Matalapalkkatyön veroale työllistää Ranskassakin

Ranskassa on pienennetty matalapalkkaisten (7,61 – 12,93 e/h) työnantajamaksuja. Pessimistisimmissä laskelmissä alennus on ollut 8 – 50 000 euroa vuodessa täysiaikaista työpaikkaa kohden (vajaat 20 000 e/v.); osa-aikaiset ovat tulleet halvemmiksi.

Jos alennus ja vuosipalkka ovat kummatkin 18 000 euroa vuodessa, tarkoittaako tämä, että valtio maksaa työntekijän palkan? Ei. Työnantaja maksaa palkan kokonaan, sekä nettopalkan että tuloverot. Lisäksi se maksaa valtiolle työnantajamaksuja mutta 0 – 26 % vähemmän kuin korkeapalkkaisista työntekijöistä. Tämäkin ero on vain pieni osa tuosta 18 000 eurosta, mutta tutkimuksessa on huomioitu se, että vain pieni osa matalapalkkatöistä on alen ansiota, suurin osa olisi olemassa muutenkin.

Siis suurin osa tuesta valuu hukkaan muutenkin työllistettävien työnantajille?

Ei. Alhaisempi työn verotus valuu alhaisempaan hyödykkeen (tavaran tai palvelun) hintaan, kilpaillulla alalla lähes kokonaan, huonosti kilpaillulla alalla työnantajakin hyötyy merkittävästi. Valtion ”verotulot” siis vähenevät matalapalkkatöiden osalta työllisyyden lisääntymisestä huolimatta, mutta vastaavasti kuluttajille jää enemmän rahaa kulutukseen ja investointeihin ja verotuloja ja kasvua kertyy entistä enemmän. Lisäksi entistä useampi ihminen ansaitsee itse elantonsa ja entistä harvempi jää valtion elätiksi, joskin tämä on ainakin osin huomioitu em. laskelmissa.

Työnantajamaksuale on ollut 17,1 mrd euroa, josta enintään 4-5 mrd euroa jää tulematta takaisin valtiolle, ajan mittaan osuus pienentynee tästäkin ihmisten sopeutuessa uuteen tilanteeseen. Nettona uudistuksen arvioidaan jo nyt synnyttäneen 100 – 500 000 työpaikkaa.

Verokiilan pieneneminen myös tehostaa työnjakoa

Kun valtio ottaa veroina pienemmän siivun työn hinnasta, työnjako tehostuu. Vaikkapa kalliisti koulutettu lääkäri voi parantaa sairaita sen sijaan että hänen tarvitsisi maalata aitansa, pestä paitansa, siivota talonsa, vaihtaa autonrenkaansa, huoltaa polkupyöränsä, rakentaa omakotitalonsa jne. – tehdä töitä, joissa hän on ammattilaista huonompi ja joita hän ehkä inhoaa. Edes tuloverojen ja sivukulujen täydellinen poisto ei silti pakottaisi tai edes kannustaisi välttämään tuollaisia töitä, vain loisi neutraalin tilanteen, jossa jokainen voisi vapaasti valita tekemänsä työt mielekkyyden ja tuottavuuden (palkan) perusteella.

Entä perustulo?

Perustulon hyödyt ovat 1. yksinkertaisuus, byrokratiattomuus ja ennustettavuus, 2. työnteko kannattaa aina ja entistä paremmin, 3. eturyhmien on vaikeampi räätälöidä itselleen etuoikeuksia tarvitsevampien kustannuksella. Matalapalkkatyön veroale antaa näistä vain kakkosen sekä lisäksi työn veroalen yleiset hyödyt (lähinnä työnjaon tehostuminen, mikä lisää yleistä elintasoa ja myös hyväpalkkaista työllisyyttä).

Halpatöiden vaihtoehto on yleensä työttömyys, vaikka joissain tapauksissa tietysti ne saattavat olla vapaaehtoinen valinta rankempien töiden sijaan. Suomessa halpatyöstä usein saa vain hieman vähemmän käteen kuin sosiaalitoimen elättinä, joten töiden verotuksen alentaminen juuri noiden töiden kohdalla on askel kohti perustulon tai negatiivisen tuloveron mallia ja siten lisää kannustinta ansaita itse elantonsa tai edes osa siitä.

Teoriassahan ihanne olisi negatiivisen tuloveron tai perustulon malli, jossa veroprosentti olisi lähellä nollaa ja perustulo sellainen, että edes huonosti töitä saava ei joudu liian ahtaalle.

Näissä malleissa olisi etuna myös yksinkertaisuus: joka kuukausi tilille ropsahtaisi joitain satasia, ja mitään perusturvaa tai verokorttia ei tarvittaisi, kun jokaisesta ansaitusta eurosta menisi sama prosentti veroja tai työnantajamaksuja. Nykyisellään silpputyöllisten ongelmana on myös sotun hitaus: joskus voi tulla useamman kuukauden päästä ilmoitus, että henkilö olikin saanut liikaa tukia ja hänen olisikin pitänyt säästää suurempi osa ansioistaan tukien takaisinmaksua varten. Tästä syystä moni välttelee pätkätöitä silloinkin, kun ne olisivat taloudellisesti selkeän kannattavia. Jos viranomaiset ottaisivat osansa lennosta, silpputyöläiselle riittäisi varautua omiin menoihinsa.

SDP jarruttaa Holmin-Vihriälän mallia

Ehdotettu Holmin-Vihriälän malli olisi suuri parannus nykytilaan, mutta byrokraattista sosiaaliturvaamme se ei laittaisi kuntoon. Tietysti erityisen sairaille tai vammaisille on reilua maksaa työikäisen työkykyisen minimiperustuloa korkeampi tuki, mutta senkin voi toteuttaa korotetun perustulon ja joidenkin sairauskulutukien avulla tasaveropohjalta, siis perustulotyyliin ilman vaarallisen yllättäviä takaisinperimisiä tai vaikeasti ymmärrettäviä tulovaikutuksia.

SDP on jarruttanut pitkään tämän ”kalliin” uudistuksen toteuttamista. SAK:n entisestään lisääntynyt valta puolueessa ja vähentynyt solidaarisuus työttömiä kohtaan tuskin tulivat kellekään yllätyksenä. Sen sijaan yritystuet ym. hankkeet SAK:lle kyllä kelpaavat ja niitä se vaatii entistä enemmän; niiden hyödyt kun kohdentuvat parempiosaisille sisäpiirityöläisille suuremmalta osin, vaikkakin sitäkin enemmän yritysten omistajille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s