Ilotulitusta alaikäisenä – laillisesti! (fwd)

Henri Heikkinen blogitti uudenvuoden alla Uuden Suomen blogissaan siitä kuinka epäsuhtaista toisaalta ilotulitteisiin liittyvä lainsäädäntömme ja toisaalta koviin aseisiin liittyvät keskenään ovat. Uusi Suomi sensuroi hänen kirjoituksensa heti uuden vuoden koitettua.

Pohjois-Korea – maailman sosialistisin maa

200 000 poliittista vankia vankileireillä helvetillisissä oloissa, ja sosialismi on johtanut valtaviin nälänhätiin ja 2-3 miljoonan kansalaisen kuolemaan ruohon ja pikkulasten syömisestä huolimatta. Ennen 1940-luvun kahtiajakoa Pohjois-Korea oli se rikkaampi puolisko, nyt Etelä-Korea on 17 kertaa rikkaampi. Lapset otetaan 1-vuotiaina tarhoihin, joissa he laulavat ”Olen pieni mutta voin jo ampua imperialisteja”[22].

Hyvinvointimme tulee kapitalismista, ei teollisesta vallankumouksesta

Rikkaammat sosialistiset maat Pohjois-Koreasta Venezuelaan ja Kuubaan ovat köyhtyneet, köyhemmät kapitalistiset maat Etelä-Koreasta Hongkongiin ja Chileen ovat rikastuneet suunnattomasti. Kapitalismi ja muu liberalismi ja valistus tuottivat teollisen vallankumouksen, mutta teollinen vallankumous ei siis yksin ole tehnyt maailmasta 50 kertaa rikkaampaa kuin 200 vuotta sitten.

Suuruudenhulluus

Vasemmistolainen poliitikko Maria Guzenina-Richardson haluaa kieltää tupakoinnin:

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) mielestä parvekkeilla tupakointi pitäisi kieltää.

Ministerin mukaan Suomen tiukka tupakkapolitiikka on hyvä esimerkki toimista, joilla päihteen käyttöä on onnistuttu vähentämään.

–Meillä on upea, kunnianhimoinen tavoite siitä, että tupakanpoltto saataisiin kokonaan loppumaan. Monissa muissa maissa jopa kadehditaan tätä.

Sama tyyppi on puhunut oluen laimentamisesta:

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) lähtisi kokeilemaan Ruotsin-mallin soveltamista suomalaisten päihdeongelmien vähentämiseen. Ministerin mukaan keskioluen laimentamista ”ei pidä sulkea vaihtoehtojen joukosta”.

Suomessa tarvittaisiin yhdysvaltalaista kulttuuria, jossa Guzenina-Richardsonin kaltaisiin poliitikkoihin uskallettaisiin suhtautua avoimen halveksuvasti anonyymin nettikommentoinnin sijaan. Miksi yksilönvapauksia arvostavien ihmisten tulisi suhtautua kunnioittavasti poliitikkoihin, jotka omistavat poliittisen elämänsä yksilönvapauksien ja yksilön vastuun kaventamiselle jonkin suuruudenhullun tavoitteen (tässä tapauksessa päihteetön Suomi) vuoksi? Näille poliitikoille ihmiset ovat vain raaka-ainesta, josta voidaan muokata heidän visioidensa mukainen Uusi Ihminen.