Jos et ymmärrä, ryhdy kansanedustajaksi

Vaadimmeko sitä, mitä pitäisi tehdä?

Ihmisiltä ja varsinkin toimittajilta unohtuvat herkästi pienet erot, joista maailmaa voi kangeta kumolleen. Pohditaanpa eroa kahden näennäisesti samanlaisen uutisen välillä:

”Peräti 90 prosenttia on sitä mieltä, että huumeiden myynnistä ja välittämisestä annettavia rangaistuksia pitäisi kiristää.”

”Yhdeksän kymmenestä vaatii huumeiden myynnistä ja välittämisestä annettujen rangaistusten kiristämistä.” (HS 1.7.)

Yhtä hyvin voisi kysyä ihmisiltä, pitäisikö tupakointi lopettaa. Kun useimmat vastaavat kyllä, toimittaja päättelee, että useimmat ihmiset vaativat tupakoinnin lopettamista. Minne unohtuvat ne ihmiset, joiden mielestä paljon hyvää pitäisi tehdä, mutta jotka eivät silti vaadi hyväntekeväisyyttä pakolliseksi? Millainen suodatin mahtaa olla toimittajan päässä, joka muuttaa toivomukset vaatimuksiksi ja kutsuu välittömästi valtiovaltaa apuun?

Onko eroa lapsella ja sosiopaatilla?

Aikamme vaikutusvallattomat, joille kaikki media haluaa tarjota mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä maailman asioista, jakautuvat kahteen ryhmään:

Ensimmäisen ryhmän muodostaa entinen oikeistolainen pääministeri, joka on YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja oppinut vasemmistohumanistisia latteuksia laukovaksi puppugeneraattoriksi. Hänelle Helsingin Sanomat omisti kokonaisen sivun 1.7.

Toisen ryhmän muodostavat kuolemantuomion vastustajat, joiden puolesta kolme köyhää amerikkalaista asianajajaa pääsi ilmaisemaan mielipiteensä pienen Suomen suuren lehden Vieraskynä-palstalla 10.7. Epäselväksi jäi, onko tarkoitus vaikuttaa tätä kautta amerikkalaisiin päätöksentekijöihin vai välittää hätähuuto Euroopalle. Joka tapauksessa saimme lukea maailmoita järisyttävästä epäkohdasta: Texas teloittaa vähäjärkisiä!

Rikos ei kannata, joten siinä mielessä kaikki rikolliset ovat hieman epäonnistuneita järjen käyttäjiä, varsinkin jos jäävät kiinni. Amerikkalaiset asianajajat – epäilemättä myötätuntoisten psykiatrien avustuksella – ovat lisäksi todenneet, että monet murhaajat ovat henkisesti pikkulapsen tasolla. Tällä he eivät tarkoita sitä, että murhaajat leikkivät legoilla tai pillahtavat helposti itkuun, vaan että he eivät läpäise Mensan testejä. Heitä ei siis saisi teloittaa – mutta saisiko heitä edes sulkea vankiloihin?

Vertaus pikkulapseen on hellyttävä, eikä mikään maa maailmassa todellakaan teloita viisivuotiaita. Ehkä se ei kuitenkaan johdu heidän älykkyysosamäärästään, vaan siitä tosiasiasta, että viisivuotiaat kasvavat vielä joskus aikuisiksi, mutta vähäjärkiset eivät valitettavasti saa järkeään täyteen mittaansa parhaimpienkaan terapeuttien hoivissa.

Monissa maailman maissa teloitetaan luku- ja kirjoitustaidottomia, vaikka Suomessa sellaisia ovat lähinnä kahdeksanvuotiaat tai nuoremmat. Rehellisyys sen enempää kuin rikollisuuskaan ei riipu luku- ja kirjoitustaidosta. Tyhmä voi olla hyvä ihminen, mutta myös rikollinen voi olla tyhmä, paha ja rangaistuksensa ansainnut. Kuolemaan tuomitaan useimmissa maailman maissa paha ihminen, joka on lisäksi usein tyhmä (kun on jäänyt kiinni), mutta se ei tarkoita, että kuolemantuomio olisi lapsenmielisten vainoa.

Köyhyys ei häviä rikastumalla

Silloin kun maailma oli vielä yksinkertaisen ”mustavalkoinen” ja asiat sanottiin niin kuin ne olivat, rikkaus tarkoitti, että on paljon rahaa. Jos rahaa tuli lisää, rikastuttiin. Nykyisin mikään ei ole niin kuin ennen. Poliittisen korrektiuden rinnalla ajattelua on syövyttänyt uudenlainen logiikka, jossa rikastuminen lisääkin aina köyhyyttä.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on veronmaksajien rahoituksella saanut selville, että rikkaus on lisääntynyt samalla kun köyhien määrä on kasvanut. (HS 5.7.) Maallikosta päätelmä voi vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta valtion taloustutkijat eivät mittaakaan köyhyyttä absoluuttisesti vaan tuloerojen mukaan. En siis köyhdy kun lompakkoni kevenee, vaan vasta kun naapuri ansaitsee tai säästää rahaa. Ennen tällaista kutsuttiin kateuden sumentamaksi ajatteluksi. Ihminen tuli ”vihreäksi” kateudesta, eikä enää ajatellut järkevästi. Nykyisin vihreistä ihmisistä tulee valtion taloustutkijoita, elleivät löydä parempaa tulevaisuutta poliitikkoina tai toimittajina.

Tulevaisuudessa VATT ottaa huomioon myös ihmisoikeusnäkökulman ja varmistaa pysyvän vaikutuskanavan mediassa todistelemalla vastaavalla logiikalla, että poliisin tehokkaampi toiminta lisää suhteellista rikollisuutta ja vain vankiloiden avaaminen tuo täysturvallisuuden yhteiskuntaan.

Niinikään voidaan todeta, että Euroopassa tuomitaan yhä useampia rikollisia kuolemaan. Tämä johtuu siitä, että nuorisorikollisia pidetään vapaalla jalalla ja vankien terveydenhoito edistyy. Näin vankien keski-ikä kasvaa ja kuolleisuus lisääntyy. Vanhukselle muutamankin vuoden vankeus voi merkitä kuolemantuomiota. Onneksi Venäjällä vankien ikäero on kaventunut tautien, alkoholin, huumeiden ja väkivallan ansiosta. Niinpä demografinen tasa-arvo Venäjän vankiväestössä on parantunut. Mutta tämähän vain vahvistaa Euroopan neuvoston vakaumusta, että ihmisoikeudet Venäjällä ovat kohentuneet kun Venäjä lakkasi teloittamasta rikollisia ja ottamasta sotavankeja!

Muuttiko lääkärilakko mitään?

Puoli vuotta lakkoilleet terveyskeskuslääkärit joutuivat vaikeaan ongelmaan, jossa niin Hippokrateella kuin antiikin aritmeetikoillakin olisi riittänyt miettimistä. Lakon tarkoituksena oli yhtäältä osoittaa, kuinka huonosti yhteiskunta tulee toimeen ilman terveyskeskuslääkäreitä, mutta toisaalta tarkoituksena ei ollut tappaa potilaita. Miten sellainen yhtälö on mahdollinen?

Lapsi saattaisi kysyä lapsellisuudessaan: miksi lääkärisedät eivät ota lopputiliä terveyskeskuksista ja keskity yksityisen lääkärintoimen harjoittamiseen, kun he joutuvat muutenkin tekemään pitkiä työpäiviä? Ammattiyhdistysten aivopesemät aikuiset tietävät kuitenkin, ettei tällaista saa kysyä minkään lakon yhteydessä. Virkamiesten osalta ei myöskään saa kysyä, ketkä ovat lopulta työnantajat ja palkanmaksajat.

Lääkärilakon päätyttyä olisi mielenkiintoista tietää, oliko lakolla vaikutusta. Jos oli, niin eivätkö jonojen päästä kuukahtavat potilaat ole lakon uhreja vielä vuosienkin kuluttua? Ja jos ei ollut vaikutusta, niin mihin terveyskeskuksia tarvitaan, kun kansanterveys pysyy muutenkin?

Vapailla markkinoilla kysyntä lisää tarjontaa. Jos lääkäreiden työt lisääntyvät ja jonot vastaanotoille ja hoitoihin pitenevät, koulutetaanko yliopistossa lisää lääkäreitä? Myös palkankorotusten pitäisi houkutella alalle uusia ihmisiä ja jos palkat silti ovat liian alhaiset, työnantajan eli Suomen kansan luulisi paisuttavan lääketieteellisen tiedekunnan aloituspaikkakiintiöitä ja helpottavan pääsykokeita. Näin siis vapailla markkinoilla…

Lääkäreiden ja palomiesten jälkeen lienee poliisien ja sotilaiden vuoro ihmetellä, mikseivät hekin voisi ryhtyä lakkoon ja vakuuttaa samalla, ettei se mitenkään vaaranna maan ja kansan turvallisuutta. Sitten syytetään markkinataloutta, mutta pidetään huolta siitä, etteivät työmarkkinat vapaudu kilpailulle. Ne kansalaiset, jotka tästä jotain ymmärtävät, voivat hakeutua kansanedustajiksi.

Kirjoittajasta:
Reviisori pyrkii tarkastamaan, oikaisemaan ja re-visioimaan median käsityksiä historiasta, politiikasta ja tulevaisuudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s