Globaali ruokakriisi

Ruokapula johtuu köyhyyden vähenemisestä, biopolttoaineista ja ruoan hintasääntelystä, ei huonoista sadoista. Tullimuurimme ja muu sääntely heikentävät köyhien maiden viljelijöiden kannustimia ja mahdollisuuksia skaalaetuihin.

Vuonna 2007 ruoantuotanto oli historian korkein ja tänä vuonna tullee taas uusi ennätys. Silti ruokavarastot ovat pienentyneet viime vuosina.

Miksi ruokavarastot ovat pienentyneet?

– Köyhyyden vähenemisen vuoksi mm. kiinalaiset ja intialaiset syövät enemmän ja etenkin enemmän lihaa (lihakilon tuottaminen vaatii 8 kg viljaa). [Hinnannousu hidastaneekin lihan kulutuksen kasvua ja siten lieventänee ruokapulaa.]

– Biopolttoaineet: maailman sadosta menee miltei 5 % etanolintuotantoon, etenkin USA:n tukiaisten vuoksi, siis ilman sitä ruokavarastot olisivat päinvastoin kasvaneet 2,5 %! Maailmanpankin mukaan kaupunkimaasturin (SUV) tankin kertatäyttämisen vaatima vilja ruokkisi ihmisen vuoden ajan.

– Venäjä, Ukraina, Kazakstan, Intia, Vietnam ym. reagoivat hintojen nousuun hintasääntelyllä ja viennin esteillä, mikä vähentää viljelijöiden kannustinta viljellä ja investoida enemmän ja nostaa hintoja muualla maailmassa.

[Toim. huom.: Neuvostoliitossa yksityistiloja oli pari prosenttia viljelyalasta mutta niiden tuotanto oli parikymmentä prosenttia. Silti Neuvostoliitto osti viljaa USA:sta. Zimbabwen maatalouden sosialisointitoimet muutama vuosi sitten muuttivat ”Afrikan vilja-aitan” hetkessä ruokapulan ensimmäiseksi uhriksi.]

Mitä pitäisi tehdä?

Lyhyellä aikavälillä pitäisi lakkauttaa etanolituet, hintasääntely ja viennin esteet (ja tietenkin ruokatullit).

Pitkällä aikavälillä ruoantuotannon tulee tehostua. Seuraavina vuosikymmeninä planeetalla tulee olemaan 3 – 4 miljardia ihmistä enemmän ja he syövät paljon nykyistä enemmän henkeä kohden.

Kehitysmaissakin viljelijöiden on saatava maanomistusoikeus, jotta heidän kannattaisi investoida. Koko ruokainfrastruktuuri kuljetuksineen ja teknologioineen tulee tehostaa, ja geenimuuntelua tarvitaan.

Jotta näin tapahtuisi, markkinat tulee avata ja rikkaiden maiden tukiaiset pitää poistaa, niin että köyhien maiden viljelijät saavat mittakaavaetuja.

Hintojen pitää voida nousta, jotta investoinnit tulisivat houkutteleviksi. Köyhiä ei pidä auttaa keinotekoisella hintojen pitämisellä alhaalla vaan antamalla heille rahaa tai vouchereita (palveluseteleitä).

Toimituksen lisäyksiä

Verotus ja tulonsiirrot ovat taloudelle vähemmän haitallinen keino puuttua tuloeroihin kuin hintasääntely, joka heikentää kannustimia kehittää tuotantoa ja kohdentaa niukat resurssit tärkeimpiin kohteisiin. Ruoka-apu puolestaan heikentäisi paikallisten tuottajien kannustimia tuottaa, kun taas raha-apu köyhille lisää paikallisen tuotannon houkuttelevuutta. Maatalouslobbymme tietenkin yrittää silti suosia ruoka-apua, koska se on heille suoraa tuloa, ostetaanhan ruoka-apu markkinahintaan tuottajiltamme.

Ruoan noussut hinta on aiheuttanut mellakoita ympäri maailmaa ja mm. Haitin pääministeri on eronnut, Filippiineillä riisin hamstraus on kielletty elinkautisen uhalla. Maailman köyhimmät joutuvat myymään työkalujaankin ja tinkimään ruoastaan. Hinnannousu saattaa pudottaa 100 miljoonaa ihmistä takaisin köyhyyteen ja siten tuhota tältä osin jatkuvan globaalin vaurastumisemme tulokset lähes 10 vuoden ajalta, sanoo Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoelleck.

Vehnän hinta nousi 77 % vuonna 2007. Tammikuun jälkeen riisin hinta on noussut 141 %. Vehnä- ja riisivarastot henkeä kohden ovat puolittuneet vuodesta 2000 alle 30 kiloon/hlö. Siihen asti maataloustuotteiden hinnat laskivat 70-luvun lopulta asti. Hintojen nousun vuoksi nyt olisi täkäläisiä maanviljelijöitä ajatellen inhimillisin aika poistaa ruoan vientitukemme lopullisesti, kuten Kepakin vaatii. Tuotanto ei kuitenkaan reagoi hinnan nousuun hetkessä – eikä ollenkaan, jos sääntely tai uhka hinnan myöhemmästä laskusta estää sen.

Maailman noin miljardista absoluuttisen köyhästä ihmisestä (tulot alle 1 $/päivä) kolme neljästä asuu maaseudulla ja on maatalouden kannattavuudesta riippuvaisia. Siksikin ruoanhinnan nousu voisi olla heille hyvästä. Noilla seuduilla sadot ovat pieniä ja niitä voisi helposti lisätä, jos markkinat toimisivat. Nyt heidän ei esim. kannata juuri lannoittaa tai investoida koneisiin tai kasteluun, koska he kohtaavat paljon alhaisemmat hinnat kuin meidän tuottajamme.

Markkinoiden toimiessa tulokset paranisivat, esimerkiksi Intia ruokkii 17 % maailman väestöstä 5 %:lla vedestä ja 3 %:lla viljelyalasta.

The Economist arvioi, että muun sääntelyn poistamisen lisäksi hallitukset voisivat tukea tuottoisampien viljelylajikkeiden perustutkimusta ja toteuttaa suuria kasteluprojekteja, joihin köyhillä viljelijöillä ei ole yksittäin varaa.

Norberg: Global food crisis
Economist: Hand to mouth
Economist: The silent tsunami
Economist: The new face of hunger
Economist: Reviving the ration card

2 kommenttia artikkeliin ”Globaali ruokakriisi

  1. Ihan asiallinen kirjoitus. Haluaisin vain vielä lisätä, että myös öljyn hinnan nousu ja sitä kautta lannotteiden kallistuminen on nostanut ruuan hintaa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s