Venäjä on käyttäytymisellään jälleen kerran osoittanut terrorismin kannattavan. Ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana 1994-1996 Venäjä suostui neuvotteluihin ja rauhaan vasta, kun tshetsheenivastarinnan radikaaleimmat sotapäälliköt Shamil Basajev (Budjonnovskissa) ja Salman Radujev (Kizliarissa ja Pervomaiskojessa) olivat järjestäneet satoja ihmishenkiä vaatineet panttivankidraamat Venäjän omalle maaperälle.

Uusin käänne

Syksyllä 1999 alkaneessa toisessa Tshetshenian sodassa on käymässä samoin. Kolmeen vuoteen länsimaat eivät välittäneet tshetsheenisissien vastarinnasta Venäjän miehitystä vastaan, kun se tapahtui tshetsheenien omalla maaperällä, legitiimein sodankäynnin keinoin. Vasta kun Tshetshenian pahamaineisimman gangsterin Arbi Barajevin veljenpoika Movsar Barajev otti yli 700 musikaalivierasta panttivangeiksi moskovalaisessa teatterissa Tshetshenia on jälleen läntisen lehdistön otsikoissa. Sama pätee osin myös venäläiseen julkiseen sanaan.

Samaan aikaan Venäjä on vaatinut Tanskaa pidättämään ja luovuttamaan Venäjälle Kööpenhaminassa Tshetshenia-konferenssiin osallistuneen Tshetshenian varapääministerin Ahmed Zakajevin. Tanskan poliisi on pidättänyt Zakajevin ja maa pohtii nyt laillisista ja poliittisista näkökulmista, voidaanko hänet palauttaa Venäjälle karjuvan karhun lepyttelemiseksi.

Jos Zakajev palautetaan, se on suuri häpeä Anders Fogh Rasmussenin liberaalille hallitukselle, sekä pohjoismaiselle demokratialle ja sananvapaudelle. Tämä siksi, että juuri Ahmed Zakajev on kaikista shetsheenipoliitikoista ollut se, joka kaikkein ehdottomimmin ja järjestelmällisimmin on tuominnut terrorismin ja islamististen ääriryhmien vaikutuksen Tshetsheniassa.

Islamistit Kremlin tukena

Vuosien 1996-1999 välirauhan aikana Zakajev julkaisi Urus-Martanissa kirjasen ”Wahhabismi—Kremlin lääke kansallisia itsenäisyysliikkeitä vastaan”, jossa Zakajev argumentoi wahhabilaisten ääri-islamistien toimivan itse asiassa vain Kremlin intressien mukaisesti. Zakajev jatkoi kaikilla foorumeilla islamistien vastustamista ja jakoi julkilausumia terroritekoja ja mm. Afganistanin Taliban-liikettä vastaan, syyttäen saudiarabialaisten agenttien toimia Tshetsheniassa itsenäisyysliikkeen vastaisiksi ja puolustaen presidentti Aslan Mashadovin politiikan maltillisuutta yhdessä ulkoministeri Ilias Ahmadovin, parlamentin puhemies Ahjad Idigovin ja ulkoministeriön poliittisen osaston johtajan Roman Khalilovin kanssa.

Mashadov näyttää viime kuukausina antaneen yhä enemmän periksi islamisteille, koska hänellä ei ole varaa menettää yhtenäistä rintamaa Venäjää vastaan. Vaikka Mashadov tuomitseekin terrorismin kaikissa lausunnoissaan, hän on esiintynyt videolla yhdessä islamistien kanssa ja sallinut Tshetshenian suden korvaamisen islamin lipputunnuksilla, miekalla ja uskontunnustuksella.

Näytelmän surullinen voittaja

Mashadov on aina ollut maltillinen ja sovinnonhaluinen johtaja—myös islamistien suuntaan. Zakajev on sen sijaan ollut vankkumaton länsimaisen demokratian ja liberaalien arvojen puolustaja—jopa Tshetshenian sotatilassa.

Niinpä Venäjän vaatimukset Zakajevin vangitsemiseksi ja Tanskan poliisin taipuminen niihin ovat vain osoitus ja merkki tshetsheeneille ja maailmalle siitä, että Zakajevin edustama kunniallinen vastarinta ei auta tshetsheenien asiaa. Barajevin kaltaisten terroristien toimet taas auttavat. Kumpaan on tällöin syytä pettyä enemmän—Venäjän häikäilemättömään mielivaltaan vai länsimaisen demokratian ja sananvapauden heikkouteen tyrannian edessä?

Kirjoittajasta:
Anssi Kullberg on Suomen Paneurooppa-nuorten varapuheenjohtaja, toiminut Ulkomaalaisviraston tutkijana ja Suomen Islamabadin-edustuston harjoittelijana, sekä vastikään palannut Pakistanista ja Afganistanista.