Yleisradion missio hukassa

Yleisradio on ”huikea” menestystarina suomalaisessa mediakentässä. Nuoren Voiman Liiton vuonna 1921 aloittamasta pioneerihenkisestä radiotoiminnasta on ollut pitkä matka tämän päivän Yleisradio Oy:öön, lähes 4000 henkeä työllistävään mediataloon.

Yleisradio on yhtiömuodostaan huolimatta Liikenneministeriön alainen TV- ja radiotoimintaa harjoittava virasto jolla on monopolioikeus kerätä TV-lupamaksuja kuluttajilta, halusivatpa nämä Yleisradion palveluita tai eivät. Lupamaksujen osuus vuonna 2000 muodosti 80% Yleisradion rahoituksesta.

TV-lupamaksuille on kuitenkin käymässä kuten radiolupamaksuille 1970-luvulle. Digitaalitekniikka ei enää kovin kauaa sido katsojaa Yleisradion hallinnoimiin lähetyskanaviin. Televisiota voi jo maailmalla katsoa internetin kautta. Yksinkertaisesti tekniikan kehittyminen on viemässä pohjaa lupamaksuille perustuvalta rahoitukselta. Monet tästä tilanteesta huolestuneet poliitikot ovatkin jo esittäneet Yleisradion toiminnan rahoittamista suoraan valtion budjetista.

Yleisradion poikkeuksellista ja etuoikeutettua asemaa perustellaan sille asetetuilla tehtävillä: ”YLEn tehtävänä on tuottaa ohjelmia kaikille yleisöryhmille. Monipuolisessa ohjelmistossa huomioidaan myös pienet yleisöt. YLE tuottaa esimerkiksi lastenohjelmia, kulttuuri-, tiede- ja opetusohjelmia sekä hartausohjelmia.” (Lähde: http://www.yle.fi)

1960- ja 70-luvuilla tätä missiota toteuttamaan valittiin ainoastaan punakantisen jäsenkirjan omistaneita viestinnän ammattilaisia tai muuten oikeamielisiä henkilöitä. Tämän päivän Yleisradio ei enää onneksi ole yhtä värittynyt maailmankuvaltaan mutta edelleenkin Yleisradion viestintäpoliittinen linja on monesti varsin yksipuolinen. Tai pikemminkin vaihtoehtoja poissulkeva.

Tapahtuipa Yleisradion toiminnan rahoittaminen sitten lupamaksuilla tai suoraan valtion budjetista on itse laitoksen toiminta pakko kyseenalaistaa. Tarvitaanko Suomessa edelleenkin kaksi erillistä valtiollista TV-kanavaa, useita digikanavia ja joukko radiokanavia tuottamaan myös pienten yleisöjen kuten kielivähemmistöjen sekä lasten ja koululaisten tarpeet tyydyttävää ohjelmaa? Suomenkielinen aikuisväestö on jo Yleisradion toimesta visailutettu ja moottoriurheilutettu todellisiksi sohvanvaltaajiksi. Toki tunnustusta on annettava Yleisradion tarjoamille pientä katsojakuntaa kiinnostaville kulttuuri- ja tiedeohjelmille sekä dokumenteille.

Kaupalliset TV- ja radiokanavat jättävät jatkossakin suurella todennäköisyydellä nämä pienten kuluttajaryhmien ohjelmat pois ohjelmakartaltaan, oli maassa Yleisradio tai ei. Sitä vastoin nämä kanavat varmastikin tuottaisivat ja näyttäisivät näitä ohjelmia erittäin mielellään jos jokin maksava taho tekisi sen niille taloudellisesti kannattavaksi. Tällaisen yleissivistävän ja tasa-arvoisuutta vaalivan tehtävän rahoittajaksi ja tilaajaksi sopisi erinomaisesti vaikkapa opetusministeriö!

Ulkoistettu pienten vähemmistöjen palveleminen tulisi veronmaksajille valtavan paljon halvemmaksi. Samalla kaupallinen TV-toiminta saisi kunnollisen piristysruiskeen kun valtio ei enää kilpailisi niitä omilla ”ilmaispalveluillaan” taloudelliseen ahdinkoon.

Tämän ratkaisumallin häviäjiä olisivat luonnollisestikin melkoinen osa Yleisradion lähes 4000 ”virkamiehestä”. Myös monet poliittiset päättäjät ja järjestöjyrät kokisivat menettäneensä valtaansa. Nämä syyt lienevät riittäviä estämään kaiken järkevän keskustelun Yleisradion asemasta ja roolista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s