Seksuaalisen väkivallan uhreista puolet on miehiä

Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012. Miesten oikea luku voi olla suurempi, koska miesten on todettu aliraportoivan seksuaalista ja muuta väkivaltaa monta kertaa enemmän kuin naisten, mm. huonomman vastaanoton vuoksi. Myös Yhdysvaltojen luvut ovat suunnilleen tasan kotitalouskyselyissä. Vankilaväkivalta mukaan lukien suurin osa raiskatuista näyttäisi olevan siellä miehiä. Noin puolet miesuhreille seksuaalista väkivaltaa tehneistä on naisia, vankilassa usein naisvartija. Traumat ja motiivit ovat samantapaisia miehillä ja naisilla.

Mainittu vuoden 2012 tieto on tuorein Suomessa. Britanniassa 3 % miehistä kertoo tulleensa raiskatuksi aikuisena, 5 % lapsena. Suurimmassa vaarassa eivät ole parisuhteessa elävät vaan naista etsivät miehet, joskus heikot ja ujot.

Esimerkiksi 2010 National Intimate Partner and Sexual Violence Surveyn mukaan seksuaalisen väkivallan uhreja oli Yhdysvalloissa 1,27 miljoonaa naista ja 1,267 miljoonaa miestä siitä huolimatta, että miesten on osoitettu raportoivan seksuaaliuhrikokemuksistaan paljon nihkeämmin kuin naisten.

Vankiloissa naisia hyväksikäyttävät yleensä vankitoverit, miehiä vartijat, usein naispuoliset, etenkin nuorisovankeja. Vankiuhrit eivät ole mukana yleisissä seksuaaliväkivaltaluvuissa.

Jonkinlaista pakottamista seksiin kokee Yhdysvalloissa arviolta 50 % miehistä. Yliopistoissa opiskelevista naisista 23 – 46 % myönsi painostaneensa miehiä seksiin verbaalisesti, pitämällä väkisin paikallaan, asein tai muuten.

Joitain erojakin on. Naisuhreja tosin ei tuomita maksamaan elatusmaksua raiskaajilleen ja miesuhrien häpeä on suurempi ja vastaanotto usein huonompi kuin naisuhrien. Miesuhrit kärsivät erittäin usein masennuksesta ja seksuaalisista toimintahäiriöistä, ja seurauksiin kuuluu vihaa, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, emotionaalista ja seksuaalista kyvyttömyyttä ja itsetuhoisuutta.

Miehiin kohdistuvat raiskaukset ovat useammin joukkoraiskauksia, moninkertaisia raiskauksia, aseellisia ja useammin ja vakavampia fyysisiä vammoja aiheuttavia.

Muualla maailmassa erittäin paljon miehiä raiskataan myös sodankäynnin osana.

Miehiä pakotetaan yhdyntään monin tavoin. Ääritapauksissa mies voidaan sitoa ja häneen voidaan jopa piikittää erektiolääkettä. Muutenkin mies voi saada erektion vaikka ei haluaisi seksiä. Seksologi Jukka Virtasen mukaan naisraiskaajien motiivina on usein halu näyttää valtaa. Raiskaajilla on myös usein huonompi impulssikontrolli. Jotkut ovat narsistisia.

Yliopisto-opiskelijoiden International Dating Violence Study -tutkimuksen mukaan miehistä 3 % (naisista 2,3 %) oli joutunut tuoreimman romanttisen kumppanin pakottamaksi seksiin, 2,1 % (1,6 %) vaginaseksiin ja 2,4 % (1,6 %) oraali- tai anaaliseksiin. Sanallista painostamista seksiin oli kokenut vastaavasti 22 % miehistä (25 % naisista), esimerkiksi kondomittomaan seksiin 13,5 % (11 %).

Seksuaalivähemmistötkään eivät ole turvassa: SFWAR:in ja SFRCC:n tutkimuksen perusteella lesboista kolmannes olisi joutunut naisen seksuaalisen väkivallan kohteeksi, butch/femme-jaottelu ei olisi tässä ratkaiseva ja seuraukset olisivat samantapaisia kuin heteroraiskauksissa.

Parisuhdeväkivalta

Suomessa miehistä 5,6 % ja naisista 4,3 % on kokenut parisuhdeväkivaltaa tuoreimman vuoden aikana (2009); koko nykyisen suhteen ajalta luvut olivat 16 % ja 17 %. Pelkoa kotona tapahtuvaa väkivaltaa kohtaan tuntee miehistä 4 % ja naisista 2 %. Luvut vaihtelevat vuodesta toiseen, mutta miesten osuus parisuhdeväkivallan uhreista pysyy 50 %:n suuruusluokassa. Poliisille miehet ilmoittavat monta kertaa harvemmin kuin naiset, joten myös kyselytutkimukset saattavat aliarvioida miesten osuutta. Noin puolet uhreista on kuitenkin miehiä.

Oikeusministeriön Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisut ovat luotettavampia kuin ideologisen tutkimuksen tai poliisin saamien ilmoitusten, koska miesten ilmoituskynnys on erityisen korkea ja tutkimuslaitoksen menetelmät ovat tieteellisempiä. Tämä viittaa siihen, että naistutkimuksen eli ”sukupuolentutkimuksen” kaikki haarat tulisi alistaa vastaavan varsinaisen tieteenalan tutkimuksen metodologisen tarkkuuden vaatimuksille ilman ideologisia erivapauksia sekä vaatia alan varsinaisten tiedelehtien seulan läpäisemistä, esimerkiksi kriminologian.

Muissakin tutkimuksissa parisuhdeväkivallan on todettu jakautuvan melko tasan naisten ja miesten kesken Suomessa ja Yhdysvalloissa.

Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui Suomessa 116 miestä ja 111 naista. Miehet kuitenkin onnistuvat yrityksissään useammin. Useiden tutkimusten mukaan miehet ilmoittavat kohtaamastaan parisuhdeväkivallasta 3-14 kertaa harvemmin kuin naiset, mikä selittää ei-törkeän väkivallan erilaisia ilmoituslukuja. Toiset tutkimukset viittaavat siihen, että nuorimmissa pareissa nainen, vanhimmissa mies löisi useammin kumppaniaan.

Naiset aloittavat väkivallan hieman miehiä useammin mutta miehet saavat aikaan vakavampia vammoja.

USA:n nuorisoterveystutkimuksen 2001 mukaan 12 prosentissa 18-28-vuotiaiden heteroparisuhteista molemmat oli väkivaltaisia, tosin naiset useammin, ja 12 prosentissa vain toinen oli väkivaltainen, näistä 70 %:ssa väkivaltainen osapuoli oli nainen (miesten vastauksista 75 %:ssa, naisten vastauksista 68 %:ssa). Vastavuoroisesti väkivaltaiset parisuhteet johtivat suurempiin vammoihin, mikä saattoi johtua koston kierteen eskaloitumisesta. Naiset raportoivat väkivallasta miehiä herkemmin sekä tekijyyden että uhriuden osalta. 8,9 % naisista ja 3,6 % miehistä oli yksin väkivallan aloittajia parisuhteissa.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Venla Salmen mukaan ”kyselytutkimusten tulokset eivät tue oletusta parisuhdeväkivallan sukupuolittuneesta luonteesta”, vaan muut tekijät ovat merkittävämpiä mutta sukupuolisia selitysmalleja tuodaan esiin ideologisista syistä. Muutenkin naisiin kohdistuu länsieurooppalaisen vähän väkivaltaa, miehiin kolminkertainen määrä.

Kaikki väkivalta

Vuosina 2003-7 Suomessa surmattiin 3,2 miestä ja 1,2 naista 100 000 henkeä kohden, Länsi-Euroopassa 2,0 ja 1,0, Itä-Euroopassa 15 ja 5. Professori Pertti Tötön mukaan Suomessa miehiin kohdistuvan väkivallan määrä on poikkeuksellisen suuri suhteessa naisiin kohdistuvaan. ”Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähennettäisiin parhaiten vähentämällä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Syrjäseutujen työttömät ja alkoholisoituneet miehet ovat nimittäin päävastuussa myös parisuhdeväkivallasta.”

Naisjärjestöjen ”tutkimukset”

Naisjärjestöt ovat pyrkineet estämään miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimusta ja suosimaan tutkimuksia, joissa kysytään vain naisilta, jotta ei saataisi miesten yleisemmän uhriuden paljastavia vertailulukuja. Tällöin kysymysasettelu voidaan tehdä niin laajaksi, että jos 30 % nettikiertokirjeeseen vastanneista naisista vastaa myöntävästi yhteenkin kysymykseen kuten ”Olen kuullut seksuaalisen vitsin”, lehdistötiedotteessa saatetaan jo puhua ”seksuaalisesta väkivallasta tai vastaavasta” ja tiedotusvälineissä tämä uutisoidaan otsikolla ”30 % naisista on raiskattu”. Kiertokirjeen vastaajat eivät kuitenkaan ole edustava otos kansasta, ja miesten vastaavat luvut voisivat olla korkeampia. Jopa eräs arvostettu ihmisoikeusjärjestö on antanut nimensä tällaiseen toimintaan.

Esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys ilmoitti vuonna 2004 myöntävänsä apurahan naisten aggressiota käsittelevään tutkimukseen. Monet naisjärjestöt kuten Naisjärjestöjen keskusliitto, Vihreät Naiset, Keskustanaiset ja Vasemmistonaiset tuomitsivat tämän ja vaativat, että tutkimuksen lähtökohdaksi pitää ottaa se, että perusongelmana on miesten naisiin kohdistama eikä naisten miehiin kohdistama väkivalta.

Naistutkijalla on vastaus kaikkeen: ”Väkivalta on maskuliinista myös silloin, kun tekijänä on nainen, joka tappelee kuin mies. – – Väkivallan toimijan symbolinen sukupuoli on mies ja uhrin nainen.” – Naistutkimus-lehden päätoimittaja Suvi Ronkainen, Lapin yliopiston professori, sukupuolistuneen näkökulman väkivaltatutkija.

Vaihtoehtoinen johtopäätös voisi olla, että sukupuoli ei yleensä ole ratkaiseva erottava tekijä, vaan seksuaalisesta ja muusta väkivallasta voi kärsiä mies siinä missä nainen ja kummatkin tarvitsevat yhtä lailla tukea, ehkäisyä ja tutkimusta. Jotkut naisjärjestöt ja feministit ovat jo heränneet tähän, mutta heidän äänensä vielä hukkuu erimieliseen massaan.

Väkivaltaisista naisista – marginaalisesta ilmiöstä – puhuminen vie huomiota pois tärkeämmiltä asioilta. Yksi tällainen asia on suomalaisen miehen väkivalta naisia, lapsia ja miehiä kohtaan”, väittää valtiotieteilijä Johanna Kantola. Lastensurmaajat, perhesurmaajat ja lastensa pahoinpitelijät ovat kuitenkin yleensä naisia. Väkivaltaisista kumppaneista naisia on noin puolet, ehkä ylikin. Miehistä useimmat eivät syyllisty tällaiseen, eivät naisistakaan.

Jopa Amnesty tuomitsee kampanjassaan vain naisiin kohdistuvan väkivallan.

Lisätietoja ja tieteelliset lähdeviitteet likkeineen useimmille artikkelin faktoille (L.net)

Yksi kommentti artikkeliin ”Seksuaalisen väkivallan uhreista puolet on miehiä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s