Vuonna 1996 Timo Harakka voitti Sdp:n periaateohjelman kirjoituskilpailun nimimerkillä. ”Kaikki alkoi vitsinä”, hän kommentoi sitä jälkeenpäin kirjansa luvussa Päivä demarina (1998). ”Otin esiin vanhan juttuni markkinavoimista, ja ryhdyin kankeistamaan ja virastokielistämään sitä.” ”Demarina oleminen on huono LSD-trippi.” ”Haluan osallistua SDP:n periaateohjelman uudistustyöhön tasan yhtä kiihkeästi kuin hautautua elävältä ydinjätteeseen.” ”Demarin täytyy pirstoa mielensä kannattamaan täysin ristiriitaisia käsityksiä”.
Sdp:hen Harakka liittyi vuoden 2015 eduskuntavaalien alla, ja 2017 hän pyrki sen puheenjohtajaksi. Vuoden 2014 eurovaaleissa hän oli SDP:n sitoutumaton ehdokas.
Tammikuussa 2017 Suomen Kuvalehti kysyi Sdp:n puheenjohtajaehdokas Timo Harakalta, tunteeko tämä yhä olevansa huonolla LSD-tripillä. ”Ei tunnu. Kun on syntynyt tehdaskaupungissa työläisperheeseen, saa Sdp:n jäsenkirjan syntymän mukana. Siksi piti kirjoittaa puolueohjelmatekstiä jo vuonna 1996.” Antti Rinne ei kyennyt pidättelemään hymyään.
”Absurdistanilaista talousmatematiikkaa”
Laitavasemmistolainen professori Pertti Haaparanta arvioi Harakan kirjaa ”Luoton loppu” (2009): ”Harakka on jättänyt perehtymättä mihinkään kunnolliseen taloustieteelliseen analyysiin kriisin synnystä … mitään opittavaa Harakan tekstissä ei ole … hurjimmillaan Harakka oli laskenut yhteen maailman kaikkien … pörssien ja velkojen arvot … jonkun ottama velka on jonkun antama velka, toisen velka on toisen varallisuutta. Koko maailman tasolla nettovelka on siis nolla. … Tämä on absurdistanilaista talousmatematiikkaa.”
”lähes harakkamaista harhaanjohtamista”, Haaparanta totesi professori Heikki Patomäen poskettomimmista väitteistä, kuten että maailmantalouden kasvu vuodesta 1970 olisi lähellä nollaa.
Vapaasana.net 