Fortumin osakekurssi on noussut n. 17 500 miljoonaa euroa viime vuosina, ja mikäli se säilyy nykytasolla, 350 avainhenkilön ansaitsemat optiot tuottavat heille n. 500 miljoonaa euroa, mikä on n. 2,9 % arvonnoususta. Omistajat saavat siis vain 97,1 % arvonnoususta – onko tämä liian vähän? Ehkä.

(Yrityksen arvonnousu periaatteessa vastaa arvioitujen tulevien voittojen nykyarvon lisääntymistä eli tuo 17,5 miljardia euroa yrityksen tulevista lisätuloista nykyarvossa jää, kun kaikki muut kulut kuin optiot vähennetään.)

Optioissa valtio on saaja, ei maksaja

Johtajat maksavat pelkästään tuloveroina lähes 60 % tuloistaan ja päälle tulevat vielä sosiaaturvamaksut. Kuluista siis siirtyy valtiolle paljon enemmän kuin se 60,8 %, mikä on valtion omistusosuus Fortumista ja siis valtion osuus optioiden kustannuksista (alentuneena omistuksen arvona). Kun tällainen yritys palkitsee ylimpiä johtajiaan, se on tulonsiirto muilta omistajilta valtiolle ja palkituille.

Siis vain yrityksen yksityisillä omistajilla voi olla syytä valittaa, ja heilläkin vain jos heidän mielestään alhaisemmillakin optioilla olisi saatu yli 17 000 miljoonan euron arvonnousu. Olisiko? Ehkä. Ehkä optiot olisivat voineet olla puolta pienempiä tai – luultavammin – niistä olisi pitänyt indeksoida pois alan yleinen kurssinousu jättäen jäljelle vain se, miten Fortum toimii kilpailijoita paremmin. Meidän köyhien, jotka emme Fortumia yksityisesti omista, onni on, että omistajat ehkä tekivät virheen ja siksi siirsivät valtiolle ja johtajille liikaa omaisuuttaan.

Optioista päätettiin Erkki Tuomiojan (sd) ollessa kauppa- ja teollisuusministerinä, ja hänen seuraajansa Sinikka Mönkäre suostui kertaalleen niiden jatkamiseen. Kyseessä näyttäisi siis olevan kapitalistien omaisuuden piilososialisointi valtiolle ja työntekijöille. Tai jos demariministerien lausuntoja on uskominen, todennäköisemmin vain oli kyse kyvyttömyydestä.

Ovatko optiot ylipäänsä oikein?

Saavatko yrityksen omistajat luvata työntekijöille osakekurssiin sidotun lisäpalkan omista rahoistaan (ei edes yrityksen kassasta vaan omasta osakepotistaan)? Tietysti. Tosin he ovat typeriä, jos asettavat palkkion euroakaan korkeammalle kuin se yläraja, jossa lisäkannustineuro saa vielä työntekijän tuottamaan yritykselle enemmän kuin euron verran lisää voittoa.

Useimmat työntekijät voivat yleensä vaikuttaa osakekurssiin niin vähän, että tuo raja on nolla. Toisaalta useimpien työntekijöiden kohdalla löytyy muita mittareita, joilla heidän työpanostaan voi mitata paljon tehokkaammin. Voimalaitostyöntekijän tulospalkka on järkevämpi sitoa kyseisen voimalan tulokseen, mieluiten juuri kyseisen työntekijän oman työn tuloksiin. Sama tietysti pätee johdossakin, monesti vain ylimmässä johdossa ei kunnollisia mittareita ole, ja tulosta tai kassavirtaa on paljon helpompi manipuloida kuin osakekurssia, joka sentään periaatteessa mittaa juuri sitä, mitä työntekijöiden pitäisi kasvattaa, etenkin jos siitä saa indeksein suodatettua pois tekijöitä, joihin työntekijä (esim. toimitusjohtaja) ei voi itse vaikuttaa.

Se on tietysti väärin, jos valtion poliitikot tai virkamiehet pätemättömyyttään lahjoittavat (muiden) omistajien rahoja johtajille liikaa tai jos hallituksessa on johtajien kavereita tekemässä samaa. Tällaistakin on tapahtunut paljon, etenkin valtion omistamissa yrityksissä. Lisäksi omistajia on johdettu harhaan sikäli, että ennen optioita ei tarvinnut kirjata kuluiksi – ne kun eivät ole yrityksen vaan omistajien kuluja laimentaessaan osakepottien arvoja.

Kuitenkin 80 % Suomessa jaetuista optioista on jaettu Nokian johtajille, ja asiantuntijoiden mukaan ne on hyvin mitoitettu. Tämä ei sikäli ole ihme, että johtava suomalainen taloustieteilijä ja kenties maailman johtava optioasiantuntija, professori Bengt Holmström on ollut pitkään yhtiön hallituksessa.

Jos kuitenkin jonkin yrityksen omistajat lupaavat työntekijöilleen liikaa palkkaa, on myöhäistä vaatia sitä takaisin enää kun sopimus on jo allekirjoitettu. Ehdotettu perustuslain mukaisessa järjestyksessä säädettävä sosialisointilaki ei tietenkään olisi sen enempää oikein kuin kenenkään muun työntekijän palkan takaisinottamisen säätävä laki. Optioita ei voi peruuttaa, mutta jatkossa valtio-omistaja voi yrittää käyttäytyä järkevämmin. Tosin ainoa varma tapa siihen on yksityistää valtionyhtiöt – silloin omistus päätyy sellaisille, jotka osaavat omaisuuttaan paremmin hoitaa, ja toisaalta valtion omaisuus voidaan sijoittaa passiivisemmin, jolloin sekin tuottaa enemmän, riskikorjaus huomioiden.

Fortumin arvonnousun maksaa suomalainen sähkönkuluttaja?

Jos pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla implisiittinen kartelli asettaa hinnat, kuten väitetään, voisi ajatella, että johtajia ei edes pitäisi kannustaa tekemään Fortumille hyvää tulosta, vaan saisivat mieluummin tehdä huonompaa tulosta. Tällaisen kartellin ei pitäisi olla mahdollista, sillä sähkön hinnan määrittää markkinamekanismi. Jos toimijoita olisi niin vähän, että he voisivat asettaa sähkön hinnan liian korkeaksi (ylivoittoja tuottavaksi), niin uusien toimijoiden kannattaisi rakentaa sähkövoimaloita.

Markkinaongelmia voi siis olla vain jos valtio omalla sääntelyllään tekee uusien toimijoiden tulon sähkömarkkinoille liian vaikeaksi. Siis joko kaikki on kunnossa tai valtion pitää tehdä vaadittavat lupaprosessit avoimemmiksi ja läpinäkyvämmiksi – ja vähemmän byrokraattisiksi. Yleensäkin kartellit johtuvat siitä, että valtio sääntelyllään tekee markkinoille tulemisen vaikeaksi. Ellei tästä ole kyse, kyse lienee siitä, että tarkkailijat katsovat vain yhden vuoden sähkön hintaa eivätkä pitkän aikavälin odotuksia ja sääntelyn luomaa epävarmuusriskilisää hintoihin. Tai sitten tarkkailijat unohtavat, että muuttuvien kulujen (mm. polttoaine) lisäksi tulee huomioida investointien kulut – ellei niitä saa korkoineen takaisin, ei kannata rakentaa lisävoimaloita. Siksi terveillä sähkömarkkinoilla täytyykin vallita sellainen oligopoli, että hinnat asettuvat ainakin kylmimpinä aikoina selvästi muuttuvien kulujen yläpuolelle toisin kuin vapaassa kilpailussa. Vasta kun pitkällä aikavälillä tämä hintalisä on kohtuuttoman paljon korkeampi kuin voimalainvestoinnit korkoineen, uuden voimalan rakentaminen on järkevää ja sähkön hinnat alkavat laskea.

Linkkejä:
VS: Lilius ansaitsi optionsa