Suuruudenhulluus

Vasemmistolainen poliitikko Maria Guzenina-Richardson haluaa kieltää tupakoinnin:

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) mielestä parvekkeilla tupakointi pitäisi kieltää.

Ministerin mukaan Suomen tiukka tupakkapolitiikka on hyvä esimerkki toimista, joilla päihteen käyttöä on onnistuttu vähentämään.

–Meillä on upea, kunnianhimoinen tavoite siitä, että tupakanpoltto saataisiin kokonaan loppumaan. Monissa muissa maissa jopa kadehditaan tätä.

Sama tyyppi on puhunut oluen laimentamisesta:

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) lähtisi kokeilemaan Ruotsin-mallin soveltamista suomalaisten päihdeongelmien vähentämiseen. Ministerin mukaan keskioluen laimentamista ”ei pidä sulkea vaihtoehtojen joukosta”.

Suomessa tarvittaisiin yhdysvaltalaista kulttuuria, jossa Guzenina-Richardsonin kaltaisiin poliitikkoihin uskallettaisiin suhtautua avoimen halveksuvasti anonyymin nettikommentoinnin sijaan. Miksi yksilönvapauksia arvostavien ihmisten tulisi suhtautua kunnioittavasti poliitikkoihin, jotka omistavat poliittisen elämänsä yksilönvapauksien ja yksilön vastuun kaventamiselle jonkin suuruudenhullun tavoitteen (tässä tapauksessa päihteetön Suomi) vuoksi? Näille poliitikoille ihmiset ovat vain raaka-ainesta, josta voidaan muokata heidän visioidensa mukainen Uusi Ihminen.

Vaikka tämä voitaisiin nähdä demokratian kritiikkinä, se ei ole sitä. Francis Fukuyama arvosti kirjassaan Historian loppu ja viimeinen ihminen demokratian tendenssiä moderoida megalomaanisten yksilöiden kykyä toteuttaa yhteiskunnallisia visioitaan muiden vapauksien kustannuksella. (Kirjan nimi on muuten hauska sanaleikki historian guzenina-richardsoneja kohtaan, jotka ovat halunneet luoda uuden ihmisen.) Mutta vaikka yksittäisen poliitikon kyky muokata yhteiskuntaa omien visioidensa mukaiseksi onkin demokratiassa rajattu, on asteittainen yksilönvapauksien kaventaminen yhä mahdollista (”creeping socialism”), kun yksi megalomaaninen poliitikko rakentaa toisen megalomaanisen poliitikon politiikan päälle. Lakien säätäminen on paljon suuremmassa huudossa kuin niistä eroon hankkiutuminen. Juuri tästä syystä pieniinkin yksilönvapauksien kavennuksiin tulisi suhtautua ”alarmistisesti”.

Politiikka houkuttelee tietynlaisia ihmisiä: ahneita, vallanhimoisia, kunnianhimoisia, megalomaanisia, itseään muita parempina pitäviä. Suomessa poliitikot ovat myös valitettavan usein yliopistokoulutettuja, mikä ei ole hyvä asia, vaikka täällä usein nauretaan muun muassa amerikkalaisten poliitikkojen näennäiselle junttimaisuudelle. (Ironisesti Guzenina-Richardson ei ole yliopistokoulutettu; ehkä hän pyrkii aktiivisuudellaan kompensoimaan tätä kuviteltua puutetta.) Suomalaisten ammattipoliitikkojen kosketusyritys reaalimaailmaan jää ”anything goes” -tyylisten teorioiden mallintamisen tasolle. Ei siis ole mikään ihme, että monelle poliitikolle yhteiskunta näyttäytyy tieteellisenä projektina. (Tässä mielessä perussuomalaisten menestys voitaisiin nähdä hyvänä asiana, mutta Suomessa junttimaisuus ei valitettavasti yhdisty vapautta ylistäviin arvoihin vaan reaktionääriseen ahdasmielisyyteen.)

Modernille länsimaiselle yhteiskunnalle ei pitäisi olla ominaista niinkään sen demokraattisuus, vaan tämän demokratian pohjana olevat yksilönvapaudet. Länsimaat ovatkin perustuslaillisia, liberaaleja demokratioita. Perustuslain tehtävä on taata yksilölle vapaudet, joihin ei yhdelläkään guzenina-richardsonilla ole oikeutta puuttua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s