Työstäkieltäytyjän käsikirja kannustaa perättömyyksillä työttömiä välttelemään työntekoa ja työllisiä sabotoimaan työpaikkojaan. Työttömyys paisuisi ja hyvinvointivaltio romahtaisi. Miten niin kaikki työttömät haluavat töihin? Hallitus väittää nostavansa työllisyyden vain 75 %:iin mutta on yksilöinyt vain päätöksiä, jotka pahentavat työttömyyttä.
Sarjatulta työttömien niskaan demareilta? Vain kokoomusjohtoinen hallitus antoi työttömille saman kuin Sipilän hallitus, muut vähemmän. Sipilän hallitus siirsi euron päivässä passiivisilta työttömiltä aktiivisille, mutta passiivisetkin saavat enemmän kuin demarijohtoisilta hallituksilta. Aktiivimallia ehdotti ja puolustaa vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri Ralf Sund. Hän on ammattijärjestö STTK:n pääekonomisti.
Työttömille annetaan yhä, työntekijöiltä otetaan rahaa pakolla, yhä. Tämä porkkana-keppimalli lisää työttömyyttä. ”Näin pieni summa ei motivoi ansaitsemaan”, Vasemmistoliitto syyllisti työttömiä töiden vieroksumisesta vielä kesällä vaatiessaan 300 euron suojaosan korotusta 500 ja 800 euroon. Taloustiede on yksimielinen: kannustimet vaikuttavat paljon. Eikä voi ikuisesti elää toisten rahoilla korvessa. Vasemmisto: voipas.
USAssakin entistä harvempi nuori opiskelee tai työskentelee, koska somea ja videopelejä saa lähes ilmaiseksikin. 80-luvulla työttömällä ei ollut mitään tekemistä, professori Erik Hurst toteaa. Tämä ei ole nuoren etu, koska perheen tultua hänellä ei ole osaamista ja työhistoriaa, jolla elättää sitä. Siksi on vaadittu nuorten pakottamista töihin. Se ei ole hyväksyttävää, mutta valtio ei saisi sosiaaliturvalla kilpailla työnantajia vastaan ja samalla sakottaa työllistyjiä 80 prosentin verolla, kuten Suomessa.
Avoimia työpaikkoja on melkein 500 000 joka vuosi, 77 % työllistyvistä työllistyy muihin kuin avoimiin työpaikkoihin ja vielä muita tekemättömiä töitä on loputtomasti. Silti moni luulee, että kaikille ei riitä töitä, koska avoimia työpaikkoja on kunakin hetkenä vähemmän kuin työttömiä. Työn tarjonnan lisäys nostaa työllisyyttä, ei työttömyysastetta, tutkimusten ja kaikkien teorioiden mukaan. Kannattaa siis kannustaa työttömät töihin ja vähentää työllistämisen esteitä.
Työehdot paranevat ilman ammattiliittojakin, myös Virossa ja kehitysmaissa, kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti. Yleissitovuus aiheuttaa Suomeen huonomman työllisyyden kuin muihin Pohjoismaihin, etenkin melko vapaiden työmarkkinoiden Tanskaan. Yleissitovuus rajoittaa törkeästi sopimusvapautta, jonka rikkomisesta SAK tekopyhästi syyttää hallitusta.
Minimipalkan korotus nostaa hintoja vastaavasti. Se on siis pois köyhimpien kukkaroista eikä työnantajien, koska köyhimpiä palvelevat minimipalkkalaiset, usein parempiosaisten perheiden jäsenet. Tämä kumoaa monopsoniteorian, jonka mukaan minimipalkan korotus laskisi hintoja ja parantaisi työllisyyttä vähentämällä työn ostajan monopolivoimaa. Tämä myös kumoaa Larry Summersin teorian, jonka mukaan minimipalkka lisäisi tuottavuutta. Väitteelle, että minimipalkan korotus ei hintojen nousun kautta vähentäisi minimipalkkaisen työn kysyntää, ei ole perusteluja – paitsi sellaisia, jotka on osoitettu virheellisiksi, suosituimpana monopsoniteoria. Työn taloustieteen tutkijat ja artikkelien arvioijat ovat todistetusti yleensä äärivasemmistoa. Tämä selittää sen, että vain osa tuloksista todistaa minimipalkan lisäävän työttömyyttä huomattavasti.
Espoolainen Helmi erehtyi tekemään ei-pimeitä töitä työttömänä. Provisiotyön vuoksi Kela vaati 2730 euroa takaisin, vaikka ansiot olivat vain 600 euroa viiden kuukauden aikana. ”Soviteltua päivärahaa”, jota ansioeuro vähentää 0,50 euroa, ei saa yli 2 viikon täyspäivätyössä.
Obaman ex-apulaistalousministeri, professori Alan Krueger ym. osoittivat, että työttömien reservaatiopalkat (summa, jolla hyväksyisi työtarjouksen) olivat epärealistisen korkeita ja laskivat työttömyyden kuluessa liian hitaasti, vain 0,05 – 0,14 % viikossa. Laskua oli eniten vanhimmilla ihmisillä ja niillä, joilla työttömyyden alussa oli säästöjä.
Työttömyyskorvaukset saavat työttömän nirsommaksi työtarjousten suhteen ja siten pidentävät työttömyyttä. Uusi tutkimus osoitti tämän palkkavaatimusten nousun saavan yritykset perustamaan vähemmän uusia työpaikkoja. Tämä välillinen vaikutus onkin paljon suurempi kuin nirsouden suora vaikutus työttömyyteen. Suuren laman aiheuttama työttömyyden pitkäaikainen kasvu johtui lähinnä työttömyyskorvausajan nelinkertaistamisesta.
