Paasikivi halusi kaikin keinoin liittoutua länteen: Ruotsi, USA, Britannia, natsi-Saksa. Liittoutumisella piti yllättää Venäjä ennen kuin se ehtii estää asian vastatoimin. ”Vanha neutraliteettipolitiikka ei ole valitettavasti ollenkaan riittänyt. Me noudatimme sitä tarkasti ja se päättyi sotaan.” Piti varustautua kaikin keinoin. Uhat olivat Wenäjä, Wenäjä ja Wenäjä. Nato-kansanäänestystä Paasikivi vastustaisi nytkin monen asiantuntijan tavoin.

5.8.1939 Paasikivi kirjoitti
Sdp:n puheenjohtaja Väinö Tannerille: ”Wenäjä tahtoo saada meidät ja samoin kuin Viron ja Latvian jonkunlaisiksi vasallivaltioikseen ja se on jo ankara asia.”

Samassa kirjeessä: ”Puhuin edellä moraalisista tekijöistä pienten valtioiden tukena. Mutta kun toistaiseksi niitä ei ole, niin ei meillä nähdäkseni ole muuta keinoa kuin olla valmiit puolustamaan itseämme niin paljon kuin kykenemme ja olla valmiit ampumaan vihollista jokaisesta kadun kulmasta, jos se päällemme hyökkää. Sen tähden teillä hallituksessa ei mielestäni ole mitään muuta mahdollisuutta kuin hankkia varat varustuksiin. ’The tyranny of present conditions’, sanoi äsken Chamberlain. Verot ei siinä riitä. Jos saisimme Yhdysvalloista suuren lainan puolustustarkoituksiin, olisi se mielestäni myös poliittisesti hyvä asia.”

”Geografialle me emme voi mitään, ettekä te voi sille mitään”, Stalin ilkkui Paasikivelle syksyllä 1939. Usein lause muistetaan Paasikiven omaksi, vaikka hän kertoi asian kirjeessään.

Paasikivi oli pessimisti ja halusi välttää jatkosodan. Siksi hän kannatti myönnytyksiä Neuvostoliitolle, kunhan ne rajoittuisivat vain välttämättömimpään, kunnes saataisiin aikaan sotilasliitto Ruotsin kanssa tai Saksan tuki.

Paasikivi: Puolueettomuuspolitiikka hävitti 9 valtiota

26.12.1940 päivätyssä kirjeessään Moskovasta Väinö Tannerille lähettiläs Paasikivi kirjoittaa: ”Vanha neutraliteettipolitiikka ei ole valitettavasti ollenkaan riittänyt. Me noudatimme sitä tarkasti ja se päättyi sotaan. Tanska, Norja, Belgia ja Hollanti noudattivat sitä myös, mutta niiden on käynyt, kuten on käynyt. Samoin tekivät Baltian valtiot, Wiro, Latvia ja Liettua. Samoin Rumania ja Kreikka. Siis 10 valtakuntaa. Näin ollen on todettava, että se tie ei ole enää niin varma kuin ennen luultiin.” Paasikivi silti katsoi, että Neuvostoliittoon tulee suhtautua väistelevästi, jopa joitain ”nöyryytyksiä” hyväksyen, kunnes on varma tieto riittävästä ulkomaisesta avusta.

Paasikivi: Ei kansanäänestystä Natosta

Paasikiven mukaan oli virhe antaa Neuvostoliitolle aikaa ottaa kantaa hankkeeseen liitosta Ruotsin kanssa ultimaatumilla 6.12.1940. Neuvostoliiton lupaa ei pidä kysyä, vaan asiasta tulee saada ensin ehdoton sitoumus, että Ruotsi ”seisoo rinnallamme koko sotavoimillaan. Nliitto on asetettava” jo tapahtuneen tosiasian eteen. Vasta tällöin Suomi voisi olla tiukka, mutta muuten pitää sovitella.

Tosin Paasikivi jatkoi nykyään pelkäävänsä, että maiden yhteinenkään voima ei riittäisi Neuvostoliittoa vastaan, vaan tarvittaisiin suurvaltaa. ”Ja se ei voi olla muu kuin Saksa. Englanti ja USA eivät voi meitä jo maantietieteellisistä syistä auttaa, kuten äskeinen sotamme osoitti. … Meillä on Saksassa erityisesti yksi hyvä ystävä, Göring.”

NKP: Paasikiven linja oli paha, Kekkosen linja hyvä

NKP:n Otto Ville Kuusinen kertoi vuonna 1963 SKP:n johdolle NKP:n tukevan Kekkosta jopa SKP:n kustannuksella siksi, että Paasikiven linja oli ollut ”vain välttämättömyyden pakkoon perustuvia rauhanomaisia suhteita” mutta Kekkosen linja toi ”arvokkaan lisän vallankumoukselliseen teoriaan, koska ensimmäisen kerran kapitalistisen maan talonpoikaispuolue yhteistoiminnassa sosialismin leirin kanssa oli kuljettanut kehitystä eteenpäin tavalla, johon muutoin olisi tarvittu voimakas työväenliike ja joukkoliikehtiminen”.

”Neuvostoliitto tekisi äärimmäiset johtopäätökset jokaisesta ratkaisusta, joka merkitsisi paluuta Kekkosen linjalta Paasikiven linjalle.” Kuusinen ei siksi itsekään käyttänyt ystävien kesken PR-termiä Paasikiven–Kekkosen linja.

Väinö Tanner

Väinö Tanner oli 30-luvun lopulla rahaministerinä vastustanut asevarustelua. Hän halusi käyttää rahat mieluummin työläisten aseman parantamiseen, vaikka Tannerin ystävä Paasikivi ja useimmat porvarit vaativat lisäpanostuksia. Tuloksena oli laiha kompromissi. Vuonna 1941 Tanner myönsi olleensa väärässä: ”puhdasta säästämistä olisi ajoissa varautuminen ollut.”

Silti työläisiä aina tiukasti puolustaneen Tannerin ansiot kommunismin hillitsemisessä ja kansan yhdistämisessä vihollista vastaan olivat aivan ratkaisevia, myös sodista selviämisen kannalta. Hän myös auttoi ystävänsä Risto Rytin painostamisessa pääministeriksi 1.12.1939, mitä pidetään Suomen selviytymisen ehtona.

Lisätietoja lähdeviitteineen

• NKP: Paasikiven linja oli paha, Kekkosen linja hyvä (Vapaasana.net 3.4.2014)
• Risto Ryti – pelasti Suomen kahdesti, kukisti laman ja vastusti valtion puuttumista talouteen (Vapaasana.net 6.1.2014)
• Juho Kusti Paasikivi (Liberalismi.net: artikkelin faktat lähdeviitteineen ja lisätietoja)