AKT on pysäyttänyt helsinkiläiset satamat ja suuren osan Espoon ja Vantaan bussilinjoista laittomalla lakollaan. Bussinkuljettajien lakko ajoitettiin tahallaan juuri tupo-neuvottelujen päälle, vaikka verukkeina olivat vuodesta 1995 jatkunut tilanne ja alkuvuodesta palkatut työntekijät. Onko AKT:n tarkoitus estää tupo, jotta se voisi kiristää väelleen muita suuremmat palkankorotukset?

Työnantaja ei ole vastannut laittomuuksiin omillaan vaan on antanut asian työtuomioistuimen selvitettäväksi. Oikeus on jo neljästi todennut lakon laittomaksi, mutta AKT ei piittaa oikeuslaitoksesta, koska Suomessa sakon ylärajaksi on määrätty vaatimattomat 23 500 euroa. Pelkästään Concordia-bussiyhtiölle lakko aiheuttaa yli 50 000 euron tappiot jokikinen päivä, ja työnantajapuolen kokonaistappioihin näden sakko on pelkkä vitsi.

Rikollinen korvatkoon, ei uhri

Ainoa oikeudenmukainen ratkaisu ongelmaan olisi, että rangaistuksen lisäksi rikolliset määrättäisiin korvaamaan uhreille aiheuttamansa vahingot. Nyt vahingot joutuu korvaamaan rikoksen uhri, ja viattomat matkalaiset kärsivät siinä sivussa. SDP kuitenkin vastustaa tätä ja väittää laittomuuksista rankaisemista lakko-oikeuden rajoittamiseksi. Pitääkö SDP:n mielestä oikeuden tehdä rikoksia olla rajoittamaton?

Myöskään pääministeri Vanhanen ei suostu tekemään elettäkään asian korjaamiseksi. Missään muussa Pohjoismaassa ei ole ylärajaa laittoman lakon hyvityssakoille. Samalla, kun laittomuudet tehtäisiin oikeasti rangaistaviksi, pitäisi harkita sen sallimista, että työntekijöitä saisi palkata sopimuksella, joka velvoittaisi työntekoon. Tällaisista työsopimuksista työnantajat olisivat monissa kriittisissä tehtävissä varmasti maksamaan korkeampaa palkkaa.

Itse asiassa aiempia työehtosopimuksia neuvoteltaessa AKT on onnistunut kiristämään työntekijöilleen kovia palkkoja siksi, että kuljetuksissa on kiinni hyvin suuria pääomia, joten työnantajan kannattaa maksaa paljonkin työrauhan varmistamiseksi. AKT on suostunut myymään työrauhan palkoista, joita monet akateemisesti koulutetut naiset eivät voi koskaan uneksia saavansa, ja nyt se on varastanut tuon jo kertaalleen myymänsä työrauhan. Tällaista tekoa kutsutaan sopimusrikkomukseksi ja muilla kuin työmarkkinoilla siitä joutuisi maksamaan oikeudenmukaisen vahingonkorvauksen.

AKT:n omankädenoikeus

AKT on puolustautunut sillä, että se saa ryhtyä laittomuuksiin, koska myös työnantaja on rikkonut sopimusta. Väite on valhetta: Suomessa omankädenoikeus on laitonta. Jos AKT:n mielestä osa-aikaisten työllistäminen on lainvastaista, se voi haastaa työnantajan oikeuteen ja oikeus tutkii väitteen. Itse asiassa AKT on jo näin tehnytkin, ja osa-aikaisten palkkaaminen on todettu lailliseksi. AKT tietää olevansa väärässä eikä siksi uskalla lähteä uudelleen oikeuteen.

Ikävimpiä ongelmia on myös lakkovahtien nimellä kulkeva työpaikkakiusaajien, uhkailijoiden ja painostajien joukkio. Jokaisella ihmisellä on oikeus työhön, vaikka ay-kiusaajat kuinka uhkailisivat. Tulisiko jälleen ryhtyä organisoimaan opiskelijoita ja muita solidaarisia ihmisiä tekemään sitä työtä, minkä lakkolaiset hylkäävät?

Miksi media menee nimipelissä aina korporaatioiden – ay-järjestöjen, puolueiden ja suuryritysten järjestöjen – kelkkaan? Miksi puhutaan rikkureista eikä lakkosankareista, kun tarkoitetaan niitä, jotka uhkailijoista huolimatta palvelevat apua tarvitsevia matkalaisia? Miksi vaalien sitoutumattomia ehdokkaita kutsutaan villeiksi, samoin vapaita, liittoumien ulkopuolisia yrittäjiä? Miksi toimittajat seurustelevat sisäpiirien kanssa ja kopioivat näiden ulkopuolisilleen keksimiä haukkumanimiä artikkeleihinsa virallistumaan yleiskieleksi?

Voitot ja irtisanomiset

SAK:ssa lakkoilua puolustetaan silläkin, että voittoa tekevät yritykset irtisanovat. Bussiyhtiöt Concordia ja Connex eivät kyllä tee kumpaakaan. Sitä paitsi miksi yritysten pitäisi pitää palkkalistoillaan tappiota tuottavia työntekijöitä, vaikka heistä koituvat tappiot peittyisivätkin muiden tuottamien voittojen alle. Jätänhän minäkin kaupassa huonot tomaatit ostamatta, ellei niitä myydä riittävän halvalla, ja suostun maksamaan korkeaa hintaa vain hyvistä.

Vai väittääkö SAK yritysten olevan niin tyhmiä, että ne irtisanovat myös voittoa tuottavia työntekijöitä? Jos yritykset ovat näin väärässä omassa toiminnassaan ja SAK:ssa asia nähdään oikeammin, SAK:n kannattaisi perustaa omia yrityksiä. Sellaisethan tekisivät suurempia voittoja ja valtaisivat markkinat työvoimaa typerästi kohtelevilta yrityksiltä. Itse asiassa juuri näin markkinat korjaavatkin tuollaiset ongelmat ja yleensäkin huonon yritystoiminnan. Tässä tapauksessa on kuitenkin syytä epäillä, että ongelmaa ei ole, kyse on vain SAK:n propagandasta, jolla se peittää todellisemman ongelman: huonotkin tomaatit on hinnoiteltu yleissitovin työehtosopimuksin niin korkealle, että ne eivät mene kaupaksi. Työmarkkinoilla ylihinnoittelusta johtuvaa alikysyntää kutsutaan työttömyydeksi, ja se on vakava ongelma – ilmeisesti ei ay-liikkeelle mutta niille työttömille, joita ay-liikkeen sopimukset yleissitovuuslain nojalla pakottavat.

Tanskassa irtisanominen on lähes täysin vapaata, ja ay-järjestöjenkin mielestä niin pitääkin olla. Siksi työllistäminen on yrityksille paljon pienempi riski kuin Suomessa, ja siksi tanskalaiset tietävät aina saavansa töitä, vaikka joskus työpaikan hetkellisesti voikin menettää – eihän irtisanomisia tai konkursseja voida Suomessakaan estää, vaikka ay-liike kuinka riitelisi. Tanskassa myös palkat määräytyvät joustavammin; itse asiassa siinä suhteessa Suomelle häviävät vain Zimbabwe ja Saksa, todettiin WEF:n tutkimuksessa.

Ay-liikkeessä usein kuvitellaan myös, että työllistäminen ja investoinnit riippuvat siitä, onko yrityksellä rahaa. Markkinataloudessa näin ei ole: rahaa saa pääomamarkkinoilta, ja sitä käytetään kannattavaan työllistämiseen ja kannattaviin investointeihin, ja vain niihin. Matalat palkat eivät johda työllistämiseen siksi, että yrityksille syntyisi varaa työllistää, vaan siksi, että ne tekevät työllistämisestä kannattavaa. Etenkään työllistäminen ei riipu osingoista tai muusta omistajien rahan siirtämisestä yrityksestä omistajan tilille tai takaisin.

Lähes ainoa poikkeus on pieni yritys, jonka rahaton omistaja pitää ideoitaan hyvinä muttei saa ketään muuta uskomaan niihin. Ei sellaisiakaan yrityksiä SAK:n osinkovouhotus auta tippaakaan työllistämään, päinvastoin, se lannistaa investoimasta mihinkään yritykseen tai ylipäänsä luomasta vaurautta, jota jonnekin voisi investoida. Tehokkaan taloudellisen toiminnan voitot eivät ole toisilta pois – vai miten SAK muuten selittäisi sen, että maailma on nyt miljoonia kertoja vauraampi kuin muutama vuosisata sitten?

Tuskin kukaan SAK:ssa haluaisi palata keskiajan kylmään, nälkään, tauteihin jne. Ei työttömillekään kelpaisi edes 1950-luvun työntekijän palkka, kun nyt saa työttömänäkin nelinkertaisesti. Jos työnantajat ehdottelisivat SAK:lle 70-luvun palkkoja ja muita työoloja, joita Juha Siltala ihastelee ruikutuskirjassaan työelämästä, SAK:n ärjymiselle kyykyttämisestä ei tulisi ikinä loppua.

Linkkejä:
VS: SDP:n vaalivoitto bussikuskien kustannuksella
VS: Ay-liikkeen omat tutkijat vaativat palkkojen korjaamista työllisyyden mukaan