Shakespeare oli riistokapitalisti – siis hyväntekijä

William Shakespeare hamstrasi laittomasti ruokaa nälänhädissä ja myi sen suurella voitolla, uusi tutkimus kertoo. Näin hän lisäsi hyvinvointia ja ehkä pelasti ihmishenkiä, koska kallis hinta sai ihmiset kuluttamaan ruokaa säästeliäämmin. Tarvitsemme lisää riistäjiä, olivat he sitten ilkeitä tai hyväntahtoisia.

Nälänhädissä ihmiset pitäisi saada käyttämään ruokaa mahdollisimman säästeliäästi ja tuottamaan sitä mahdollisimman runsaasti. Markkinatalous ratkaisee nämä molemmat ongelmat nostamalla ruoan hinnan korkeaksi sen ollessa niukkaa.

Tällöin kuitenkin köyhimpien rahantarve kasvaa ja hyväntekeväisyys tai sosiaaliturva tulee entistä tärkeämmäksi mutta kansantaloudellisesti säännöstelyä paljon halvemmaksi.

Säännöstely heikentää ruoan tuotantoa ja lisää liikakulutusta

Säännöstely – kuten Suomessakin sotien aikana – on vaihtoehtoinen keino, mutta tällöin saajat syövät kaiken ruokansa, vaikka osa heistä ehkä tulisi fysiologiansa tai lihavuutensa vuoksi toimeen vähemmälläkin ja voisi myydä ruoan enemmän tarvitsevalla, jos hinta olisi korkea. Terveydentilansa tai ruoansulatuksensa vuoksi enemmän tarvitsevat voisivat tinkiä muista tarpeistaan tai myydä omaisuuttaan ja ostaa enemmän.

Paljon pahempi ongelma on, että tällöin tuottajien ei kannata ponnistella parhaansa mukaan tuottaakseen niin paljon ruokaa kuin mahdollista. Heidän ei myöskään kannata pitää ylimääräistä peltoa varalla kesantona, kerätä varastoja pahan päivän varalle, lannoittaa viimeisen päälle tarkasti tai optimoida toimintaansa vaivoistaan piittaamatta.

Poliitikot eivät myöskään yleensä lopeta säännöstelyä ajoissa, esimerkiksi toisen maailmansodan säännöstely päättyi Suomessa vasta vuonna 1954. Myös säännöstelyn tuottama tehoton musta pörssi aiheuttaa valtavia hyvinvointitappioita verrattuna vapaan markkinatalouden toimintaan.

Shylock oli hyväntekijä?

Venetsian kauppiaan juutalainen koronkiskuri Shylock oli tietysti paha, koska hän ei vain halunnut itselleen hyvää vaan myös sankarille pahaa. Hän olisi silti ollut hyväntekijä, jos olisi vaatinut vain sensuuruisia rahakorkoja, joilla hänen rahansa eivät makaisi tyhjän panttina.

Korkeat korot ovat sinänsä hyödyllinen asia. Jos pääomia ei riitä kaikille halukkaille, korko eli rahan vuokra nousee markkinoilla niin korkeaksi, että se vain juuri ja juuri riittää tuottavimpiin investointeihin. Muutenhan ensimmäisinä ehtivät tai suosikit ottaisivat lainoja tehottomampiinkin kohteisiin ja tärkeimpiin niitä ei riittäisi, maailman hyvinvointi jäisi alhaisemmaksi.

Shakespeare oli hyväntekijä mutta paha?

Professori Tyler Cowen huomauttaa, että Adam Smith olisi pitänyt Shakespearen harjoittamaa hamstrausta hyvinvointia lisäävänä. Ilman sitä ruoka loppuisi kesken. Samasta syystä kauppojen pitäisi nostaa hintoja aina, kun jonkin tuotteen pula ja hamstraus uhkaavat. Tällöin munat eivät olisi loppuneet kaupoista viime vuonna ja monet muut ruoat lakkojen alla, kun jotkut hamstraavat niitä pitkäksi aikaa pulaa peläten ja siksi toisille ei riitä yhtään.

Adam Smith kirjoitti pääteoksessaan (1776): ”merchant should sometimes raise the price of his corn somewhat higher than the scarcity of the season requires, yet all the inconveniences which the people can suffer from this conduct, which effectually secures them from a famine in the end of the season

200 vuotta aiemmin elänyt Shakespeare kuitenkaan ei näytelmistään päätellen tiennyt tätä vaan ehkä luuli hamstrauksen ja niukkuuden aikaisten korkeiden hintojen aiheuttavan muille pahaa eikä hyvää. Shylock kuvaa tätä paremmin, mutta Coriolanus-näytelmän nimikkohahmo esitetään eliittiöykkärinä, joka ei anna plebeijeille eli työväenluokalle viljaa koska ei pidä näitä sen arvoisina.

Shakespeare sai monesti sakkoja laittomasta hamstrauksestaan – jonka ei siis olisi pitänyt olla rikos vaan ansio – ja veronkierrosta. Voitoillaan hän osti kiinteistöjä ja nousi erääksi Warwickshiren suurimmista maanomistajista. Shakespearen hautapatsas Stratfordin kirkossa piteli kädessään viljasäkkiä, joka vasta 1700-luvulla vaihdettiin sulkakynään ja tupsutyynyyn. Tai niin Cowenin siteeraama artikkeli väittää; joku muu sanoisi vasemmankin kuvan esineen olevan tupsutyyny.

Lisätietoja
Säännöstely (Liberalismi.net)
William Shakespeare, grain hoarder (Tyler Cowen)
Study shows Shakespeare as ruthless businessman

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s