Orjuutta on ollut ”aina kaikkialla”. Afrikkalaisissa valtakunnissa usein puolet väestä oli orjia. Keskiajalta 1900-luvulle arabit rahtasivat orjamarkkinoilleen arviolta 18 miljoonaa orjaa Afrikasta ja toista miljoonaa Euroopasta, lisäksi matkalla kuoli ehkä 70 – 90 % afrikkalaisista. Eurooppalaiset eivät metsästäneet orjia, mutta hekin alkoivat myöhemmin ostaa afrikkalaisilta orjia. Amerikkoihin vietiin arviolta 7 – 10 miljoonaa orjaa (laivamatkalla kuoli 15 %), joista 400 – 600 000 USA:n alueelle, pääosin ennen USA:n itsenäistymistä.

Vuodesta 1790 USA:ssa säädettiin valtiollisia orjakaupan vastaisia lakeja, ja vuonna 1808 orjien maahantuonti kiellettiin täysin. Osavaltio toisensa jälkeen kielsi orjuuden vuodesta 1777 asti kunnes sisällissodan 1861-65 päättyessä orjuus päättyi etelävaltioistakin.

Merirosvot myivät 1,25 miljoonaa eurooppalaista orjiksi Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään. Eniten afrikkalaisia orjuuttivat toiset afrikkalaiset, useissa valtakunnissa puolet väestöstä. Vastaavasti muillakin mantereilla orjuutettiin aiemmin omia.

Britannian liberaalit, kveekarit ja valistusajattelijat synnyttivät orjuuden vastaisen liikkeen. Yhdysvaltain (1775-83) ja Ranskan (1789-99) vallankumousten johtavat liberaalit vastustivat orjuutta, ja Britannian johdolla saatiin vähitellen muutkin maat painostettua luopumaan orjuudesta Aasiaa ja Afrikkaa myöten. Saudi-Arabia lakkautti orjuuden vasta 1962 ja Mauritania 1980.

Vaikka Euroopan ja Yhdysvaltojen osuus orjuuden historiassa on erittäin tuomittava, Afrikan ja muiden maanosien osuudet ovat vielä paljon pahempia. Se, että orjuus on lähes kaikkialla kiellettyä, on eurooppalaisen liberalismin ansiota. Laittomia orjia on yhä määrällisesti paljon mutta suhteellisesti historiallisen vähän, ihmisen riski joutua orjuutetuksi on historiallisen pieni.

Kenen pitää pyytää anteeksi?

Anteeksi pyydettävää orjuudesta on varmaan kaikkien esi-isillä mutta harvemmalla nykyihmisellä. Esimerkiksi Britannialle orjuuden tuotto oli suhteellisen pientä, ja nykyafrikkalaisten elintaso ja terveys ovat paljon parempia kuin ennen ”länsimaisen sivistyksen tuomista”. Tämä ei poista esi-isiltämme ja afrikkalaisten esi-isiltä ankaraa velvollisuutta anteeksipyyntöön muttei tuota meille sellaista – vastaamme vain omista teoistamme.

Orjuuden lakkauttaminen

Orjuudenvastaisen liikkeen synty tapahtui valistusaikana. Siinä johtavassa roolissa olivat liberaalit mukaan lukien kveekarit. Britanniasta liike levisi Ranskaan ja muualle.

Myös mm. Ranskan vallankumouksen keskeiset liberaalit Condorcet, Lafayette ja Thomas Jefferson olivat jyrkkiä orjuuden vastustajia, ja Jeffersonin kirjoittama Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus (1776) sekä Lafayetten ja Jeffersonin Ranskan ihmisoikeuksien julistus julistivat kaikki ihmiset (”men”, ”hommes”) vapaiksi ja tasa-arvoisiksi. Jeffersonin alkuperäisversiossa lisäksi erikseen tuomittiin orjuus, mutta kongressi poisti tämän kohdan.

Britannia poisti orjuuden maailmasta
Eräät yhdysvaltalaisosavaltiot lakkauttivat orjuuden vuodesta 1777 (Vermont) alkaen mutta ensimmäinen orjuuden lakkauttanut kokonainen valtio oli Amerikan vallankumouksen innoittama Haiti, jonka onnistuneen orjakapinan puolustautumista Napoleonia vastaan Jefferson tuki anteliaasti. Orjien tuominen Yhdysvaltoihin kiellettiin 1.1.1808 mutta viimeiset orjat vapautettiin vasta vuonna 1865.[2]

Vaikka Ranskan vallankumouksen monet johtavat liberaalit vastustivat orjuutta, se lakkautettiin vasta Robespierren kaudella 1794 ja Napoleon palautti sen. Britannian taloudellinen vaikutusvalta kuitenkin sai myöhemmin monet muut maat Ranskaa myöten kieltämään orjuuden.[3]

Tuomari lordi Mansfieldin tuomio vuonna 1772 tulkittiin siten, että orjuus on Englannissa laitonta ja muidenkaan orjakauppasopimukset eivät päde Englannissa.[4] Vuonna 1807 orjakauppa kiellettiin lailla muuallakin Brittiläisessä imperiumissa ja vuonna 1833 muukin orjuus.

Britannian laivasto pidätti 1808-1860 arviolta 1600 orjalaivaa ja vapautti niistä 150 000 afrikkalaista.[5] Orjalaivoja kohdeltiin merirosvolaivoina. Britannia myös toimi orjuuttavia afrikkalaisia vastaan, esimerkiksi kukisti Lagosin kuninkaan vuonna 1851. Monia afrikkalaisjohtajia taivuteltiin allekirjoittamaan orjuudenvastaisia sopimuksia[6] mutta läheskään kaikkialta Afrikasta vuosituhantista orjuutta ei saatu kitkettyä pois.

Kaakkois-Aasiasta orjuus lakkautettiin 1868–1926. Eurooppalaiset painostivat itsenäisetkin valtiot lakkauttamaan orjuuden. Afrikasta Britannia ja Ranska lakkauttivat orjuuden omilta alueiltaan ja osittain laajemminkin, mutta kattavasti orjuus lakkautui vasta orjakapinoiden myötä, ja Mauritania kielsi orjuuden vasta vuonna 1980[3].

Lähes kaikki kansat pitivät orjia

Jo ”jalot villit” pitivät orjia ja olivat usein hyvin julmia. Maatalouden synty noin 9000 eaa. lisäsi orjuutta. Niin azteekit kuin egyptiläiset ja muinaiset kiinalaiset ja kreikkalaiset pitivät orjia, sumerit ja juutalaiset – kuten Jumala määräsi – lähes kaikki. Englannissa orjakauppa kiellettiin vuonna 1102, Pohjoismaissa 1300-luvulla. Maaorjuus vallitsi suuressa osassa Eurooppaa 1700-1800-luvuilla, mutta Pohjoismaat säästyivät siltä – tosin pahimmillaan torppareiden vaihtoehto maaorjuutta hieman muistuttavalle elämälle olisi ollut luopua vuokramaalla sijaitsevasta kodistaan ja pelloistaan.

Jo 1700-luvulla liberaaleista poikkeuksellisen suuri osa vastusti orjuutta, kun useimmat ihmiset vielä pitivät mustia villejä aivan toisenlaisina olentoina, ja orjuuden vastaiset edistysaskeleet tapahtuivat liberaalien johdolla.

Lisätietoja viiteluetteloineen:
Orjuus (Liberalismi.net): kuten täältä näkee, nuo isoimmat orjamääräluvut ja monet tiedot ovat Encyclopaedia Britannicasta.

Lisää aiheesta:
Valistusaate käänsi ihmiskunnan orjuutta ja epätasa-arvoa vastaan (VS)
Amerikan vallankumous ja orjuudenvastainen itsenäisyysjulistus (VS)