Nobelisti Amartya Senin mukaan yksikään historian merkittävistä nälänhädistä ei ole tapahtunut riippumattomassa demokraattisessa valtiossa, jossa lehdistö on suhteellisen vapaata.

Amnesty international ja moni muu ihmisoikeusjärjestö onkin pitänyt ohjenuoranaan yksilönvapautta: kidutusta, teloitusta ja mielipidevankeja ei hyväksytä, sananvapauden, uskonnonvapauden, ruumiin ja omaisuuden koskemattomuuden ja muiden yksilönvapauden aspektien on säilyttävä loukkaamattomina.

Nyt nämä järjestöt harkitsevat mandaattinsa laajentamista kattamaan myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset (TSS) oikeudet. Tämän asettaminen yksilönvapauden rinnalle johtaisi kovin vaikeisiin kysymyksiin: paljonko rahaa jollekulle on siirrettävä muilta, jotta tällä on varaa riittävään ravintoon ja terveyteen, saako yksilönvapautta loukata TSS-oikeuksien turvaamiseksi jne. jne.

Moraalifilosofinen ongelma on väistämätön: jos TSS-oikeuksien puolustamiseksi on oikeutettua viedä toisten ihmisten rehellistä omaisuutta, ei voida samaan aikaan puolustaa omaisuuden koskemattomuutta ja yksilönvapautta. Ei voida myöskään kiistää, että kommunistiset diktatuurit kuten Neuvostoliitto pitivät pääsääntöisesti kiinni TSS-oikeuksista.

Lue koko juttu: Righting wrongs