Amnesty international – sorron vastustajasta ihmisoikeuksien vesittäjäksi?

Amnesty International –ihmisoikeusjärjestön ohjenuorana on ollut tuomita kidutus, teloitukset ja mielipidevankeus ja vaatia sananvapauden, uskonnonvapauden ja ylipäätään ihmisoikeuksien rikkumatonta kunnioittamista. Se puolustaa niitä täsmälleen samanlaisina kaikille, kaikkialla ja aina, hiuskarvaakaan tinkimättä – ainakin periaatteessa.

Sodat, kuolemantuomiot, kidutus ja monet muut ikävät asiat ovat vähenemässä, mutta niissä riittäisi vielä työtä yllin kyllin. Amnestyssä on silti ääniä, jotka haluaisivat järjestön siirtyvän kutistuvalta alalta paremmin muodissa olevalle, puolustamaan ns. TSS-oikeuksia (taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet), jotka sosialistinen leiri aikanaan työnsi YK:ssa varsinaisten ihmisoikeuksien rinnalle ehtona YK:n ”ihmisoikeusjulistuksen” hyväksymiselle. Nykyään mm. Kiina käyttää TSS-oikeuksia keppihevosena torjuakseen arvostelun ihmisoikeusloukkauksiaan kohtaan. Kohta se voinee tehdä saman Amnestyn arvostelulle.

(Joskus ihmisoikeus-sanan alle sijoitetaan myös TSS-oikeudet ym. ja tällöin varsinaisista ihmisoikeuksista käytetään nimitystä civil rights, laajemmassa merkityksessä political and civil rights, poliittiset ja kansalaisoikeudet. Yleensä nimitys perusoikeus voisi olla selkeämpi tällaiselle kaikenkattavalle yläkäsitteelle.)

Taivaskaan ei ole rajana TSS-oikeuksille

TSS-oikeudet ovat olosuhteista riippuvia etuuksia, joita erinäiset valtiot myöntävät kansalaisilleen. Ihmisoikeudet puolestaan ovat universaaleja ja absoluuttisia oikeuksia, jotka kuuluvat kaikille, kaikkialla ja aina olosuhteista riippumatta. TSS-oikeuksien asettaminen ihmisoikeuksien rinnalle johtaisi kovin vaikeisiin kysymyksiin: paljonko rahaa jollekulle on pakko-otettava muilta, jotta tällä on varaa riittävään ravintoon ja terveyteen, saako yksilönvapautta loukata TSS-oikeuksien turvaamiseksi jne.

Vai tekeekö köyhyys jostakin valtiosta samanlaisen syntipukin kuin kidutukset ja sensuuri toisesta? Lähinnä vain sosialistiset valtiot ovat tahallaan näännyttäneet kansalaisiaan nälkään, niistäkin useammat piittaamattomuuttaan kuin tahallaan. Kidutusta tai sensuuria taas voi harjoittaa vain tuottamuksellisesti. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei periaatteessa maksa mitään eikä vaadi mitään tekoja – riittää, että ihmisten oikeuksia ei aktiivisesti rikota. TSS-oikeuksien antaminen voi maksaa miljardeja ja vaatii lukemattomia tekoja.

TSS-oikeuksissa voi olla perusteltua työsarkaa

Muutoksen kannattajat ovat perustelleet TSS-oikeuksia esimerkeillä, joissa valtio käyttää kansalaisiltaan ottamiaan rahoja syrjivästi vain suosikkiensa, äänestäjiensä, tukijoidensa tai tiettyjen kansanosien etujen ajamiseksi. Tätä voidaan jopa pitää jonkinlaisena ihmisoikeusloukkauksena, tulkinnasta riippuen, siksi Amnestyn toimialan laajentaminen tuollaisiin tehtäviin on perusteltavissa. Amnesty hyväksyikin vuosituhannen alussa lievän siirtymän kohti TSS-oikeuksien puolustamista, tosin kovin riitaisena.

Nyt kuitenkin ”uutta mandaattia” on käytetty täysin sen ”kauppaamisessa” mainittujen esimerkkien vastaisesti monenlaisten etuuksien vaatimiseen tai poliittisiin kannanottoihin. Esimerkiksi eräät amnestyläiset ovat ottaneet Amnestyn virallisina edustajina osaa ”sosiaalifoorumeihin”, joiden ainoa ideologia on vastustaa (”uus”)liberalismia eli ihmisoikeuksien ja yksilönvapauden puolustamisen, etuoikeuksien, eriarvoisuuden ja sorron vastustamisen aatetta.

Amnesty maailman sosiaalifoorumissa (WSF)

Vuoden 2004 maailman sosiaalifoorumissa antamassaan tiedotteessa ”- – to make another world possible” (Attacia siteeraten) Amnestyn kansainvälisen komitean puheenjohtaja sanoi: ”globalisation haittavaikutukset näkyvät suhteessa kaikkiin oikeuksiin, erityisesti niiden ihmisten, jotka ovat valmiiksi marginalisoituneet”. Esimerkkinä hän mainitsi, että kylistään muualle töihin lähtevät meksikolaisnaiset saavat kyllä parempaa palkkaa mutta saattavat joutua kokemaan uudenlaista sukupuolisyrjintää. Useimmat muut esimerkit olivat sellaisia, joita globalisaatio pikemminkin lievittää kuin pahentaa.

Amnesty Suomen sosiaalifoorumissa

Suomen sosiaalifoorumin 2004 kiertokirjeessä sanotaan:

Toivomme, että tapaamisessa nousee esiin uusia näköaloja ja inhimillisiä vaihtoehtoja nykyiselle uusliberalismille, ja että siellä syntyy oivalluksia ja yhteistä toimintaa.

Helmikuun aikana tapahtumaan on ilmoitettu jo yli 30 seminaaria. Niiden aihepiirejä ovat mm. julkiset palvelut kuten terveys, opetus ja vesi, rauha eteenkin Irakissa ja Tsetseniassa, yhtiöiden vastuu, oikeudenmukainen talous, demokratia paikallisesta globaaliin, Euroopan unioni ja ympäristö.

Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakam on mukana järjestämässä tilaisuuksia ainakain kansanäänestyksestä, EU:n perustuslaista, Maailman sosiaalifoorumista ja globaalidemokratiasta.

Muita sosiaalifoorumin tapahtumien järjestäjiä ovat mm. Amnesty, Attac, – –

Lisätiedon antajina oli mainittu kaksi henkilöä, molemmat Vasemmistoliiton tunnettuja poliitikkoja.

”Maailman sosiaalifoorumi osoitti näkyvällä tavalla globaalin kansalaisyhteiskunnan voiman”, kirjoitti Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja, vaikka foorumi pääasiassa pyrkii rajoittamaan kansalaisyhteiskunnan (= ihmisten vapaaehtoiset organisaatiot ja yhteenliittymät kuten yhdistykset ja yritykset; kansalaisyhteiskunnan ulkopuolelle kuuluvat lähinnä vain rikollisjärjestöt ja pakkovalta (valtio)) toimintaa ja tukemaan sen vastapuolen, pakkovaltakoneiston otetta kansalaisyhteiskunnasta.

”Reilua” kauppaa

Suomessakin Amnesty on sortunut moniin muihinkin ylilyönteihin ja ylipäänsä tukenut monenlaisia antiliberaaleja ryhmittymiä. Kenties tuorein esimerkki on se, kun Amnestyn Suomen osasto teki Reilun kaupan puolesta ry:n kanssa aloitteen siitä, että Turku käyttäisi yksinomaan ”Reilun kaupan” tuotteita (sikäli kun niitä on saatavilla). Reilun kaupan tuotteiden lisähinnasta suurin osa menee täysin Amnestyn mandaatin ulkopuolisiin asioihin, esimerkiksi joidenkin ylihinnoittelevien tuottajien suosimiseen paljon köyhempien tuottajien kustannuksella, tai kaupan ketjun väliportaiden lisiin, jotka johtuvat pienten erien ylimääräisistä kuluista.

Ovatko TSS-oikeudet tärkeitä?

Kyllä, joskin nimitys ”oikeus” on harhaanjohtava. Jos kaikille taataan oikeus terveyteen, syntyy ristiriita, koska osalla ihmisiä on parantumattomia sairauksia. Jos kaikille taataan oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon, syntyy ristiriita, koska edes orjuuttamalla kaikki maailman lääkärit ja lääketehdastyöläiset (tai kaikki muutkin) ei voitaisi antaa kaikille yhtaikaa parasta mahdollista hoitoa, vaan yhden hoito olisi pois joltakulta toiselta. Muutenkin olisi mahdotonta objektiivisesti sanella, mikä hoidon taso olisi ”riittävä TSS-oikeus”.

Silti on monia keinoja toimia sen eteen, että parannettavissa olevia tauteja parannetaan ja että muihin kehitetään parannuskeinoja, että lasten aliravitsemusta vältetään, juomaveden puhtautta edistetään jne. Tärkeimmät keinot ovat markkinaehtoisia mutteivät välttämättä kaikki. Kansalaisjärjestöillekin riittää tässä työsarkaa. Ihmisoikeusjärjestöjen ei kuitenkaan kannattaisi laimentaa erityisosaamistaan tähän ja siten myös helpottaa kritiikkinsä vähättelyä, vaan tällaisiin tehtäviin soveltuvat paremmin niihin erikoistuneet järjestöt. Samatkin ihmiset voivat kuulua molempiin, jos haluavat. Ihmisoikeusjärjestöille sopivat korkeintaan asiat, joissa verorahoja tai muuta pakkovaltaa käytetään selkeän sortavalla tavalla. Muilta osin rajoittuminen varsinaisiin ihmisoikeuksiin on paras keino tehdä lausuntonsa kiistattoman langettaviksi ja kohdentaa jäsenistönsä toiminta ydinosaamiseen, jossa järjestö osaa tehdä tulosta tehokkaimmin. Ihmisoikeusjärjestöjen satojentuhansien aktiivien työllä ja tuskalla taistelemaa poliittista pääomaa tulee käyttää samaan tarkoitukseen eikä hukata sitä pois subjektiivisilla vaatimuksilla.

Mitkä uudet tehtävät sopisivat Amnestylle?

Amnesty on jatkuvasti laajentanut mandaattiaan myös varsinaisten ihmisoikeuksien saroilla. Esimerkiksi mm. Suomessa järjestö on puuttunut viime aikoina näkyvästi (joskin yksipuolisesti) perheväkivaltaan, mikä aiemmin ei ollut mahdollista. Sananvapauden, painovapauden, yhdistymisvapauden ja monen muun ihmisoikeuden suhteen järjestön mandaatti on yhä kovin rajoitettu.

Monet muut ihmisoikeusjärjestöt, mm. Human Rights Watch, ovat samanlaisten ideologisten riitojen temmellyskenttänä samoista syistä: jotkut jäsenet haluavat tuoda omat poliittiset agendansa vanhojen, kunnioitettujen ihmisoikeusjärjestöjen parasiiteiksi. Myös houkutus tehdä juuri Amnestyn nimissä yhteistyötä antiliberaalien järjestöjen kanssa on käynyt monelle ylivoimaiseksi.

Linkkejä:
Economist: Human rights – Righting wrongs

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s