Kate Raworth on vain kehitystaloustieteen maisteri, jonka donitsitalous tuhoaisi hyvinvointivaltion

Kohutun The Doughnut Economics -pamfletin (2017) opit tuhoaisivat hyvinvointivaltion, VATT:n entinen tutkimusprofessori toteaa ja ihmettelee Raworthin peruskurssimaista kuvaa taloustieteestä, jota Raworth vastustaa kiivaasti. Lehdissä Raworth esitellään ”Oxfordin taloustieteilijänä”, vaikka hän ei tunne taloustiedettä. Hän suoritti kandidaatin tutkinnon politiikasta ja maisterikurssit kehitystaloustieteestä, jossa rima on usein matala. Raworthin työskenneltyä 20 vuotta mm. Oxfamissa yliopiston ideologinen Environmental Change Institute palkkasi hänet. Nyt titteli on senior visiting research associate, melkein tutkimusapulaisesta seuraava, eikä tieteellistä osaamista ole vieläkään.

Tutkimusprofessorin mukaan Raworthin ajama talouskasvusta luopuminen tekisi hyvinvointivaltion mahdottomaksi ylläpitää. Raworthillä on obsessio luonnonvaroihin, vaikka taloustieteen mukaan markkinat hoitavat niiden riittävyyden. Tähänkin asti luonnonvarojen niukkuus onkin lähinnä vähentynyt, ei lisääntynyt. Saasteet taloustiede näkee paljon isompana ongelmana, mutta ensisijainen tieteellinen ratkaisu ei ole markkinoihin puuttuminen vaan haittaverot.

Pamfleteissaan Raworth arvostelee tulonjakoakin, mutta siihenkään ei tieteen ensisijainen ratkaisu ole markkinoihin puuttuminen vaan tulonsiirrot.

The Doughnut Economics (2017) kuvaa Raworthin donitsipiirroksen, jossa valtion kestävän kehityksen donitsista (renkaasta) pilkistävät ulos kestämättömät ympäristöhaitat ja keskipisteen suuntaan puutteet – ruuan, koulutuksen, tasa-arvon ja muun. Monen arvostelun mukaan kirjalla ei ole mitään annettavaa, mitään uutta analyysiä, vain tavanomaisten lehtiartikkelien tapaista tekstiä sekä Raworthin tapa piirtää tietyt kuvaajat yhteen donitsiin.

Piirrostapakin on turmiollinen: siitä saa sen käsityksen, että inhimillisten tarpeiden tyydyttyminen määrittyisi luonnonvarojen kulutuksen ja saasteiden perusteella, ja kun kulutetaan ja saastutetaan juuri kantokyvyn verran, kaikkea riittää kaikille. Edes Raworth ei sellaiseen usko.

Oikeasti tehokkuus on paljon tärkeämpää: pitkällä tähtäimellä kapitalismissa pystytään paljon korkeampaankin elintasoon vähäisemmillä saasteilla, mutta sosialistisissa maissa tehtiin hirvittäviä ympäristötuhoja kansan kärsiessä monenlaista puutetta, jopa nälänhätiä.

Trading Away Our Rights (2004, Kate Raworth, Oxfam) väittää globaalien ketjujen yritysten tarjoavan törkeän huonoja työehtoja. Jos hän oikeasti uskoisi tähän, hän perustaisi vain vähän parempia työehtoja tarjoavan yrityksen ja rikastuisi melkein törkeän paljon parantaessaan samalla maailmaa paremmilla työehdoilla.

Kate Raworth: lisätietoja ja artikkelin lähdeviitteet (L.net)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s