Progressiivinen (amerikkalainen termi vasemmistolaiselle) aivoriihi, Center for Economic and Policy Reseach, vastaa tutkielmassa How Not to Attack An Economist (and An Economy): Getting the Numbers Right amerikkalaisessa Foreign Affairs-lehdessä esitettyyn Venezuela-kritiikkiin. Ekonomisti Mark Weisbrot argumentoi, että Hugo Chavez on 1) vähentänyt köyhyyttä, 2) vähentänyt taloudellista eriarvoisuutta ja 3) lisännyt sosiaalimenoja. Huolimatta argumenttien tulkinnanvaraisesta paikkansapitävyydestä, Weisbrot keskittyy epäoleellisiin seikkoihin.

Tulonsiirrot kätkevät pitkän aikavälin ongelmat

On nähtävästi totta, että köyhyys on tippunut paljonkin Venezuelassa, jos siis tarkastellaan virheellisesti (kuten tutkielmassa tehdään) ajanjaksoa 2003-2007 (jolloin Chavez oli vallassa). Venezuela kärsi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa pahoista taantumista (lakkoilu ja OPECin asettamat tuotantokiintiöt rajoittivat öljyn vientiä), jotka demonstroivat Venezuelan talouden riippuvuutta öljyyn. Näiden shokkien seurauksena köyhyys nousi poikkeuksellisen korkealle. Yli kolmannes venezuelalaisista elää yhä köyhyysrajan alapuolella, mikä on varsin huikea osuus verrattuna esim. latinalaisen Amerikan rikkaimpaan (ja kapitalistisimpaan) valtioon, Chileen.

Nykyään Venezuelassa vähennetään köyhyyttä öljyrahoin kustannetuin tulonsiirroin. Chavez myy öljyä alle markkinahinnan, mikä nakertaa Venezuelan talouden tähänastista moottoria. Päinvastoin kuin Norja tai Lähi-idän pienet öljyntuottajamaat, Venezuela samalla ajaa ulkomaisia yrityksiä pois, heikentäen Venezuelan kykyä pitää talous kunnossa pitkällä aikavälillä. Öljykenttien kansallistaminen on myös heikentänyt jalostusinfrastruktuurin kuntoa.

Weisbrotin toinen argumentti koskee Gini-kerrointa. En pidä Gini-kerrointa kovinkaan tärkeänä taloudellisen hyvinvoinnin mittarina, sillä käytännössä jokaisella voi olla mahdollisuus hyödyntää ilmaista terveydenhuoltoa, koulutusta ja korkeaa elintasoa huolimatta siitä, onko naapurilla sata kertaa enemmän varallisuutta kuin sinulla. Mainittakoon tähän kuitenkin se, että globaalisti tarkasteltuna alhaisimmat Gini-kertoimet löytyvät kapitalistisista länsimaista. Venezuelan Gini-kerroin on hädintuskin liikkunut Chavezin aikana, mutta Chavezin lähipiiri on kyllä hyötynyt. Gini-kertoimen keinotekoinen räätälöinti tulonsiirtoja lisäämällä ei myöskään kerro mitään taloudellisesta tilanteesta.

Kolmas argumentti koskee sosiaalimenoja kasvua. Sosiaalimenojen lisääntyminenhän ei automaattisesti tarkoita elintason kohoamista: menojen kasvu voi johtua yksinkertaisesti tehottomuuden kasvusta. Sosiaalimenot rahoitetaan verotuloin tai lainanotolla. Tällöin on tärkeää, että taloudellinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät ovat kunnossa myös ensi vuonna, jotta sosiaalimenot eivät rasita kansantaloutta. Nähtävästi Chavezin tavoitteena on kalastaa ääniä lahjomalla äänestäjiä, jotka virheellisesti kuvittelevat valtion avokätisyyden tarkoittavan sitä, että talous on vakaalla pohjalla.

Edellytykset muutokseen häviämässä

Jos Chavez haluaa hyvinvointivaltion, jossa kansalaisilla on rahaa ja pääsy ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen, hän joutuu tekemään täyskäännöksen talouspolitiikkansa suhteen. Ideologiansa sokeuttama Chavez tuskin tulee näin tekemään. Chavezin keskittyessä lähipiirinsä palkitsemiseen, sananvapauden rajoittamiseen ja laajamittaiseen indoktrinaatioon, ulkomaiset yhtiöt vievät resurssinsa muualle, öljyä katoaa ulkomaille pilkkahintaan ja rahavaranto jatkaa hallitsematonta kasvuaan (katsokaa M2:sen kasvuaste täältä). Kansa on ainakin toistaiseksi suhteellisen vapaa näyttämään Chavezille ovea, mutta päivä päivältä he tulevat riippuvaisemmiksi tulonsiirroista ja valtiollisesta tiedonvälityksestä.

Foreign Affairs: An Empty Revolution
Center For Economic and Policy Research

VS: Totalitarismi 49 – liberalismi 51 Venezuelassa 8.12.2007
VS: Hugo Chavez – sosialistien toivo 30.5.2007