Enron-skandaali paljastaa rahoitusmaailman kriisin

Enronin romahdus ei ehkä kuitenkaan ollut aivan niin arvaamaton kuin monet uskovat. Maailman suurimmat investointipankit eivät enää suositelleet Enronin ostamista yksinkertaisesti siksi, että heidän pankkiirinsa osaavat lukea tuloslaskelmia, taseita ja tilinpäätöksiä. Palaneen käryn pystyy haistamaaan kun käytössä on “mielenkiintoisia” kirjanpitoinstrumentteja. Enronin romahdus oli siis lähinnä yllätys vain niille piensijoittajille, jotka pinnallisesti selaavat heille lähetetyn vuosikertomuksen uskoen kaiken siihen painetun todeksi.

Suurin ongelma Enronin tapauksessa ei siis ole maailmantalouden järkkyminen – talouden mahtitekijät eivat hurahtaneet Enroniin. Valtaosa suursijoittajista oli jo ehtinyt myydä osuutensa ennenkuin yrityksen likviditeettiongelmat muuttuivat akuuteiksi. Todellinen ongelma on moraalinen. Andersenin tilintarkastus johti tarkoituksellisesti ihmisiä harhaan. Tilintarkastajia on totuttu pitämään kuivina kamreerityyppeinä, jotka nipottavat jokaisen pilkunkin paikasta. Nyt tuntuu käyneen niin, että Andersen ei ole nipottanut edes muutamasta ylimääräisestä nollasta.

Pankkiirit ja tilintarkastajat kaksoisrooleissa

Lipeviltä newyorkilaisilta pankkiireilta odotetaan aina kovia myyntipuheita. Kuitenkin samat pankkiiriliikkeet, jotka jarjestävät osakeanteja myös analysoivat yrityksiä. Seurauksena on merkittävä intressikonflikti. Pankin sijoituspalveluita ostavat hyötyvät tarkoista analyyseista kun taas pankin osakeanteja ostavat hyötyvät positiivisista analyyseista. Voiko pankki toimia molemmilla aloilla?

Kysymys on siitä, että voiko Andersen konsultoida samaa yritysta jonka tilintarkastaja se on? Onko tässä eturistiriita? Todennäköisesti on, mutta se ei silti välttämättä estä hoitamasta molempia toimia kunnollisesti. Kysymys on etiikasta. Pitkällä tähtäimellä kannattaa toimia aina totuudenmukaisesti, koska jos yritys menettää sitä kohtaan tunnetun luottamuksen niin se menettää myös asiakkaansa. Ja kiitos amerikkalaisen oikeusjarjestelmän Andersen todennäkoisesti ajautuu konkurssiin korvausten myötä. Eli kannattiko muutaman miljoonan lisätulojen vuoksi vääntää mustaa valkoiseksi, ja kaataa koko yritys?

Valheen lyhyet jäljet

Bushin hallitusta on yritetty mustamaalata tässä yhteydessä moneen kertaan. Kuitenkin näyttäisi siltä, että sillä on puhtaat paperit. Ainahan on helppo aloittaa vihjailemalla kaikenlaista. Vihjeet muuttuvat vuorostaan juoruiksi, juorut legendoiksi ja legendoissahan onkin jo totuuden siemen.

Enron ja Andersen jäävät toivottavasti esimerkeiksi epäeettisen toiminnan seurauksista, mistä sekä tilintarkastajat että investointipankit ottavat opiksensa. On vain sääli, etta tuhannet yksityiset ihmiset menettivät samalla säästönsä. Toivottavasti nuo tuhotut elämät pitävät Enronin ja Andersenin johtokunnat valveilla ainakin muutaman yön. Ja toivon mukaan taas muistetaan, että valheella on lyhyet jäljet ja rehellisyys maan perii.

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s