Maksuttomuus johtaa moraalikatoon

Suuri osa liiketoiminnan ja työn tuotoista kierrätetään Suomessa valtion kautta ja jaetaan sitten takaisin kansalle tulonsiirtoina tai maksuttomien ja subventoitujen palveluiden muodossa. Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona Suomi on tässä asiassa maailman terävintä kärkeä. Tasapuolisuuden nimissä halutaan suoda jokaiselle kansalaiselle yhtäläiset mahdollisuudet muun muassa perustoimeentuloon, terveydenhuoltoon ja opiskeluun. Tavoiteltaessa näitä päämääriä ei kuitenkaan haluta tunnustaa maksuttomuuteen liittyvien ongelmien vakavuutta.

Ei vain etuisuus, vaan sen vaikutukset

Taloustieteissä ja vakuutusalalla käytetään termiä ”moral hazard”, joka voidaan suomentaa ”moraalikadoksi”. Tällä viitataan yleensä siihen, että ihminen saattaa muuttaa käyttäytymistään päästessään jonkin etuuden piiriin, vieläpä tavalla, joka on etuuden tarjoajan kannalta ei-toivottava. Ilmiölle on ominaista, että tätä käyttäytymisen muuttumista on mahdoton valvoa tai ennakoida luotettavasti, ja sen vuoksi tässä yhteydessä usein puhutaankin epäsymmetrisestä informaatiosta. Esimerkiksi ottaessaan vakuutuksen ihminen saattaa muuttaa käyttäytymistään niin, että riski, jonka takia vakuutus on otettu suurenee: jos vakuutus kuitenkin korvaa sattuneet vahingot, niin houkutus riskialttiiseen käyttäytymiseen kasvaa. Tämän takia vakuutuksiin liittyy yleensä omavastuu, joka rajoittaa moral hazard -käyttäytymistä.

On syytä olettaa, että moraalikatoa esiintyy myös valtion tarjoamien etuuksien kohdalla. Jos ilmiö koetaan vakavaksi esimerkiksi vakuutusalalla, on perusteltua olettaa, että ilmiöllä on merkittäviä vaikutuksia myös valtion menoihin—kokoluokka vain on suurempi! Seuraavaksi käyn läpi joitakin valtion menoeriä, joiden kohdalla tätä ongelmaa tuskin on mahdollista välttää.

Riski terveydenhuollossa

On ilmeistä, että jos ter veydenhuollosta pitää maksaa tapaturman taisairastumisen sattuessa korkea hinta, niin ihmiset käyttäytyvät keskimäärin varovaisemmin. Vaikka kukaan ei tietenkään toivo itselleen esimerkiksi hammassärkyä tai luunmurtumaa, niin varmasti tapaturmia sattuu vähemmän ja ihmiset pitävät paremmin huolta terveydestään taloudellisen riskin ollessa suurempi. Ovathan edullisen tai maksuttoman terveydenhuollon kaltaiset etuudet yksittäiselle kansalaiselle ”kiva juttu” ja lisäävät turvallisuuden tunnetta, mutta on muistettava, että kasvaneiden hallinnointikustannusten takia ne korottavat verotusta suuremmalla rahasummalla kuin mitä vastaavat palvelut tulisivat kansakunnalle maksamaan, ellei valtio toimisi välikätenä. Valtion asema terveydenhuollon turvaajana aiheuttaa siis itse asiassa kolme kielteistä vaikutusta:

1.) lisääntyvät tapaturmat ja sairastumiset sinänsä elintasoa alentavana tekijänä,
2.) näistä johtuvat lisääntyneet kansakunnan terveysmenot, jotka olisi voinut terveydenhuollon sijasta sijoittaa tuottavaan toimintaan, ja
3.) valtion kautta kiertävän rahavirran aiheuttamat ylimääräiset hallinnointikustannukset, jotka olisi muutoin voinut sijoittaa tuottavaan toimintaan.

Opiskelukin on ongelma

Korkeakoulu-opiskelun maksuttomuudella pyritään mahdollistamaan vähävaraisista kodeista tulevien opiskelu. Tätä voidaan siinä mielessä pitää kansantalouden kannalta hyvänä asiana, että se periaatteessa mahdollistaa koko kansakunnan potentiaalin hyödyntämisen. Ongelmana onkin sitten opiskeluaikojen venyminen. Ei ole tavatonta, että opiskelupaikkaa vaihdetaan useaan otteeseen, jos mieluisaa paikkaa ei tahdo löytyä. Tämä venyttää opiskeluaikoja usein vuositolkulla. Lukukausimaksujen puuttuminen vähentää painetta valmistua nopeasti myös siinä tapauksessa, että opiskelupaikkaa ei olla vaihtamassa. Opiskelun maksuttomuus vaikuttaa siis opiskelijoiden käyttäytymiseen tavalla, joka venyttää opiskeluaikoja. Jälleen voidaan väittää, että onhan se ”kiva juttu”, että nuoren ei tarvitse stressata valmistumisen kanssa. Mutta jos valmistumisen hetkellä nämä ”nuoret” ovat lähemmäs kolmikymppisiä, voidaan järjestelmän tehokkuus ja mielekkyyskin kyseenalaistaa. Lisäksi on huomioitava, että jos oppilaitoksen asiakkaita ovat valtion sijasta opiskelijat, niin paineet laadukkaan opetuksen järjestämiseen kasvavat: palveluita nauttivilla maksavilla asiakkaillahan on luonnostaan oikeus vaatia rahoilleen vastinetta.

Yksittäinen esimerkki

Seuraavaksi käyn läpi erään mielenkiintoisen yksittäisesimerkin, joka ilmentää maksuttomuuden aiheuttamaa epätehokkuutta: Joillakin suomalaisilla yliopistoilla on tulostaminen maksutonta. Tämä johtaa valtavien paperimäärien tulostamiseen, kun opiskelijat tulostavat itselleen muun muassa satojen luentokalvojen sarjoja ja jopa kirjoja. Myöskään kirjallisia harjoitustöitä tehtäessä ei keskeneräisten versioiden tulostelussa säästellä. Ja ei ketään voidakaan syyllistää olemassa olevan etuuden käyttämisestä! Tätä tekstiä kirjoitan erään yhdysvaltalaisen yliopiston tietokoneluokassa, jossa tulostaminen maksaa 10 senttiä per sivu. En näe täällä pitkin pöytiä vellovia, hylätyistä, turhista tulosteista koostuvia paperikasoja, eivätkä tulostimet ole jatkuvasti jopa satasivuisia tekstejä tulostavien oppilaiden käytössä, toisin kuin kotiyliopistollani Suomessa. Sen sijaan näen täällä uudet, nopeat, laadukkaat tulostimet sekä jatkuvasti päivystävän ylläpito- ja neuvontapalvelun. Turhaan täällä ei tulostella, eikä toisaalta esimerkiksi 10-sivuisen harjoitustyön tulostamisen hinta ole kenellekään ylipääsemätön.

Tästä voidaan perustellusti vetää se johtopäätös, että suuri osa—uskaltaisin väittää että jopa suurin osa—”ilmaisista” tulostamisista on lähinnä paperin haaskausta ja tulostimien turhaa kulutusta, joka johtuu nimenomaan tulostamisen maksuttomuudesta.

Moraalikato yleinen ilmiö

Edellä olen käynyt läpi seikkoja, joilla voidaan perustella väittämää, jonka mukaan maksuttomuudella on taipumus aiheuttaa moraalikatoa. Lisää esimerkkejä voidaan löytää loputtomasti. Yhteistä näille on se, että maksuttomuus johtaa tilanteeseen, jossa omaa hyötyään maksimoivat etuuden nauttijat toimivat tavalla, joka ei ole kokonaisuuden kannalta toivottava. Toisin sanoen, kansantalouden resurssit kohdistuvat tehottomasti, tuottamattomaan toimintaan, josta viime kädessä kärsivät kaikki. Ollaan tilanteessa, jossa etuudesta nauttivan henkilön kannalta olisi toivottavaa, että toiset eivät käyttäisi etuutta hyväkseen yhtä laajasti kuin kyseinen henkilö itse. ”Moraalikato” on siis varsin osuva ilmaus.

Kirjoittajasta:
Markus Siikalahti on espoolainen tekniikan ja taloustieteiden opiskelija.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s