Työstäkieltäytyjän käsikirja kannustaa perättömyyksillä työttömiä välttelemään työntekoa ja työllisiä sabotoimaan työpaikkojaan. Työttömyys paisuisi ja hyvinvointivaltio romahtaisi. Miten niin kaikki työttömät haluavat töihin? Hallitus väittää nostavansa työllisyyden vain 75 %:iin mutta on yksilöinyt vain päätöksiä, jotka pahentavat työttömyyttä.
Taistolaiskommunistien Rauhanpuolustajat kumppaneineen omistaa Into Kustannus Oy:n, jonka tuottaman Työstäkieltäytyjän käsikirjan ja sen markkinoijien väitteitä oiotaan alla.
”Palkkatyössä pitäisi harjoittaa vastarintaa.”
Käsikirja vaatii tahallista hidastelua ja laiskottelua työpaikalla. Tällöin työntekijöiden tuottavuus laskee. Se laskee työllisyyttä, palkkatasoa ja verotuloja, koska yritykset huomaavat, että työntekijöitä, etenkään vasemmistolaisia, ei kannata palkata, elleivät he tarjoudu töihin hyvin halvalla. Pääsy töihin vaikeutuu, mikä pahentaa etenkin nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Työttömiä aletaan pitää todennäköisinä sabotööreinä.
Muita kuin luotettavan CV:n ihmisiä ei oikein uskalleta palkata. Työvoiman ulkopuolelta töihin pyrkivät ovat usein nuoria, maahanmuuttajia, lapsia pitkään kotona hoitaneita naisia, vajaatyökykyisiä, ay-aktiiveja, vasemmistoaktiiveja ja vastaavia. Kun työttömyys nousee ja verotulot putoavat, ja hyvinvointovaltiota pitää leikata rankasti. Tähän mennessä ei ole leikattu vaan julkiset menot ovat kasvaneet valtavasti vuosikymmenestä toiseen.
”Ei pidä kerryttää työssään kapitalistille pääomaa.”
Ellei niin olisi tehty, palkat olisivat yhä 15. osa nykyisestä, 1800-luvun tasoa. Juuri pääomien kertyminen on mahdollistanut tuottavuutta eli palkkatasoa kohottavat investoinnit ja hyvinvointivaltion. Nytkin palkkoja maksetaan sen mukaan, miten hyvin työntekijät kerryttävät kapitalisteille pääomaa, joten sen hidastaminen tarkoittaa palkkatason ja työllisyyden laskemista.
Töistäkieltäytymistä suositellaan siksikin, että monet hörhövasemmistokuplan ”sometähdet” tekevät niin – ja ”nomadisielut”. Tämä on käsikirjan harvoja paikkansa pitäviä perusteluja, mutta hyvänä argumenttina sitä on vaikea pitää.
”Pitää uskotella itselleen, että työ on elämän tarkoitus”
Ei tarvitse. Ensisijaisesti työ on keino hankkia hengissäpysymisminimin verran elintasoa, käytännössä nyky-Suomessa yleensä moninkertaisesti. Muu on bonusta. Hyvän löytäminen omasta työstä ja muusta elämänpiiristä on silti hyödyllinen opeteltava taito.
Nykytyöt ovat yleensä paljon terveellisempiä, turvallisempia ja jopa viihtyisämpiä kuin aiempi raskas, yksitoikkoinen raataminen univelassa aamusta yöhön.
Nykyään univelka tulee siitä, jos pelaa yöt videopelejä tai roikkuu somessa, ei työstä. Ennen sellaiseen ei ollut aikaa, kaloreita eikä kapitalistista teknologiaa.
Aktiivimalli tai sosiaaliturvan leikkaaminen ja tiukat kannustimet ovat sitä tarpeellisempia, mitä tehokkaammin Työstäkieltäytyjäliitto saa ihmiset tahallisesti välttelemään työntekoa. Muuten hyvinvointivaltion rahat eivät riitä.
Haitallisiakin töitä on
Haitallisiakin töitä on, etenkin tällaisten työnteon vastaisten kirjojen kirjoittaminen, mutta niitä on vain murto-osa siitä, mitä maalaisjärjellä luulisi, hörhövasemmistojärjestä puhumattakaan.
”Kaiken elämän myyminen työlle”
Työnvälttelijöiden mielestä nykyään ystävyyssuhteet, perhe ja harrastuksetkin pitää alistaa rahanteolle. Päinvastoin: aiempina vuosisatoina piti mutta nykyään entistä paremman toimeentulon saa entistä paljon helpommin ja alistamalla entistä paljon pienemmän osan ajastaan ja elämästään työnteolle.
Alistamistarvetta tulee siitä, jos tämäkään ei riitä, vaan haluaa enemmän rahaa tai tuottamattomamman ”kutsumus”työn ja siitäkin pitäisi raapia kasaan nykyelintaso eikä entisaikaista. Jos tällaiseen tuntee tarvetta, kannattaa vaihtaa työnantajaa tai alaa, vaikkapa kouluttautua putkiasentajaksi, pääsee vieläpä sisätöihin.
”Pitää paisutella aikaansaannoksiaan” – ”Ammattina opportunismi”
Kirjoittajien kuvitelma on, että yritykset palkkaavat ennemmin opportunisteja kuin tuottavia työntekijöitä. Tällaiset yritykset tuhoutuvat kilpailussa ja taitavammin tuottavat työntekijät opportunistien ja työstäkieltäytyjien seasta poimivat yritykset kasvavat. Ellei sitten vasemmistolainen sääntelyvaltio valitse kilpailun voittajia markkinoiden sijaan – siis sääntely pois.
Jotain merkitystä kyvyllä tuoda ansioitaan esiin on, aina on jotain epätäydellisyyttä, mutta lottovoitotkin tuottavat epäsuhtaa tulojen ja tuottavuuden välille, työstäkieltäytyminen on sitäkin haitallisempaa.
”Näkyvyyspalkkioansa” – näkyvyydellä maksaminen
Joskus kannattaa ottaa osa palkasta näkyvyytenä. Mark Hamillin olisi kannattanut vaikka maksaa Luke Skywalkerin roolistaan, koska se on tuottanut hänelle miljoonia. Vaihtoehto olisi riskinsiirto yritykselle, esimerkiksi rahakas sopimus useasta elokuvasta kiinteään hintaan ja osuus henkilön tuloista seuraavien vuosikymmenten mittaan. Jälkimmäinen vaihtoehto heikentää näyttelijän kannustimia ja voi olla laitonta. Toisaalta näkyvyyssopimuksissa kannattaa välttää ylioptimismia: joskus pyy pivossa on parempi kuin kymmenen oksalla. Jediritarin roolin voi antaa toiselle, jos ei halua ottaa riskiä eikä riskinsiirtosopimusta.
”Palkat eivät ole nousseet OECD-maissa viime vuosikymmeninä.” – taas huuhaata
Palkat ovat nousseet OECD-maissa melkein jatkuvasti, myös viime vuosikymmeninä, myös reaalisesti. Yhdysvalloissa parin vuosikymmenen selkeä reaalipalkkojen nousu on ollut entistä nopeampaa 2007-2017 finanssikriisistä huolimatta. Kun lasketaan mukaan palkan sivukulut, joita valtio on työsuhteisiin sälyttänyt, nousu näyttäytyy sitäkin nopeampana. Tämä tapahtunut siitä huolimatta, että yhdysvaltalaisten tuottamien tuotteiden arvo on laskenut suhteessa heidän kuluttamiinsa tuotteisiin, mikä nostaa muun maailman elintasoa yhdysvaltalaisten työntekijöiden kustannuksella.
Suomessa reaalipalkat 3-kertaistuivat 1960-2010 huolimatta 1990-luvun lamasta, finanssikriisistä, sivukulujen valtavasta kasvusta ja työajan lyhentämisestä.
Aiheesta lisää
Vapaasana.net 