Onko SAK tarpeeton?

Ammattiyhdistysliike on aloittanut puheen TUPO-neuvotteluista. On esitetty että nyt ei haeta palkankorotushyvitystä alemmalla verotuksella, vaan ainoastaan korotusta palkkoihin.

Yhden järjestön dilemma

Päämäärä on hyvin ymmärrettävä kun muistetaan, että SAK:n jäsenliittoina on myös julkisen alan työntekijäliittoja. SAK on näiden ansiosta puun ja kuoren välissä. Jos SAK neuvottelisi verohelpotuksista tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä, tulos olisi kielteinen julkisen alan liitoille, sillä se vähentäisi näiden mahdollisuuksia palkankorotuksiin. Tässä tilanteessa ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin vaatia korotuksia palkkoihin, jolloin verotuksen progressiivisuus nostaa verotusta ja näin luo mahdollisuuden nostaa julkisen alan liittojen jäsenistön palkkoja.

Ajan henki

Eräs SAK:n ongelma on sen vanha periaate, jonka mukaan kapitalistilta mitataan ulos niin paljon kuin mahdollista. Tämä mahdollisuus vanhentui kuitenkin jo vuosikymmeniä sitten. Ajat jolloin ei ollut tuonnin muodostamaa kilpailua, eikä kotimaassa ollut kuin yksi merkittävä yritys, ovat auttamattomasti mennyttä. Nykyään kapitalistille ei voi enää lisätä veroja tai maksuja surutta, koska ei ole eikä tule yritystä joka ei sisällytä kyseisiä maksuja tuotteensa hintaan—yritys, joka ei näin tee on varsin lyhytikäinen.

Kun maksut on tuloneuvotteluissa ensin saatu sopimuksiin, ne otetaan myös huomioon työntekijöiden palkkatulossa. Työntekijän ostaessa suomalaista tuotetta tai palvelua hän maksaa työantajan suorittaman maksun tuotteen hinnassa. Niinpä sopimuksesta tulee lähinnä silmänlumetta, johon työntekijät jostain käsittämättömästä syystä edelleen uskovat. Niinpä joudumme nykyiseen tilanteeseen, jossa julkisen hallinnon tulot kasvavat ja rahat käytetään byrokratiaan.

Hallinnosta tulee tietysti jättimäinen: Suomen n.2,3 milj. työikäisestä kansalaisesta noin 1/3 eli n.750 000 on jukisen hallinnon palveluksessa.

Tie onneen

Tilanteen korjaamiseen ei ole vaihtoehtoja. Hallintoa on supistettava. Ei välttämättä terveyspalveluja tai muita sosiaalisia palveluita, vaan puhdasta hallintoa, kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Tarpeettomia, päällekkäisiä, rinnakkaisia ja vastakkaisia virkoja, joita on loputtomiin niin kunnissa, kuntainliitoissa, valtiohallinossa kuin valtion paikallistoimistoissakin. KELA:ssa ja sosiaalivirastossa, joista toinen taatusti joutaisi menemään.

Tarpeetonta on myös verojen kerääminen työssä olevilta kansalaisilta tulonsiirtoihin, varsinkin kun raha palautetaan samoille henkilöille asumistukena, kodinhoitotukena ja muuna vastaavana.

On totta, että näiden tukien työllistävä vaikutus on huomattava, mutta samalla se on myös täysin tarpeeton. Tarpeeton työ on samanarvoista työttömyyden kanssa; se on hyödytöntä. Kun tämä tunnustetaan, todetaan myös, että nykyinen järjestelmä täytyy korjata vastaamaan tätä päivää. Ei voida vedota siihen että muissa maissa asiat ovat samoin. Paremminkin muissa maissa on samat muutostarpeet kuin meilläkin.

Edes omalla asiallaan?

SAK:illa ja ammattiyhdistysliikkeellä onkin työsarkaa työntekijöiden palkkaneuvottelujen yhteydessä, ja vaadittaessa kansakunnan kokoon suhteutettua hallintoa. Tämä kun antaisi todellisen mahdollisuuden alentaa veroja. Ei tarvitsisi käyttää poppakonsteja, joissa lasketaan yhtä ja nostetaan toista veroa. Tämä on SAK:n ongelma: ajaa avoimen sektorin työntekijöiden etuja ja samalla toimia vastoin julkisen alan jäsenistön hyvää. Tai päinvastoin.

Ajaako SAK siis nykyään kaikkien työntekijäjäseniensä etua, vai vain osan?

Kirjoittajasta:
Kirjoittaja on liberaalien varapuheenjohtaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s