Edistyspuolue palaa Suomen politiikkaan

Kansallinen edistyspuolue (1918-1951) oli johtava liberaali puolue, tuotti 7 pääministeriä, osa moninkertaisia, ja presidentit K.J. Ståhlberg (perustuslain isä) ja Risto Ryti (itsenäisyyden pelastaja). Puheenjohtaja esti puolueen toiminnan 1951 ohjaten enemmistön Suomen Kansanpuolueeseen, joka vuonna 1965 jälleenyhdistyi vähemmistön Vapaamielisten liiton kanssa LKP:ksi (nykyinen Liberaalit). 12.6. kaikille avoin suunnittelukokous palauttaa Edistyspuolueen politiikkaan. Artikkeli myös kertaa liberalismin historian Suomessa

Sunnuntaina 12.6.2011 klo 13-16 on Helsingissä suunnittelutilaisuus, jossa suunnitellaan puolueen toimintaa, ohjelmalinjauksia ja organisaatiota. Ilmoittautuminen on toivottavaa muttei pakollista. Puolueella on myös Facebook-ryhmä.

Liberalismin historia Suomessa

Anders Chydenius – liberalismin isä

Anders Chydenius (1729-1803) oli ”Suomen liberalismin isä”. Tämä viimeistä 1000 markan seteliä (-2001) koristanut valistusfilosofi-tiedemies-valtiomies kirjoitti Adam Smithin pääteosta vastaavan kirjan 11 vuotta aiemmin ja taisteli Ruotsi-Suomeen ennätyksellisen painovapauden ja uskonnonvapauden sekä vapautti kauppaa ja puolusti vapautta kaunopuheisesti mielessään vähäosaisten etu, kun he voisivat kilpailuttaa työnantajiaan ja vapaus vaurastuttaisi taloutta. Hänestä parasta, mitä valtio voisi ihmisille tehdä, olisi olla puuttumatta talouteen mitenkään.

Sekä empirismistä että kansalaisvapauksista väitellyt Uppsalan yliopiston taloustieteen dosentti, Helsingin kirkkoherran poika Peter Forsskåhl (1732-1763) oli Chydeniuksen ohella Suomen ja Ruotsin tärkein valistusajattelija ja liberaali.

Leo Mechelin – Suomen vapauden, yhdenvertaisuuden, eduskunnan, liberalismin, Nokian ja kaiken isä

Leo Mechelin (1839-1914) oli tiedemies ja valtiomies, heikkojen ja sorrettujen puolustaja ja äärimmäisen arvostettu niin ihmisenä kuin kansakunnan henkisenä ja myöhemmin valtiollisenakin johtajana. Nuorena Mechelin oli kiihkeä ja jyrkkäsanainen liberaali, vanhana yli puoluerajojen ja Euroopan arvostettu liberaali valtiomies.

Hän myös perusti Nokian ja johti sitä ja Yhdyspankkia, hoiti muutamaa professuuria, voitti sortokaudella Venäjän tsaarin passiivisella vastarinnallaan ja toi sitten Suomeen maailman johtavan liberaalin demokratian. Mechelin toteutti maailman ensimmäisen demokraattisen valtiomuodon, jossa kaikki kansalaiset, myös naiset, saivat yhdenvertaisina äänestää ja tulla äänestetyiksi.

Tämä ”Suomen kruunaamaton kuningas” johti maata 1905-1908 ”pääministerinä” (senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, teoriassa kenraalikuvernööri ja suuriruhtinas olivat hänen yläpuolellaan). Kun toinen sortokausi alkoi, hän erosi.

Sortokaudella Mechelinin pääosin ruotsinkieliset liberaalit muodostivat nuorsuomalaisten ja pienryhmien kanssa ”perustuslaillisen rintaman”, joka Mechelinin johdolla taisteli venäläistämistä ja vanhasuomalaisten myöntyväislinjaa vastaan. Koko vasemmiston kattanut Sdp antoi taustatukea. Kolmesta Mechelinin nuorsuomalaisesta tukijasta tuli Suomen presidenttejä.

Mechelinin hautajaisista tuli suuri kansanjuhla jo alkanutta toista sortokautta vastaan, haudalle laskettiin 600 seppeleen vuori. Nuorsuomalainen liberaali Eino Leino runoili hänen muistolleen ”…Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa / voi vieläkin leimuta vapauttansa.”

Liberaalinen puolue 1880-85

Leo Mechelinin perustama Liberaalinen puolue oli Suomen ensimmäinen varsinainen poliittinen puolue. Sitä ennen olivat olemassa vain suomen- ja ruotsinkielisten ryhmittymät. Konservatiivinen vanhasuomalaisten johtaja J. V. Snellman hyökkäili jatkuvasti puoluetta vastaan ja kielikysymyksen ensisijaisuus murensi puolueen kannatuspohjan, vaikka se vaati suomen nostamista tasa-arvoiseksi vallassa olleen ruotsin kielen kanssa.

Nuorsuomalainen puolue 1894-1918

Mechelinin perintö jäi elämään osittain ruotsaisen puolueen siipenä – Mechelin vanhana osallistui sen eduskuntaryhmän työhön – osittain Mechelinin liittolaisina sortokaudella toimineiden nuorsuomalaisten (edistyspuolueen ja liberaalien emopuolue) kautta.

Suomalaisen puolueen nuoret olivat pitkään emopuoluetta liberaalimpia ja vuonna 1894 he virallistivat oman puolueensa. Ryti, Ståhlberg ja edistyspuolueen kanssa yhtaikaa perustetun kokoomuksen vuonna 1918 valinnut, vähemmän liberaali P. E. Svinhufvud olivat nuorsuomalaisia, myöhemmin presidenttejä.

Nuorsuomalainen puolue oli keskustalainen liberaalipuolue, joka ajoi työväenkin asiaa mutta vastusti sosialismia siinä missä konservatismiakin. Nuorsuomalaisia olivat lähes kaikki taiteilijat kirjailija Minna Canthista, jonka salonki oli nusujen tärkeä kokoontumispaikka, Eino Leinoon, Jean Sibeliukseen ja Akseli Gallen-Kallelaan.

Kaksi suurta puoluetta olivat kuitenkin Sdp ja vanhasuomalaiset (alunperin ”Suomalainen puolue”), koska yleinen äänioikeus 1907 oli kutistanut aatelia ja papistoa hallinneen Ruotsalaisen puolueen pieneksi Rkp:ksi ja paisuttaneet pienen Sdp:n melkein puoleksi eduskuntaa.

Edistyspuolue 1918-51 (-2011)

Joulukuussa 1918 perustettiin Kansallinen edistyspuolue nuorsuomalaisten ja Kansallinen kokoomus vanhasuomalaisten seuraajaksi, joskin vähemmistöt valitsivat ristiin, Svinhufvudin kuningasmielisyyttään, vaikka jo valittu Väinö I olikin kieltäytynyt kruunusta Saksan häviön vuoksi.

Keskikokoinen Edistyspuolue oli usein pääministeripuolue välillä oikeiston, välillä vasemmiston suurempien puolueiden tuella.

Vapaamielisten liitto ja kansanpuolue

Vuonna 1951 Edistyspuolueen enemmistö liittyi vasta perustettuun Kansanpuolueeseen puheenjohtajan johdolla. Liberaali vähemmistö perusti Uusimaa-painotteisen Vapaamielisten liiton, jonka Sakari Tuomioja oli myöhemmin jopa pääministerinä.

Liberaalinen kansanpuolue (LKP) – Liberaalit

Vuonna 1965 puolueet yhdistyivät jälleen. Nimeksi valittiin ”Liberaalinen kansanpuolue”. Vuonna 2001 se otti käyttöön nimen ”Liberaalit”. Vuonna 1995 se menetti viimeisen kansanedustajansa lyhyttä loikkaa lukuunottamatta.

Nuorsuomalainen puolue käynnistettiin uudelleen vuonna 1994 Risto E. J. Penttilän, Jaakko Tapanisen ja Jukka Tarkan johdolla. Sekin oli karkeasti ottaen liberaalipuolue. Vuonna 1999 oli sovittu sen ja LKP:n yhdistämisestä, mutta vaalitappion jälkeen nuorsuomalaiset vetäytyivätkin kokonaan politiikasta puolueena. Jäsenistä osa liittyi Liberaaleihin, osa Vihreisiin, osa Kokoomukseen ja osa muihin. Parhaimmillaan heistä on 4 ollut yhtaikaa kansanedustajina 2000-luvulla.

Liberaaleista ajatushautomo

2000-luvulla ”järjestöhäirikkö”-nimellä tunnettu henkilö yritti kaapata puolueen laittomasti. Hänen tiedetään häiriköineen aiemmin monia muita poliittisia ja seksuaalivähemmistöyhdistyksiä ja saaneen useita haltuunsa. Nytkin hänellä on hallussaan eräitä liberalismiin viittaavia yhdistyksiä.

Hänen nostamansa, joskin lopulta häviämänsä lukuisat oikeusjutut puoluetta vastaan veivät puolueen voimat sekä saivat yhdistysrekisterin jäädyttämään puolueen toimintamahdollisuudet, ja asiapapereiden runsauden vuoksi hovioikeuden päätöksen jälkeenkään jäädytystä ei ole vieläkään ehditty poistaa. Avuntarvitsijoille mainittakoon, että PRH:ssä on kyllä häneen erikoistunut työntekijä.

Osittain tämän vuoksi Liberaalit ry:stä on päätetty tehdä ajatushautomo.

Edistyspuolue nousee jälleen

Edistyspuolueen väki halusi puolueen jälleen aktivoituvan politiikkaan, liberaalien johtoa on päättänyt tulla mukaan samoin kuin muiden puolueiden väkeä ja sitoutumattomia. Puolue tiettävästi suunnittelee kaksoisjäsenyyden sallimista, mikä nykyään on laillista.

Edistyspuolue on pysynyt kuusi vuosikymmentä liberaaleissa käsissä, ja nyt se haluttiin herättää uudelleen, koska tuli tarpeelliseksi siirtää puoluetoiminta pois Liberaalit ry:stä, ja koska sitoutumattomien ja muiden puolueiden jäsenten keskuudessa on ollut kiinnostusta perustaa uusi, liberaali puolue.

Suunnittelutilaisuus

Puolueen tarkemmat poliittiset linjaukset ovat vielä auki. Vapaus, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet tulevat varmasti olemaan korkealla sijalla, toisaalta Liberaalien markkinatalousmyönteisestä sosiaaliliberalismistakin periytynee paljon. Edistyspuolueen aktiivien mukaan 12.6. järjestettävä suunnittelutilaisuus pitkälti määrää puolueen alkuajan linjaukset.

Lisätietoja:
(katso myös ylle linkatut artikkelit)

  • Liberalismin historia Suomessa (Liberalismi.net)
  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s