Hugo Chávez lakkautti Venezuelan vanhimman ja katsotuimman yksityisen TV-kanavan RCTV:n huolimatta kansan suurista mielenosoituksista ja ihmisoikeusjärjestöjen protestoinnista. Kyselyn mukaan 80 % väestöstä vastustaa lakkautusta. Tilalle Chávez on perustanut monia hänen propagandaansa levittäviä TV- ja radiokanavia ja lehtiä veronmaksajien kustannuksella. Mielenosoittajia poliisi on ampunut kumiluodein.

Motiivina pidetään sitä, että useimmat katsovat mieluummin RCTV:n laadukkaita uutis- ja viihdeohjelmia kuin Chávezin monituntisia televisiomonologeja. Virallisesti RCTV:tä syytetään ”instituutioiden halveksimisesta ja moraalittomuudesta”, mutta asiasta ei ole minkäänlaista oikeuden tuomiota. Kuubalaisiin mielikuvituksellisiin syytteisiin ”rikosta edeltävästä vaarallisuudesta” ei sentään ole vielä ylletty.

Jo ensimmäinen uusimman ajan sosialisti Jean-Jacques Rousseau korosti, miten tarvitaan sensuuria, jottei kansa vieraantuisi omasta oikeasta mielipiteestään. Kuuban kulttuuriministeri Abel Prieto tuki Chávezin päätöstä samansisältöisin sanoin vasemmisto”intellektuellien” kokouksessa Boliviassa (HS 27.5.): ”voisimmepa vangita tiedotusvälineen omistajan, niin mielellämme antaisimme elinkautistuomion valehtelusta, ja kansan ajatusten sekoittamisesta”.

Öljyn hinta Chávezin ja Putinin kansansuosion takana

Vladimir Putin nousi tuntemattomuudesta pääministeriksi 1999 ja presidentiksi vuonna 2000. Chávezin presidenttikausi alkoi helmikuussa 1999. Suunnaton öljyn hinnan nousu mahdollisti kummallekin niukkuutta jakaneista edeltäjistä poikkeavan suurimittaisen rahankäytön, joka nosti heidän suosionsa suureksi. Molemmat ovat pönkittäneet suosiota entisestään vainoamalla oppositiota ja vaientamalla vapaita tiedotusvälineitä sekä vahvistamalla valtion otetta taloudesta.

Chávezin sosialistinen politiikka on jo romuttanut maan talouden, joten jos öljyn hinta laskee, levottomuuksia tullaan näkemään; ellei laske, niin maa vain jää vähitellen jälkeen naapureistaan ja köyhätkin alkavat jossain vaiheessa paeta ei-sosialistisiin maihin.

”Markkinatalouden osittainen alasajo on jo johtanut tuotannon, myös elintarviketuotannon, dramaattiseen vähenemiseen. Sananvapaus on vain nimellistä.
Chávez ajaa maahan yksipuoluejärjestelmää.” (HS 30.5.07)

Sotilasvallankaappausyritys ja populismia

Vain sotilaana tunnettu everstiluutnantti Chávez yritti sotilasvallankaappausta vuonna 1992 mutta epäonnistui ja joutui vankilaan kunnes presidentti armahti hänet pari vuotta myöhemmin. Kaappausyrityksessa 14 sotilasta kuoli, 50 haavoittui, samoin 80 siviiliä.

Sittemmin Chávez on alkanut vedota köyhimpään 60 %:iin kansasta kampanjoimalla korruptiota vastaan. Öljyrikkaassa Venezuelassa korruptiota on ollut aina paljon, ja Chávez valittiin presidentiksi vuonna 1999. Hän on kuitenkin vain lisännyt korruptiota sosialismillaan.

Chávez pitää sosialistisen ideologiansa esikuvina Marxia, Leniniä ja Castroa. Ideologiaansa hän kutsuu välillä sosialismiksi, välillä bolivarianismiksi, joskin Etelä-Amerikan vapaussankari Simon Bolivar lasketaan perinteisesti liberaaliin leiriin. Maailman sosialistit pitävät Chávezia kirkkaimpana tähtenään, ja myös Bolivia on seurannut hänen viitoittamaansa tietä. Näyttää siltä, että Chávez uskoo politiikkansa olevan kansalle parhaaksi. Hän toivoo vallankumouksia kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa. Alueen epästabiiliuteen vaikuttaa se, että niissä mediaaniäänestäjä on keskivertoäänestäjää selvästi köyhempi, mikä levittää kateutta siitä huolimatta, että sielläkin liberaaleimman talouspolitiikan maissa köyhätkin ovat pärjänneet parhaiten.

Cato: Corruption, Mismanagement, and Abuse of Power in Hugo Chávez’s Venezuela
Miguel Diaz: The Threat to Democracy in Venezuela and its Implications for the Region and the United States (PDF) (Testimony before the Senate Foreign Relations Subcommittee)