Syyskuun 11. päivän iskua on verrattu Pearl Harborin hyökkäykseen. Vertauksella yritetään saada ihmiset ymmärtämään tapahtuman suuruus. Pearl Harborin vertaus kuitenkin ontuu.

Ensinnäkin Pearl Harborin isku oli uhrimäärältään mitätön verrattuna 11. päivän terrori-iskuun. Tiistain kuolonuhrien määrää ei vielä tiedetä, mutta luvun uskotaan nousevan ehkä jopa yli 5.000:n.

Toiseksi Pearl Harborin isku oli hyökkäys kaukaisella saarella olevaa laivastotukikohtaa vastaan. Vuonna 1941 Havaiji ei ollut edes osavaltio. Syyskuun 11. päivän isku oli hyökkäys sekä Yhdysvaltain suurinta kaupunkia että Yhdysvaltain pääkaupunkia vastaan. Pearl Harborissa kyse oli sotilaista ja merimiehistä, tiistaina kyse oli siivileistä ja virkamiehistä.

Merkittävin ero on kuitenkin se, että Pearl Harborin hyökkäys kuului 1900-luvulle, jolloin vihollinen oli toinen valtio. 11. päivän terrori-isku kuuluu 2000-luvulle jolloin selkeää vihollista ei enää ole. Mahtipontisesti voidaan sanoa, etta uusi vuosituhat alkoi viime tiistaina.

Tapahtunutta iskua kutsutaan hyökkäykseksi Yhdysvaltoja vastaan. Kyse on silti muustakin: hyökkäyksestä länsimaista sivilisaatiota ja sen eturintamaa, Yhdysvaltoja vastaan. On kyse hyökkäyksestä ihmiskuntaa ja inhimillisyyttä vastaan.

Globalisoituva maailma tuo jatkuvia muutoksia tullessaan. Yhdysvaltain hallituksessa on useita kylmiä sotureita, jotka vielä pyrkivät rakentamaan ohjustentorjuntajärjestelmiä ja muita supervaltoja varten tarkoitettuja puolustuksia, mutta ne eivät enää auta tilanteessa, jossa kuka tahansa voi hyökätä ihmiskuntaa vastaan. Uhkaamme palata Thomas Hobbesin kuvaamaan ”kaikkien sotaan kaikkia vastaan”.

Hobbesin kuuluisa ratkaisu on, että valta tulee antaa jollekin korkeammalle taholle. Kuka se tässä tapauksessa voisi olla? Nato on asettunut artikla 5:n nojalla puolustamaan Yhdysvaltoja, mutta on järjestönä kylmän sodan peruja. YK voisi olla avuksi, vaikka se onkin toiminut lähinnä valtablokkien pelinappulana ja edustaa äärimmäisen kollektivistista arvomaailmaa.

Konfliktin ratkaisu ei ole helppoa. Monet vaativat, että Afghanista räjäytetään radioaktiiviseksi hiekkakuopaksi. Se ei kuitenkaan ratkaisisi yhtään mitään. Vaikka Afghanistanille olisikin jotain tekemistä iskujen kanssa, ratkaisevat tahot selviäisivät bunkkereissaan ja naureskelisivat partojaan, kun saisivat uusia fundamentalistisia tukijoita iskun vihoittamista siviileistä. Poliittiset paineet Yhdysvaltojen sisällä vaativat kuitenkin nopeaa toimintaa.

Toivottavaa on, että maailma herää tapahtuneen terrorin johdosta uudelle vuosituhannelle ja ymmärtää, että kansainvälinen järjestelmä ei ole sama kuin Westfalenin taikka Pariisin rauhan jälkeen. Valtiot väistyvät yksilöiden tieltä, mutta ihmiset kaipaavat vapauden lisäksi turvallisuutta.

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.