Elokuvissa tapetaan lähinnä miehiä, koska naisten lyöminen on väärin

Naisia lyödään, kun halutaan näyttää katsojalle todellista pahuutta tai leimata lyöjä todella pahaksi. Miehiin kohdistuva väkivalta, kidutus tai tappaminen ei pahemmin katsojaa hätkäytä – sellaista leffoissa kuuluukin olla. Amnestykin kampanjoi: ”Me tuomitsemme naisiin kohdistuvan väkivallan.” Milloin olet nähnyt sanan ”miehiin” tuossa kohdassa? Suomessakin miehiä tapetaan kolmisen kertaa niin paljon kuin naisia. Elokuvissa kerroin näyttäisi olevan vielä paljon suurempi, suhteutettunakin. Arnold Schwarzeneggerin elokuvissa tapetuista 98 % on miehiä ja 1,5 % naisia, kuten naisterminaattori.

Miehet ovat monella tapaa hyväksytty väkivallan uhri, naiset eivät. Miehen puolustaminen on sovinismia tai luuseriutta, naisen puolustaminen on sankarillista, edistyksellistä ja feminististä.

Elokuvajulkaisu Tv Tropesin mukaan naishahmot saavat automaattisesti yleisön sympatian, miehet eivät, ja miehet tapetaan julmemmin. Jos halutaan todella hätkähdyttää yleisöä, voidaan käyttää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ehkä myös alastonta naisvartaloa. Naisen lyöminen on silti poikkeus, ja kamera hyväilee naisvartaloa myös naisten itsestään ottamissa kuvissa Snapchatiä myöten.

Miehiltä myös useammin vaaditaan elokuvissa hengenvaarallisia stuntteja – ja muissakin töissä, kun taas naisen turvallisuutta yhteisö arvostaa aivan eri tavalla.

Kyllä naisiakin sorretaan, ei vain miehiä. Silti yksittäistä ilmiötä, kuten naisiin kohdistuva elokuvaväkivalta, ei pitäisi esittää todisteena siitä, että maailmassa sorretaan vain naisia. Naisten ja miesten sortoa pitäisi poistaa tasapuolisesti, kiihkottomasti ja järkevästi, ei yksipuolisesti vihaan kiihottamalla. Nyt taas lehdissä ja somessa on menossa kampanja, joka antaa ymmärtää, että elokuvien väkivalta kohdistuisi lähinnä naisiin, vaikka asia on päinvastoin.

Artikkelin faktat ja lisätiedot linkkeineen

2 kommenttia artikkeliin ”Elokuvissa tapetaan lähinnä miehiä, koska naisten lyöminen on väärin

  1. Annan tässä nyt erään miehen näkökulman aiheeseen, miksi tasa-arvo tavotteista huolimatta naisiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan hyvin eri tavalla kun miehiin kohdistuvaan väkivaltaan. Siihen on olemassa joitakin hyvin luonnollisia selityksiä. Ensimmäiseksi, nainen on useimmissa tapauksissa fyysisesti miestä pienempi ja heikompi joten asetelma on tässä mielessä vähintäänkin epäreilu. Toisekseen, mies on lähtökohtaisesti väkivaltaisempi ja agressiivisempi sukupuoli kuin nainen. Naisella on biologisesti hoivaavampi lähestymistapa kanssaihmiseen ja tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen että väkivalta kuuluu enemmän miesten tomintatapoihin kun naisten. Nainen on symbolisesti se kauniimpi sukupuoli koska nainen synnyttää uuden elämän sekä hoivaa ja hellii sitä. Nainen on myös usein järkevä ja varovainen.
    Voidaan siis ajatella että väkivalta naista kohtaan on tavallaan hyökkäys jotain kaunista, hyveellistä ja viatonta kohtaan. Siksi se ymmärrettävästi herättää erityisiä vastenmielisyyden ja inhotuksen tunteita.
    1970-luvun italialaiset rikoselokuvat edustivat oman genrensä ehdottomasti raainta ja sadistisinta linjaa. Väkivaltakohtaukset ovat yksityiskohtaisen kammottavia ja verisiä ja niiden toteutuksessa vaikuttuu tekijöiden kiihkeä rakkaus brutaaliin väkivaltaan. Kyseisissä filmeissä naisiin kohdistuva julmuus on ilmiselvästi sairaalloinen fetissi jota viljellään mitään kursailematta. Naisia hakataan, potkitaan, heidän päätään isketään pöydän kulmaan, heitä puukotetaan, ammutaan, käristetään ja räjäytellään elävältä. Raiskaaminen yhden tai useamman miehen voimin on myös keskeinen esitystapa näissä ”hengen tuotteissa”. Vanhojen italialaiselokuvien voima on myös väkivallan uhrien äännähdyksissä jotka käyvät häijysti korvaan. Ne kuulostavat tapettavan eläimen huudoilta. Naiset on tietysti pantu kirkumaan, rääkymään ja ulisemaan niin että katsojan selkäpiitä karmii. Kun gangsteri polttaa tytön naamaa hitsausliekillä ja työntää jääpiikkiä hitaasti slimästä läpi ja samalla kuuluu riipivä tuskissaan kituvan tytön vaikerrus, niin kenen tahansa terveen katsojan mielessä liikkuu kysymys, kuinka paljon alemmas tästä voi enää mitenkään vajota.
    1990-luvulta lähtien on populaarikulttuurissa kokeiltu myös enenevissä määrin toista lähestymistapaa ja valkokankaille on tuotu kovisnaisia jotka ampuvat ja vetävät turpiin tupakka suussa siinä missä miehen puoletkin. Onko tässä kyse aidosta yrityksestä rakentaa tasa-arvoisempaa sukupuoli-asetelmaa, vai sittenkin lady dominaa joka pinkeissä lateksiasusteissa nyrkittää ja monottaa äijiä. Lara Croft saattaisi olla hahmo jota ruudulta kuolatessaan jotkut miehet saattavat ajatella että kunpa tuo tulisi ja kurittaisi armottomasti.
    Mutta loppujen lopuksi, onko mitään mieltä ratkaista tasa-arvokysmystä väkivallan kautta. Eikö enemmänkin tulisi vastustaa väkivaltaa ylipäätään, kohdistui se kumpaan sukupuoleen hyvänsä? Vaikuttaa typerältä pohtia tasa-arvoa siltä kannalta että naista pitäisi saada pahoinpidellä yhtä raa’asti kun miestä ja se tulisi hyväksyä. Vasta sitten tasa-arvon tavoite on saavutettu. Olemmeko median ja populaarikulttuurin kautta niin turtuneet väkivaltaan, ettemme enää tajua sen olevan väärä ja paha asia?
    Biologisia sukupuolia on kaksi, ja niissä on tiettyjä eroja. Mutta se ei ole missään nimessä huono tai muutettava asia jos opimme sen että kunnioitus ja ihmisarvo kuuluu lähtökohtaisesti kaikille. On hirvittävä tragedia jos nainen kokee tarpeelliseksi antaa periksi omasta naisellisuudestaan siksi että kokisi saavansa sillä tavalla enemmän arvostusta, mutta sitäkin esiintyy ja tästä ei voi syyttää muuta kun kautta aikojen vallinutta sovinismia ja misogyniaa.

    Tykkää

  2. Muistan, kun oli somekohu siitä, miten jonkin elokuvan väkivalta kohdistui enemmän naisiin kuin miehiin, ja sitten tämä artikkeli ilmestyi. SJW:t keksivät mistä tahansa päivän raivostumisaiheen, eikä paljon auta, että jokin artikkeli osoittaa, että siitäkin aiheesta pitäisi raivostua useammin toiseen suuntaan. Sossusotureihin on valmiiksi ohjelmoitu se, kenen puolesta pitää aina raivostua, jopa päinvastaisissa tilanteissa. Syyn keksii aina jälkeenpäin, ja jos faktat osoittautuvat vääriksi, voi keksiä uuden syyn.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s