Jos johtajien korkeat palkat kiellettäisiin, tuulisimmille paikoille ei saisi houkuteltua pätevimpiä johtajia. Moni yritys turhaan sortuisi tai menettäisi mahdollisuuden tuottaa ihmiskunnalle läpimurtoja. Huono-osaisimmat työntekijät saisivat potkut, jotta johtajan palkka ei näyttäisi niin suurelta.
Yhdysvaltojen suurimmissa yrityksissä toimitusjohtajan palkka on 271 työntekijän palkka. Vielä vuonna 1965 kerroin oli 20, mutta se nousi eksponentiaalisesti lähes 400:aan vuoteen 2000. Sitten se on hitaasti laskenut.
Sosialistisimmat vaativat, että johtaja saisi ansaita vain neljän alaisen palkan. Tällöin suuryrityksen matalapalkkaisimmille työntekijöille pitäisi antaa potkut, jotta raja ei ylittyisi. Eihän heidän palkkojaan voi korottaakaan, jos heidän työnsä ei ole enemmän arvoista.
Jos rajoitus tehdään valtion keskipalkan suhteen, johtajia aletaan houkutella muilla eduilla kuin palkalla, mikä on epätervettä, haitallista ja paljon kalliimpaa yhteiskunnalle. Se myös vetoaa eniten johtajiin, jotka haluavat pröystäillä hienoilla autoilla, toimistoilla ja palvelijoilla, ja vähemmän sellaisiin, joita minä mieluiten näkisin johtajina.
Maksetaanko johtajille liikaa?
Johtajan palkka tulee kapitalistien taskusta. Varmasti joku johtaja tai muu työntekijä saa enemmän tai vähemmän palkkaa, kuin omistajien hänelle kannattaisi maksaa. Silloin omistajien pitää ottaa järki käteen ja korjata virhe ennen kuin menettävät turhaan enemmän rahaa. Lakia siihen ei tarvita.
Markkinat rankaisevat yrityksiä tällaisista virheistä, ja vähemmän virheitä tekevät yritykset valloittavat markkinat. Jos valtio alkaa ohjata yritysten toimintaa, virheitä tapahtuu varmasti paljon enemmän, siitä on kosolti kokemusta ympäri maailmaa, samoin korruptiota.
Useiden asiantuntijoiden mielestä johtajien palkkataso on yhä usein vain murto-osa heidän työnsä arvosta. Esimerkiksi Steve Jobsin oikeudenmukainen palkka Applella olisi ollut miljardeja, mutta hän ei saanut siitä prosenttiakaan. Yksin Jobsin oman työn arvo oli satoja miljardeja euroja Applelle ja biljoonia ihmiskunnalle.
Osmo Soininvaarankin mukaan valtionyhtiöihinkin kannattaa palkata kovapalkkaisia johtajia eikä niitä, jotka eivät muille kelpaa, vaikka jälkimmäisiä saisi paljon halvemmalla. Ongelma katoaisi, jos valtionyhtiöt yksityistettäisiin, hän lisää.
Juuri valtion ja sen yhtiöiden palkkalistoilla onkin paljon ihmisiä ylisuurilla palkoilla. Voi olla myös erittäin hajautuneesti omistettujen pörssin ulkopuolisten yritystenkin, esimerkiksi ammattiliittojen. Kunnon kapitalistit ja yleensä myös pörssi pakottavat tehokkuuteen.
Taloustieteilijä Marko Terviö: ”Jos miljardiluokan yritykset kilpailevat johtajista, jotka tekevät edes prosentin kymmenysten eron niiden arvoon, niin korkeimmat palkat nousevat aika väistämättä miljoonatasolle. … kannattaa yhtiökokouksen yleensä delegoida siitä päättäminen yhtiön hallitukselle.” ”näyttelijä, jonka odotetaan lisäävän katsojalukuja yhdellä prosentilla, on miljoonan arvoinen, jos elokuvan odotetaan muutenkin keräävän sadan miljoonan tulot.”
Tulospalkkaus sai marjanpoiminnan työnjohtajat palkkaamaan tehokkaita työntekijöitä kavereittensa sijaan. Vastaavasti tulospalkattomien toimitusjohtajien on arveltu hakevan mukavuutta: karttavan järkevää riskinottoa, välttämään rankkoja ja vaativia tilanteita ja rakentavan itselleen imperiumia kannattamattomilla investoinneilla. Tämänkin vuoksi optioita pidetään tärkeinä. Palkan jakautuminen peruspalkkaan ja kannustinlisiin, kuten optioihin, on kuitenkin eri asia kuin palkan suuruus, joka johtuu ainakin kilpailusta parhaista työntekijöistä.
Eikö noin paljon ole liikaa
Kadunmies ajattelisi, että joku köyhempi tarvitsisi sitä rahaa kipeämmin. Rahan siirtäminen rikkailta köyhille muuttamalla palkkoja pakkolaeilla tuhoaa työmarkkinat, työllisyyden ja ihmisten sijoittumisen sopivimpiin työpaikkoihin. Siksi on keksitty verotus ja sosiaaliturva.
Toimitusjohtajat ovat myös köyhiä maailman rikkaimpiin verrattuina, mutta jostain syystä yrittäjille, koripalloilijoille ja laulajille ollaan vähemmän kateellisia kuin köyhemmille toimitusjohtajille.
Katso myös: Tuloerojen syitä