Olenko lakannut orjuuttamasta afrikkalaisia?

Etelä-Afrikassa kokoontunut rasisminvastainen väki on todistanut julkisesti syntisyyttään ja ripittäytynyt muun maailman edessä. Euroopan Unioni oli mukana pyytämässä anteeksi orjakauppaa, josta unohdettiin paikallisten heimopäälliköiden ja arabikauppiaiden osuus. Käytännössä Länsi-Afrikan orjakauppaa on pyydetty anteeksi ja siitä vaaditaan hyvitystä, mutta Itä-Afrikan orjakauppa on unohtunut.

Onko myös Suomi ja olenko minä Suomen kansalaisena vihdoin lakannut orjuuttamasta afrikkalaisia? Jos vastaan ”Ei”, olen rasisti, sillä kaikkihan me olemme syntisiä, eikö vain? Jos vastaan ”Kyllä”, olen epärehellinen, sillä en todellakaan muista, että minulla, esi-isilläni tai Suomessa ylipäätään olisi koskaan ollutkaan afrikkalaisia orjia.

Onneksi rasismin vastustajat ovat helpottaneet perisynnistä vapautumisen tuskaamme tarjoamalla rasismille vaihtoehtoja. Myös siionismi, poliittinen ja kulttuurillinen liike juutalaisten valtion Israelin perustamiseksi, on jonkinlaista rasismia. Yhtä lailla rasisti oli se, joka sanoi: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia!” Kansallisuusaate on rasismia, sillä valtioiden rajojen on oltava siirtomaavaltojen karttoihin piirtämiä viivoja, jotka mielivaltaisesti pilkkovat keskinäiseen vuorovaikutukseen ja vapaaseen tahtoon, siis yhteiseen kieleen ja uskontoon tai ideologiaan perustuvia yhteisöjä?

Ajatus ei ole uusi. Jo jonkin aikaa olemme oppineet, että saksalaisten yhdistäminen Saksan valtioksi oli paha, mutta ranskalaisten ja italialaisten yhdistäminen omaksi valtiokseen oli hyvä. Azerbaidzhanin kuuluu olla jaettu, mutta Kurdistanin yhtenäinen. Timorin saaren tulee olla jaettu, Kyproksen yhtenäinen. Nationalisti ja siten rasisti on se, joka haluaa pitää Turkin yhtenäisenä, mutta toivoo Iranin ja Venäjän hajoavan. Arabikansojen yhdistäminen on myönteistä solidaarisuutta, mutta kotimaan raivaaminen juutalaisille tai tshetsheeneille oli pohjimmiltaan rasistinen aate.

Kiihkokristillinen perisyntioppi yhdistettynä pakkomielteenomaiseen anteeksipyytämisen ja -antamisen vaatimukseen lienee sekin jonkinlaista rasismia, joten Afrikassa kokoontuneiden hyväätarkoittavien hölmöjen olisi pitänyt pyytää kuorossa anteeksi ihmiskunnan kaikkia syntejä. Sitten olisi voitu jatkaa keskustelua siitä, pitäisikö Euroopan Unionin ja kaikkien muidenkin maksaa korvauksia orjien jälkeläisille eli meille kaikille – vai pitäisikö meidät eritellä orjanomistajien ja orjien jälkeläisiin ihonvärin tai kansallisuuden perusteella. Kokous olisi antanut sukututkimukselle enemmän pontta kuin konsanaan 1970-luvulla esitetty TV-sarja ”Juuret”.

Voiko enää ihmetellä, jos tässä mielettömässä maailmassa nimimerkki Osama bin Laden, jota kaikki voivat kilvan kauhistella, vaikuttaakin lähes järkimieheltä? Tavallisen terroristin puhelinta poliisi tuskin saa kuunnella ja ulkomaalaisten DNA-testauksia vastustetaan pyhän intimiteetin nimissä, mutta kun media on todistanut syyllisyyden, valokuvat ja elämäkerrat ovat iltapäivälehtien etusivuilla vailla minkäänlaista huolta tekijänoikeuksista. Yksittäisestä – olkoonkin että tuomittavasta – toisinajattelijasta voi tulla pinnallisen media-ajojahdin uhri ja palvojilleen marttyyri.

Kirjoittajasta:
Reviisori pyrkii tarkastamaan, oikaisemaan ja re-visioimaan median käsityksiä historiasta, politiikasta ja tulevaisuudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s