Mitä Saksan vaaleista voi oppia

Saksan vaalit päättyivät lähes tasatilanteeseen. Kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien äänimäärien mennessä päikseen vaalit ratkaisi nykyisen hallituskoalition hyväksi vihreiden odotettua parempi—sekä liberaalien odotettua huonompi—vaalitulos.

FDP paransi tulostaan vuoden 1998 vaaleihin nähden 1,2 prosenttiyksikköä, mutta jäi 7,4% kannatuksellaan kauas 18% tavoitteestaan. Puolue jäi myös sille vielä kaksi viikkoa ennen vaaleja gallupien lupaamasta 12% kannatuksesta. Lisäksi edelliset vaalit olivat sille aallonpohja, eikä se kyennyt nostamaan kannatustaan lähellekään parasta mahdollista tasoaan. Puolue laskettiinkin vaalien häviäjiin niin tiedotusvälineissä kuin sen johtajien puheenvuoroissakin.

FDP liberaali vastoin väitteitä

Saksan liberaalipuolueesta FDP:stä on Suomen tiedotusvälineissä asiaatuntemattomasti väitetty, että se kannattaisi vain taloudellista liberalismia. Tottakai se on Saksan puolueista markkinatalousmyönteisin, ja kannattaa mm. veronalennuksia ja työelämän joustoja. Mutta vahvaa näyttöä löytyy yksilönvapauden kannatuksesta: puolue hyväksyi ohjelmaansa jo kaksi vuotta sitten nuorisojärjestön pitkään kampanjoiman tavoitteen asevelvollisuuden poistamisesta rauhan aikana. Puolue on samoin toistuvasti vaatinut maahanmuuton helpottamista ja tukenut myös samaa sukupuolta olevien parien liittojen virallistamista.

Vaan entä liberalismi?

Onko siis aika ajanut liberalismin ohi? Eivätkö markkinatalous ja yksilönvapaus ole enää kannattamisen arvoisia tavoitteita?

Tämä tuskin pitää paikkansa, sillä monissa muissa Euroopan maissa, kuten Saksan naapureissa Sveitsissä, Belgiassa ja Alankomaissa, liberaaliset puolueet ovat olleet jo pitkään vahvoilla. Niiden menestyksen salaisuus on ollut johdonmukainen liberaali linja, jota seuraamalla ne ovat saavuttaneet uskottavuutta ja vakaan kannattajakunnan. Populistinen irtopisteiden keruu sen sijaan karkottaa liberaaleja äänestäjiä, ja ne äänestäjät, joihin populismi puree, vierastavat liberaaleja.

Periaatteen pätevyys on luettavissa Suomenkin tiedotusvälineiden uutisoinnista. Tämän perusteella on helposti saanut väärän kuvan Tanskan ja Ruotsin liberaalipuolueiden menestyksen syistä. Puolueet ovat toki vaatineet ulkomaalaisten parempaa sopeuttamista yhteiskuntaan, mutta ulkomaalaisvastaisiksi niitä ei voi missään nimessä kutsua. Puolueiden menestyksen salaisuus onkin ollut niiden laajemmassa ideologisessa taustassa, jota maamme media ei ole erityisemmin käsitellyt.

Kun hylkää periaatteen…

FDP:n huonoon menestykseen löytyy selvä pääsyyllinen, puolueen varapuheenjohtaja Jürgen Möllemann. Puolueen yleisestä linjasta poiketen hän lähti kalastelemaan ääniä äärioikealta arvostelemalla jyrkästi Israelia ja Saksan keskeisen juutalaisjärjestön johtajaa. Äänestäjät saivat FDP:ltä ristiriitaisen viestin, kun puolue puolusti suvaitsevaisuutta ja sen varapuheenjohtaja juutalaisvastaisuutta. Juurekkaammat liberaalit äänestäjät vieroksuivat Möllemannin näkemyksiä, eikä äärioikeistokaan lämmennyt suvaitsevaisuuden ja vapauden sanomaa julistavalle FDP:lle.

Puolueen johto vaatikin Möllemannin eroa tehtävistään jo ennen vaalituloksen selviämistä.

Läksy Suomen liberaaleille

Suomessa ei tällä hetkellä valitettavasti ole vahvaa liberaalipuoluetta, koska Liberaalinen Kansanpuolue sortui 70- ja 80-lukujen taitteessa jatkuvasti halpaan taktikointiin nopeiden voittojen toivossa. Se menetti tässä uhkapelissään kaiken sen aatteellisen pääoman, jonka puolue ja sen edeltäjät olivat vuosikymmenten saatossa keränneet.

Pysyviä tuloksia voi saavuttaa vain pitkäjänteisellä, johdonmukaisella politiikalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s