Keskustan oppositiopolitiikka on Anneli Jäätteenmäen johdolla muotoutumassa yhä epäjohdonmukaisemmaksi. Se lupaa kaikille kaikkea kivaa, eikä kenellekään mitään pahaa. Jäätteenmäki on antanut useita lausuntoja, joista osa on kiitettäviä, osa vähemmän. Viimeaikaisista linjauksista tärkeimmät ovat olleet verotuksen keventäminen ja työllisyyden lisääminen. Puolue on esittänyt muun muassa alhaisen tuottavuuden työn sosiaaliturvamaksujen vähentämistä.

Hyöty jakautuu epätasaisesti

Sosiaaliturvamaksujen vähentäminen on tietysti vapaiden markkinoiden ideaalin mukaista ja todellakin johtaisi lisääntyvään työllisyyteen työvoiman kustannusten aletessa. Kysymys onkin nyt siitä, miksei sosiaaliturvamaksuja vähennettäisi kautta linjan, sekä siitä miten tuota alhaista tuottavuutta mitataan. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen lienee, että ammattiyhdistysliikkeen kanssa täytyy tehdä jonkinlainen kompromissi.

Toinen kysymys onkin sitten jo vaikeampi. Tuottavuus-sanaa kun käytetään kovin monella tavalla. Tuottavuudessa voisi olla kyse tuotosta työnantajalle, tai toisaalta työntekijälle. Jos kysymys on tuotosta työnantajalle, helpotusta tulisi aloilla, joilla tuottomarginaalit ovat pieniä. Tämä ilmeisesti koskisi monia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, eli juuri Kepun kannattajakuntaa. Toinen tapa ymmärtää tuottavuus on työn arvo. Työn arvoahan mitataan työstä maksetulla palkalla, joten kysymys olisi matalapalkkaisten sosiaaliturvan pudottamisesta. Tämä tietysti lisäisi pienituloisten työllisyyttä. Kun Keskusta on viime aikoina kosiskellut tätä turhautunutta ryhmää oppositioroolissaan, tämäkin sopisi kuvaan.

Poliittista sanahelinää

Itse asiassa näyttäisi siltä, että—ymmarsi tämän hivenen epämääräisen lausunnon miten päin hyvänsä—se on aina Keskustalle eduksi. Työttömyyden vähenemisen luulisi olevan muidenkin tavoitteena, ja vastukseksi osoittautuneekin lähinnä AY-liike, joka tullee vastustamaan ehdotusta.

Verotuksen keventäminen saattaisi päällisin puolin kuulostaa jopa porvarilliselta, sekä herättää äänestäjissä pientä paheksuntaa. Eivätkö Suomen tuloerot olekin viime aikoina kasvaneet? Oli miten oli, Jäätteenmäki lupaa, että veronkevennykset kohdistuisivat nimenomaan pieni- ja keskituloisiin. Kun sekä SDP, Kokoomus että Keskusta lupaavat veronkevennyksiä pieni- ja keskituloisille, tuntuu, että kaikki suuret poliitikot ovat yhtäkkiä pienen ihmisen asialla.

Puolueintressi ehdotuksen takana

Huolestuttavaa ehdotuksessa onkin lähinnä se, että Keskusta haluaisi toteuttaa veroleikkurinsa muun muassa laajennetuilla matkavähennyksillä. Puhdas veronkevennys on hyvä, koska se vähentää verotuksen aiheuttamaa markkinahäiriötä. Sitä, joka lisää työttömyyttä ja vähentää talouden kokonaistehokkuutta. Vähennysten lisääminen on kuitenkin ongelma, sillä se lisää byrokratiaa jo ennestään byrokraattiseen prosessiin. Siitä hyötyvät ennen kaikkea veroviranomaiset, joiden työllisyys paranee. Samalla on huomioitava, että matkavähennyksiä tarvitsevat eniten haja-asutusalueilla asuvat, jotka ovat yleensä nimenomaan Kepun kannattajia. Nykyinen veronalennuspuhe voikin siis osoittautua enemmän poliittiseksi kikaksi kuin todelliseksi parannukseksi.

On hyvä, etta Keskusta haluaa keventää veroja ja vähentää työttömyyttä. Olisi kuitenkin parempi, mikäli Keskusta pyrkisi saavuttamaan tavoitteensa poistamalla työmarkkinoilta rakenteelllista työttömyyttä edistäviä markkinahäiriöitä, kuten veroja ja ylimitoitettua sosiaaliturvaa. Nykyinen ehdotus pyrkii sen sijaan lisäämään järjestelmän byrokratiaa, luokittelemaan ihmiset entistä rajummin hyötyjiin ja kärsijiin, sekä käyttämään käskytalouttamme puolueen kannattajien eduksi.

Kannattaa siis muistaa, että maamme oppositiopolitiikka edellyttää kannattajakunnan jatkuvaa ostamista. Tähän raamiin Jäätteenmäen puhe sopiikin erinomaisesti.

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.