USA tuottaa pieniä ydinaseita, koska Venäjä suunnittelee ydinasein tuettua hyökkäyssotaa naapuriinsa uskoen, ettei USA henno vastata. Näin 70 vuotta ydinsodan estänyt kauhun tasapaino säilyisi USA:n liiasta kiltteydestä huolimatta. Rauhanliike vastustaa.

Jo kylmän sodan aikana monet tutkijat pelkäsivät Neuvostoliiton päättelevän, että sen laukaistua ydinohjuksensa Yhdysvallat ei pitäisi eettisenä laukaista kostoiskua, koska eihän se miljoonien ihmisten tuho kuitenkaan enää estäisi Yhdysvaltojen suurtuhoa. Eettisyyden epäsymmetria supervaltojen välillä oli niin suuri, että se olisi voinut aiheuttaa ydinsodan. Sopiva neuvostojohtaja olisi ollut valmis ottamaan sen riskin.

Aloittaessaan presidenttinä vuonna 2000 Putin kumosi Jeltsinin pidättyväisen ydinaseopin ja ilmoitti, että Venäjä voi käyttää ydinaseita ensimmäisenä estääkseen aseellisen aggression. Tämä tarkoittaa, että se voi ensin hyökätä ja sitten ydinasein estää vastatoimet. Venäjän sotilasdoktriini on Neuvostoliiton tapaan täysin hyökkäyksellinen, jopa sen puolustautuminen on suunniteltu tehtäväksi vieraissa maissa, hyökkäämällä.

Vuonna 2017 Venäjä harjoitteli valloittaa Suwalkin käytävän Kaliningradiin Puolalta ja Liettualta, niin että Baltia joutuisi saarroksiin. Jos länsi puolustautuisi, Venäjä voisi käyttää ydinaseita uskoen, että liian kiltti länsi ei hennoisi vastata siihen strategisilla ydinaseilla. Siksi Yhdysvallat vastaa nyt kehittämällä pienempiä, taktisia ydinaseita. Näin pelote yhä estäisi Venäjän ydinaseiden tuella aloittaman suursodan.

Vuonna 2014 Putin valloitti Krimin ja Itä-Ukrainaa, ja nyt se on rakentanut strategiansa ydinaseiden varaan. Usea naapurimaa on Venäjän aggression potentiaalinen kohde.

Siksi pienten ydinaseiden kehittäminen on ainoa keino taata rauha. Yhdysvallat pyrkii vakuuttamaan Venäjän, että sen imperialistiset hyökkäyssodat eivät koskaan kannata.

Venäjä ja Kiina aloittivat laajat ydinaseidensa modernisointiohjelmat ennen Yhdysvaltoja, mutta se ei estä niitä arvostelemasta tätä.

Rauhanliikkeet Venäjän tukena

Putinin peli ei ole pelattu: Neuvostoliitto-Venäjä on rakentanut ja tukenut sen imperialismia tukevia ”rauhanliikkeitä” vuosikymmenten ajan. Ne yrittävät estää länttä puolustautumasta ja siten lisäävät suursodan ja ydinsodan uhkaa.

Stalinistinen Suomen Rauhanpuolustajat ry. tuki Tshekkoslovakian miehitystä vuonna 1968. Järjestön perustamiskäskyn kerrotaan tulleen Moskovasta, samalla kun Nato perustettiin (1949). Nykyään Rauhanpuolustajia johtaa Karl Marx -instituutin Markku Kangaspuro. Ainakin vuonna 2011 järjestön kotisivun yläreunana toimi rauhaan liittymätön Lenin-sitaatti ja alta löytyi Kuuba-keräystä ja taistolaishenkisyyttä.

Vuonna 2007 järjestö mainosti ”kolmatta maailmansotaa” ja ”verenvuodatusta” toivoneen ja ”ihmistä tappokoneena” ylistäneen Che Guevaran muistotilaisuutta.

Rauhanmarssijat Suomessakin ovat kauan vastustaneet vain lännen aseita. Idän aseita kutsuttiin ”rauhanaseiksi”.

Hirmuisen ilkkumisen jälkeen rauhanjärjestöjen oli lopulta pakko järjestää parinsadan hengen Ukraina-marssi. Siinäkin osoitettiin mieltä myös Ukrainan suurlähetystöllä ja sanoma oli kuin Putinin tuutista: ”Sotilasliitot, lisävarustelu ja kylmän sodan retoriikka eivät ole ratkaisu”, ”Olemme syvästi huolissamme kärjistyneestä tilanteesta”. Muulloinkin Sadankomitean ja Rauhanliiton julkilausumat olivat samaa sarjaa, Rauhanpuolustajat hieman erottuivat edukseen. Panostus mielenosoituksiin ja julkilausumiin oli aivan marginaalinen ja innoton verrattuna vaikkapa protesteihin lännen interventiosta Irakiin 2003, vaikka interventiolla oli Irakin kansan ylivoimaisen enemmistön tuki vielä vuosia myöhemminkin. Ukrainassa vuoden 2014 vaalit osoittivat, että Venäjän valloitussodan vastustajilla oli kansan ylivoimaisen enemmistön tuki. Tämä osoittaa, miten yksipuolisesti rauhanliikkeet ja niiden aktivistit toimivat.

Muista maista löytyy vastaavia ”rauhanliikkeitä”, jotka ovat saaneet salaista rahoitusta Moskovasta, kuten sittemmin myös kapitalismia vastustavat äärinationalistit Le Penistä Unkarin Jobbikiin.