Leijona on kuollut

”Pändzhshirin leijona”, Afganistanin laillisen hallituksen puolustusministeri ja ylipäällikkö Ahmed Shah Masud on kuollut. Presidentti Burhanuddin Rabbani on vahvistanut suru-uutisen, josta on huhuttu sen jälkeen kun Masud haavoittui haastattelijoiksi tekeytyneiden kahden arabin itsemurhaiskussa viime sunnuntaina.

Afganistanin kiihkoton vapauttaja

Ahmed Shah Masud syntyi Pändzhshirin (persiaksi ”viiden leijonan”) laaksossa ja oli etniseltä taustaltaan persiankielinen sunnimuslimi eli ”tadzhikki”. Hän opiskeli Kabulissa insinööriksi, mutta joutui neuvostomiehityksen vuoksi keskeyttämään opintonsa ja järjesti kotilaaksonsa puolustuksen. Pändzhshiristä tulikin linnoitus, johon neuvostojoukot eivät onnistuneet koskaan tunkeutumaan.

Afganistanin sodan sissikomentajista Masud oli menestyksekkäin ja johdonmukaisin. Useimmat muut viettivät pitkiä aikoja Pakistanissa tai muualla ulkomailla keräämässä rahaa ja aseita, mutta Masud tuli toimeen omillaan. Hän herätti länsimaisten toimittajien huomiota kiihkottomalla asiallisuudellaan ja henkilökohtaisella vaatimattomuudellaan, joka poikkesi muiden sissikomentajien usein mahtipontisesta esiintymisestä. Arabien rahat ja amerikkalaisten aseet kanavoituivat islamisteille, joita johti Gulbuddin Hekmatjar ja jotka keskittyivät keskinäiseen kinasteluun mutta Britannian tiedustelupalvelu toimitti Masudille Stinger-ohjuksia, joiden avulla sissit saivat yliotteen miehittäjistä.

Fundamentalistien vallankaappaus

Keväällä 1992 Neuvostoliitto oli hajonnut ja sen Kabuliin jälkeensä jättämä kommunistihallinto antautui sisseille, jotka marssivat pääkaupunkiin Masudin johdolla. Masud ei havitellut valtaa itselleen, vaan tyytyi sivuosaan hallituksessa, jonka johtoon tuli sissiryhmien yhteisellä päätöksellä Rabbani. Maahan ei kuitenkaan saatu rauhaa, sillä Hekmatjar kieltäytyi tunnustamasta uutta hallitusta ja ampui kranaatteja Kabuliin läheisiltä kukkuloilta. Afganistanin sota jatkui sisällissotana, jossa Hekmatjar liittoutui entisen kommunisihallinnon rippeiden kanssa.

Neljä vuotta myöhemmin Masudin johtamat hallituksen joukot saivat vihdoinkin hallintaansa Kabulin ympäristön, tekivät lopun jatkuvista hyökkäilyistä ja ajoivat Hekmatjarin joukot tiehensä. Mutta juuri kun maahan näytti tulevan rauha, Hekmatjarin tilalle nousi uusi puolue, Taliban. Syksyllä 1996 Masud vetäytyi Kabulista säästääkseen kaupungin asukkaita katutaistelujen tuholta. Siitä lähtien laillinen hallitus kokoontui Masudin suojeluksessa maan pohjoisosissa.

Vastarintaa suurvaltojen jaloissa

Viiden vuoden ajan Masudin onnistui torjua Talibanin jokakesäiset suurhyökkäykset ja useaan kertaan hallituksen – jota länsimainen media kutsuu virheellisesti ”oppositioksi” – joukot olivat jälleen Kabulin edustalla. Iran, Intia ja Venäjä (Tadzhistanin kautta) ovat aseistaneet Masudia juuri sen verran, että sota on voinut jatkua tasaisena, mutta ei riittävästi Talibanin murskaamiseksi.

Samaan aikaan Pakistan ja Venäjä (Turkmenistanin kautta) ovat tukeneet Talibania, jonka perustaminen voidaan jäljittää amerikkalaisen Unocal- ja venäläisen Gazprom-yhtiön yhteiseen hankkeeseen maakaasuputken rakentamiseksi Turkmenistanista Afganistanin kautta Pakistaniin. Masud suhtautui aina epäluuloisesti viekkaisiin tukijoihinsa ja toivoi kansainvälistä tukea länsimaista. Hän vieraili tänä vuonna Euroopan parlamentissa Strasbourgissa ja vetosi Euroopan unioniin, jotta Afganistanin 20 vuotta jatkunut sota saataisiin vihdoin päättymään.

Onnistunut salamurha

Lukuisten murhayritysten jälkeen Ahmed Shah Masud kaatui. Hän oli uhrannut koko elämänsä kansansa vapauden hyväksi ja on monin tavoin verrattavissa tshetsheenien vapaustaistelijaan Dzhohar Dudajeviin. Neuvostoarmeijaa palvellessaan Dudajev oli taistellut Afganistanissa sissejä vastaan, mutta havahtunut näkemästään ja oppinut tunnistamaan
muslimikansojen todelliset yhteiset tarpeet, edellytykset sekä oikeudet. Niin Masud kuin Dudajevkin näkivät välähdyksiä haaveidensa täyttymyksestä vuonna 1992 ja joutuivat kokemaan katkeria pettymyksiä neljän vuoden kuluessa.

Masudin murhan ajoitus ei liene sattuma. Jonkun intresseissä lienee ollut varmistaa, että ennen kuin Yhdysvallat ryhtyy toimiin Talibania vastaan, kuten yleisesti uskotaan, Masud on raivattu tieltä ja tie Kabuliin avautuu jollekin vähemmän kokeneelle.

Kirjoittajasta:
Antero Leitzinger on tutkija ulkomaalaisvirastossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s