Arvostettu The Economist -lehti aikanaan vaati EU:lle perustuslakia. Konventin luonnoksen nähtyään se kuitenkin totesi sille ainoaksi oikeaksi loppusijoituspaikaksi roskakorin. Luonnos on niin kelvoton, tarkoituksensa vastainen, epäjohdonmukainen, sekava ja pitkä (peräti 260 sivua siinä missä USA:n perustuslaki oli 17 sivua), että sitä ei kannata edes korjata. Valitettavasti poliitikoillamme tuskin on kanttia hylätä luonnosta.

Perustuslain perimmäinen tehtävä on suojella jokaiselle ihmiselle kuuluvaa vapautta rajoittamalla julkista valtaa, jottei sitä voitaisi käyttää mielivaltaisesti, ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla. Siksi perustuslaiksi riittää lyhyt luettelo asioista, joita hallinto ei saa kansalaisille tehdä. Muu kuuluu tavallisiin lakeihin, joita on helpompi muuttaa.

Ensimmäinen ihmisoikeusjulistus, eräänlainen perustuslain esiaste, oli Magna Carta (1215), joka suojeli kansalaisia kuninkaan (tuolloin Juhana Maaton, joka myös muistetaan verokapinallinen Robin Hoodin vihollisena) mielivallalta mm. rajaten tämän valtaa pidättää vastustajiaan mielivaltaiseksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä ja määräten, että kuningas sai kerätä kansalta veroja vain kutsumalla ensin koolle sen edustajat asiasta päättämään – näin parlamentarismikin sai alkunsa.

Vähitellen parlamentista kehittyi toimeenpanovallan (kuningas/hallitus) rinnalle erillinen lainsäädäntövalta. Kun vielä oikeuslaitos kehittyi näistä riippumattomaksi, Montesquieun ”vallan kolmijako-oppi” oli toteutunut. Vallankäytön kolmiajaon tarkoitus on tehdä vallankäyttäjien mielivalta vaikeammaksi.

Mainittu perustuslain todellinen tarkoitus – ihmisoikeuksien suojeleminen asettamalla rajat hallitsijoiden, poliitikkojen ja byrokraattien mielivallalle – tiedostettiin vielä selkeästi, kun Yhdysvaltain perustuslaki (1787) sekä Ranskan ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus (1789) säädettiin, ja sen henki oli vielä löydettävissä Ståhlbergin luonnoksen pohjalta hyväksytyssä Suomen Hallitusmuodossa (1919).

Ihmisoikeudet, kuten sananvapaus, mielipiteenvapaus, uskonvapaus ja yhdistymisvapaus, ovat absoluuttisia, universaaleja ja luovuttamattomia. Ne siis kuuluvat kaikille, kaikkialla, kaikissa oloissa ja kaikkina aikoina.

EU:n perustuslakiluonnokseen on kuitenkin kirjattu paljon ns. ”taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä (TSS) perusoikeuksia”, jotka ovat sinänsä tärkeitä asioita (kuten mahdollisuus työhön, asumiseen, ruokaan, runsaaseen koulutukseen jne.) mutta jotka eivät ole ihmisoikeuksia. Eihän mikään rahalupaus (vaikkapa tietyntasoinen sairaanhoito) voi olla ihmisoikeus, koska se ei voi olla universaali – joinain aikoina tai joissain paikoissa on varaa vähempään kuin toisissa.

Siksi se, miten näitä TSS-oikeuksia kulloinkin voidaan ja halutaan edistää, on poliittinen kysymys ja tulisi kirjata tavallisiin lakeihin – jotka eivät koskaan saa olla ristiriidassa ihmisoikeuksien, siis myöskään perustuslain kanssa. Niiden tarkka sisältö tietenkin riippuisi poliittisista valtasuhteista – ei perustuslain, jonka muuttamiseen tulisi vaatia suuri enemmistö peräkkäisiltä valtiopäiviltä.

Nyky-Suomessa tämä ei ole toteutunut kahdesta syystä: 1. perustuslaissamme on myös ”suhteellisia” TSS-oikeuksia, 2. meillä ei ole monesti peräänkuulutettua perustuslakituomioistuinta valvomassa lakien perustuslainmukaisuutta. Nyt kansanedustajat voivat itse päättää, mikä on perustuslain mukaista, ja jopa tuomioistuimet, joiden tehtävänä tulisi olla oikeuden puolustaminen, joutuvat asettamaan myöhemmin säädetyt tavalliset lait niiden rikkoman perustuslain edelle!

Monen mielestä eräissä asioissa EU:n laajuiset päätökset ovat tehokkaimpia. Tämä on johtanut Unionin vallan jatkuvaan kasvuun. Siksi ajatus EU:n perustuslaista voi olla hyvinkin paikallaan – täytyyhän vallalla aina olla jotkin rajat kansalaisten suojaksi.

Konventin ehdotus on kuitenkin jotain aivan muuta kuin perustuslaki. Pikemminkin se on mahtipontisten julkilausumien kokoelma, joka halventaa perustuslain arvoa ja tekee sen sisäisesti ristiriitaiseksi näin murtaen sen mahdollisuudet suojella kansalaisten ihmisoikeuksia. Tämän lisäksi se pikemmin rajoittaa kansalaisten vapautta kuin vallankäyttäjien mielivaltaa – se siis on kääntynyt suorastaan perustuslain tarkoitusta vastaan. Sen sijaan, että julkinen valta palvelisi EU:ssa kansalaisia, kuten julkisen vallan tarkoitus kuuluisi olla, tuleekin kansalaisten palvella julkista valtaa.

Ilmeisesti konventtiin kutsutut edustajat haluavat jäädä historiaan EU:n perustuslain säätäjinä ja lukuisten kauniiden asioiden lupaajina, ellei jopa ”takaajina”. Heillä ei ole oikeutta ostaa itselleen sellaista asemaa meidän kansalaisten ihmisoikeuksien kustannuksella. Ei lakia on aina parempi kuin huono laki – kuten nyt hedelmöityshoitojen kohdalla Suomessa – ja joskus parempi kuin mikään laki. Ei perustuslakia on parempi kuin huono perustuslaki.

Konventin roolia onkin monesti sanottu kumileimasimeksi ja luonnosta sen puheenjohtajan – Valéry Giscard d’Estaingin – sanelemaksi, myötäileehän se ranskalaista byrokraattista hallintokulttuuria, jossa kansalaisyhteiskuntaa on pidetty armottoman tiukassa ja jatkuvasti kiristyvässä valtiokoneiston otteessa aina Napoleonin ajoista lähtien.

Useimmat poliitikkomme eivät ole mitään epäitsekkäitä thomasjeffersoneja vaan varovaisia opportunisteja. Silti kansalaismielipide voi yhä kaataa luonnoksen – otathan yhteyttä kansanedustajaasi?

Economist perustuslakiluonnoksen sisällöstä
Economist perustuslakiluonnoksen luokattomuudesta
TCS: Luonnos Euroopan epäonnistumisten ruumiillistumana