (ja 1960-luvulta alkaen tuloerot ovat olleet myös hyväksi talouskasvulle). Näin on ainakin tuoreimpia vuosikymmeniä tutkittaessa (joskin osassa tuloksia sattumaa ei voida sulkea pois 95 %:n luotettavuudella). [2]
(Tämä ei tarkoita, että tuloerot sinänsä olisivat hyvästä talouskasvulle vaan että monet tuloeroja lisäävät toimet ovat hyvästä ja monet niitä vähentävät keinot pahasta.)
Siksi Leighin mukaan tuloerojen vastustamista tulee perustella sillä, että köyhä hyötyy dollarista enemmän kuin rikas (tämä tietysti pätee korkeintaan siltä osin kuin rikkaan rikastuminen on köyhältä pois).”
Komppaan jälleen.
” ” Looking at the health and social outcomes that were not significantly related to the OECD inequality measure, all are significant using the 10:10 ratio and all but one using the UN Gini coefficient:”
” Whether you use the OECD inequality figures for the mid 2000s or those from the UN makes rather little difference to the results. The OECD Gini coefficients of inequality are strongly correlated with our Index of Health and Social Problems (r=0.7, p<0.001) – only a little weaker than the relation illustrated in Figure 2.2 in The Spirit Level. The relationship is slightly weaker because Japan becomes an outlier on the OECD figures. Although we have a rule that we take the data exactly as given in our sources without picking and choosing, if you preferred to take Japan out of the analysis – on the grounds that there is so much difference in its inequality figures from these two sources – the relationship using the OECD figures becomes stronger still.”
”Japani ja Singapore
Japanissa tuloerot ovat pienimmät ja Singaporessa suurimmat. Silti terveysindekseissä maat pärjäävät yhtä hyvin. [7]”
Hieman faktoja Singaporen terveydenhuollosta, joita viittaamasi terveysindeksi ei ota huomioon:
”Valtioneläkettä ei ole, joka viides singaporelainen vanhus kokee, etteivät heidän tulonsa riitä elämiseen[6] ja kolme kymmenestä kärsii aliravitsemuksesta.[7]”
”Julkaisu
Kirja julkaistiin joulukuussa 2009. Helsingin Sanomat on julkaissut kirjan Suomeksi keväällä 2011, von Hertzenin arvion mukaan tarkoituksena elvyttää kaunaa rikkaita kohtaan juuri eduskuntavaalien alla.”
Kenen vika talouskriisi sitten on ellei vaikutusvaltaisten ja rikkaiden? Mielestäni puutteessa elävä, mutta sitä ansaitsematon saa oikeutetusti olal katkera niille, jotka elävät yltäkylläisyydessä sitä ansaitsematta.
TykkääTykkää
Valitit viiteluettelon puutetta, vaikka se löytyy tuolta ylempää, kohdasta ”viiteluettelo”.
GPI:n mukaan tosiaan Suomessa pitäisi palata vuoteen 1970. Harva köyhistäkään oikeasti haluaisi sinne, joten tämäkin viittaa BKT:n olevan vähemmän harhaanjohtava hyvinvointimittari kuin GPI:n, etenkin, jos ollaan yhden maan sisällä pidemmän aikavälin yli.
Tuo lääkärikaksikko nyt vain ei näytä osaavan taloustieteellistä analyysiä, ja jopa arvostettu vasemmistolainen tuloerotutkija piti kirjaa hömppänä, ja ”kun tuloerot jossain maassa kasvavat, terveys paranee, elinikä kasvaa ja lapsikuolleisuus vähenee”.
Minusta tämä ei ole silti tärkeää. Keskimääräinen tulotaso korreloi hyvinvoinnin kanssa yleensä paljon paremmin kuin tuloerot, joten kannattaa kiinnittää enemmän huomiota keskimääräiseen tulotasoon.
Kukaan liberaali ei varmaan ole esittämässä tukia rikkaille tuloerojen kasvattamiseksi, pikemminkin sitä, että köyhiä tuetaan jatkossakin muttei välttämättä niin paljon kuin nyt.
Olennaisinta on kuitenkin muuttaa sosiaaliturvaa perustulon suuntaan ja helpottaa työllistämistä, jolloin tuloerot varmaan pienenisivät, kun työllisyys paranee, ja ainakin hyvinvointi kasvaisi.
Etnisen homogeenisuuden lisääminen luultavasti vähentäisi tuloeroja, mutta minusta olisi silti hyvä, että USA avaisi sylinsä nykyistäkin enemmän maailman köyhille, vaikka se sitten lisäisikin joitain ikäviä lieveilmiöitä. Hyvä, että on sentään noin avoin kuin nyt toisin kuin Pohjoismaat.
Markkinat ovat tuottaneet ihmisille valtavasti vaurautta. Valtiot ovat tuottaneet sairaan pahan kuplan ja kriisin
http://liberalismi.net/wiki/Finanssikriisi
vaikka liberaalit varoittivat siitä jo kauan sitten
http://www.vapaasana.net/huomioita/2010/08/liberaalit-varoittivat-finanssikriisist%C3%A4
Ihmisistä osa on ansainnut rikkautta työllään, osa on paiskinut töitä taatakseen lapsilleen ja näiden jälkeläisille paremman elämän. Jotkut ovat rikastuneet epäoikeudenmukaisesti, ja sitä voi kritisoida mutta ei rikkaita yleisesti, ja katkeruus on vain typerää.
Minä olen iloinen rikkaista, koska heidän toimiensa ulkoishyödyt ja heidän korkeat veronsa mahdollistavat meille muille korkeamman elintason – kumpa Suomeen muuttaisi lisää rikkaita, niin että tuloerot kasvaisivat!
TykkääTykkää