Näytelmäkirjailija Vàclav Havel johti vankilastakin käsin Tshekkoslovakian kommunismista vapauteen ja demokratiaan. Hän oli vasemmistolainen George Orwellin manttelinperijä mutta jyrkkä markkinatalouden, Naton ja Saddam Husseinin kukistamisen ja Kuuban vapauttamissen kannattaja ja antikommunisti. Thatcher ihaili häntä.

Useimmat muutkin Tshekkoslovakian ulkopuolella ihailivat Havelia – kotimaassa oli poliittisia ristiriitojakin.

Charter 77

Vaclav Havel tuli tunnetuksi kansalaisoikeusjärjestö Peruskirja 77:n perustajana.[2]. Hän ja 241 muuta rohkeaa allekirjoittivat Charter 77 -julistuksen vuonna 1977.[3] Kommunistihallinto syytti heitä pettureiksi ja ”imperialismin agenteiksi”. [3]

Charter 77 -julistus ja Havelin poliittinen osallistuminen lähtivät liikkeelle Frank Zappan inspiroiman tshekkiläisen rockyhtyeen vainon ja vangitsemisen vastustamisesta. [3]

Elokuussa 1988 opiskelijat huusivat Havelin nimeä Prahan kevään muistomarssilla.[4] Vielä keväällä 1989 Havel istui vankityrmässä tuomittuna toisinajattelijoiden tapaamisesta mutta puoli vuotta myöhemmin hänestä tuli presidentti, kun samettivallankumous kaatoi sosialismin.[2] Marraskuussa Berliinin muuri murtui mutta Prahassa vielä pamputettiin toisinajattelijoita.[4] Sadattuhannet kokoontuivat Prahan keskustan aukiolla tervehtimään Haveliä ja Dubcekia, ja 28.11.1989 kommunistihallinto erosi.[4]

Nobelilla vuonna 2010 palkittu kiinalainen toisinajattelija, professori Liu Xiaobo ym. nimesivat oman vastaavan vuoden 2008 julistuksensa Peruskirja 08. Siinä vaadittiin sananvapautta, ihmisoikeuksia, demokratiaa, vallan kolmijako-oppia, valtionyhtiöiden ja maan yksityistämistä, vapaata markkinataloutta, ympäristönsuojelua ja totuuskomissiota. [5]

Kuuba, antikommunismi

Havel piti vielä hieman ennen kuolemaansa jyrkän antikommunistisen puheen Kuuban vapautta vaativassa Radio Martíssa sekä nimesi Oswald Paya Sardinasin Nobelin rauhanpalkintoehdokkaaksi. Yhdysvaltain lehdistö pitkälti sivuutti puheen. [1]

Talousliberalismi

Vaikka pääministeri Vaclav Klaus väitti kannattavansa markkinataloutta (”ilman adjektiiveja”), hän, toisin kuin Unkarin sosialistipuolue, ei vapauttanut vuokria, utility-hintoja ja pankkisektoria eikä tehnyt pääomamarkkinoita läpinäkyviksi. Vasta Havel painosti hänet jatkamaan talouden vapauttamista. 9.12.1997 pitämässään puheessa Havel sanoi, että Klausin uudistukset ovat tuoneet lähinnä markkinatalouden pintaa, ei oikeaa markkinataloutta – uudistuksia ei niinkään tehty väärin vaan ne jätettiin puolitiehen. [1]

Nato

Havel oli erittäin keskeisessä roolissa entisten Varsovan liiton maiden kuten Tshekin liittämisessä Natoon.[6][7]
Havel tuki avoimesti hyökkäystä Irakiin vuonna 2003 ja vertasi tämän sodan vastustajia Neville Chamberlainiin, joka anto Tshekkoslovakian Hitlerille ”välttääkseen sodan”. Ranskan presidentti Jacques Chirac uhkasi kostoksi estää Itä-Euroopan maiden pääsyn EU:hun. [1] Chirac ja Ranska olivat Saddamin öljyllä lahjomia.

Thatcher

Margaret Thatcher kirjoitti ulkopolitiikkateoksessaan Statecraft kahdesta miehestä, joista Havel ansaitsi hänen ihailunsa omistautumisellaan demokratialle ja kommunismin uhmaamiselle.[8][9][10]

Vihreät ym.

Havel oli Human Rights Foundationin kansainvälisen neuvoston puheenjohtaja[11] ja kommunismien uhrien muiston säätiön neuvonantajiston jäsen.[12]

Vuodesta 1980 Havel tuki vihreää liikettä (osittain ystävyydestä Saksan vihreän puolueen perustaja Milan Horáčekiin).[13][14]). Vuodesta 2004 kuolemaansa hän tuki Tshekin vihreää puoluetta.”[15][16][17][18]

Sanottua

”Václav Havel oli Euroopan demokratiaprosessin kannalta keskeinen tekijä, rohkea eurooppalainen vaikuttaja ja ajattelija, jota arvostettiin laajasti myös oman maansa ulkopuolella. Lisäksi hän oli meille monille suomalaisille rakas henkilö.” – Tasavallan presidentti Tarja Halonen[2]

”Hän olisi todennäköisesti ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon, joka kuitenkin petti hänet. Mutta maailmassa kaikki ei ole oikeudenmukaista.” – Puolan entinen presidentti Lech Walesa[2]

”Hänen taistelunsa vapauden ja demokratian puolesta oli yhtä mieleenpainuvaa kuin hänen suuri humaanisuutensa. Suremme suuren eurooppalaisen menetystä.” – Saksan liittokansleri Angela Merkel[4]

Lisätietoja viitteineen:
Vàclav Havel (Liberalismi.net)