Oikea keynesiläinen leikkaisi nousukaudella budjetin rankasti ylijäämäiseksi, mutta itseään keynesiläisiksi kutsuneet vaativat vain lisää menoja. Joku vaatii veronkorotuksiakin, mutta niin vaati laskukaudellakin, joten hän ei ole keynesiläinen. Poliitikoille keynesiläisyys on pelkkä tekosyy.
Taloustieteilijöistä saattaa joku oikeakin keynesiläinen löytyä, poliitikoista ei. ”Keynesiläisiä on kahta lajia. Toiset elvyttäisivät taantumassa, toiset koko ajan”, professori Roope Uusitalo vitsailee.
Ainoa suosittu leikkaus ovat yritystuet, mutta sitä leikkausta kannattavat ”keynesiläiset” kannattavat sitä taantumassakin, joten sekään ei tee heitä keynesiläisiksi.
Professori Tyler Cowenin mukaan yritystukien leikkaaminen laskee palkkoja vastaavasti, koska työvoiman kysyntä laskee, eivätkä palkkaeurot tyhjästä tule. Leikkaussäästöt pitäisi siis käyttää yritys- ja tuloverojen alentamiseen, tai muuten kyseessä on pelkkä veronkiristys valepuvussa.
Yritystuet pitäisi silti korvata veroalella, koska ne vääristävät kilpailua ja tuottavat tehottomuutta ja korruptiota. Taloustieteilijöiden mukaan lähinnä vain T&K-tuet saattavat olla tähän poikkeus, mutta nekin tuottavat korruptiota ja byrokratiaa.
Mitä menoja sinun mielestäsi pitäisi nyt leikata?
Joku kysyi, milloin sitten voi lisätä menoja, kun se ei taantumassakaan onnistu. Päinvastoin: valtion menot yleensä lisääntyvät sekä taantumissa että hyvinä aikoina ja ainakin keskimäärin. Vaikka puhuttiin 90-luvun laman leikkauksista ja äskeisen pitkän taantuman leikkauksista, sekä niiden aikana että koko tämän 30 vuoden ajanjakson aikana sekä menot ja että jopa menojen osuus kansantuotteesta nousivat.
Siksi menoja pitäisi leikata rajusti noususuhdanteissa, jotta ne eivät jatkuvasti nousisi, ja verotusta lieventää taantumissa, koska verotus on noussut kymmeniä prosentteja ja kymmeniä miljardeja viime vuosikymmenten aikana.
Joka ei halua leikata menoja rankasti hyvänä aikana, vaikka valtio tekee velkaa nousukaudella, ei ole keynesiläistä nähnytkään.
TykkääTykkää