Minimipalkan korotus nostaa hintoja vastaavasti. Se on siis pois köyhimpien kukkaroista eikä työnantajien, koska köyhimpiä palvelevat minimipalkkalaiset, usein parempiosaisten perheiden jäsenet. Tämä kumoaa monopsoniteorian, jonka mukaan minimipalkan korotus laskisi hintoja ja parantaisi työllisyyttä vähentämällä työn ostajan monopolivoimaa. Tämä myös kumoaa Larry Summersin teorian, jonka mukaan minimipalkka lisäisi tuottavuutta. Väitteelle, että minimipalkan korotus ei hintojen nousun kautta vähentäisi minimipalkkaisen työn kysyntää, ei ole perusteluja – paitsi sellaisia, jotka on osoitettu virheellisiksi, suosituimpana monopsoniteoria. Työn taloustieteen tutkijat ja artikkelien arvioijat ovat todistetusti yleensä äärivasemmistoa. Tämä selittää sen, että vain osa tuloksista todistaa minimipalkan lisäävän työttömyyttä huomattavasti.

Professori Scott Sumner kehuu kuuluisan taloustieteen jatko-opiskelijan Matt Rognlien keskimääräisiä blogikommentteja paremmiksi kuin useimmat alan artikkelit. Erityisen hyvänä hän pitää kommenttia, jossa Rognlie huomauttaa tutkimusten osoittavan minimipalkan korotusten menevän täysimääräisesti hintoihin, mikä kumoaa minimipalkkaa puolustelevat argumentit. Moni vasemmistolainenkin, kuten Nobel-palkinnon saaneet Paul Samuelson, James Tobin (Tobinin vero) ja Gunnar Myrdal, vastustikin minimipalkkoja.

Tutkimuksista silti vain osa toteaa minimipalkan nostamisen lisäävän työttömyyttä huomattavasti. Ehkä yritykset osaavat odottaa nostoja ja ovat jo valmiiksi palkanneet sen verran vähemmän työntekijöitä. Jotkin yritykset tai toimintatavat on jätetty kokonaan perustamattakin tulevien korotusten vuoksi. Työllisyyttä heikentävä vaikutus näkyy siis osittain koko ajan ja vain osittain piikkeinä nostojen jälkeen. Kuluttajien tapojen muutoksetkin ovat hitaita, joten ne piikitkin jakautuvat hyvin pitkille ajoille eivätkä siis helposti näy tutkimuksissa piikkeinä.

Tieteen sosiologit ovat todistaneet työn taloustieteen tutkijat äärivasemmistolaisiksi. Muutenkin taloustieteessä tutkijoiksi jättäytyvät tutkitusti lähinnä vain kaikkein vasemmistolaisimmat ylioppilaat – myös Suomessa – mutta työn taloustiede on tässäkin ääripää. Tutkimukset ovat vinoutuneita ja niiden arvioijat samaan tapaan.

Vasemmistolaiset vetoavat yleensä Card-Krueger-tutkimukseen, vaikka se on todettu kelvottomaksi. Sen mukaan paikoin minimipalkan nostaminen ei heikentänyt suurten ketjuravintoloiden työllisyyttä. Minimipalkan nostaminen onkin näiden ketjujen pienten kilpailijoiden syrjimistä, mutta pieniä ruokaloita ja ketjuja ei ollut otettu mukaan tutkimukseen.

Minimipalkat haittaavat eniten köyhiä, mustia ja nuoria

Useiden tutkimusten mukaan minimipalkan haitat ovat suurimpia köyhille, mustille ja nuorille. Tästä koituvan heikomman työkokemuksen ja uravalintojen haitat näkyvät koko loppuelämän, jopa mustien työkulttuurissa.

1950-luvulla mustien nuorten työttömyys oli valkoisten tasoa mutta vuosikymmenten minimipalkkakorotusten ja -laajennusten myötä se nousi 40 %:iin. Hyvin monet vähäistä osaamista vaativat palveluammatit ja muut työuran aloitukseen sopivat tehtävät ovat vähentyneet tai kadonneet yhteiskunnasta.

Monet asiantuntijat Osmo Soininvaaraa myöten ovatkin ehdottaneet minimipalkan sijaan perustuloa, työtulovähennystä tai EITC:tä eli negatiivista rajaveroa lähinnä matalatuloisille perheellisille. Kongressin budjettitoimiston raportti totesi vuonna 2007, että EITC on tuottanyt köyhille työntekijöille enemmän hyötyä kuin minimipalkan korotus mutta pienemmin kustannuksin yhteiskunnalle.

Minimipalkka (ja se, että korotukset menevät täysimääräisesti hintoihin), L.net