Sosialismi oli tuottanut tuntien jonot kauppoihin. Maidosta ja jauhoistakin oli pulaa. Sosialistipresidentti vaati, että vaalit pitää voittaa ”millä hyvänsä keinolla”, vaalitarkkailijoita ei päästetty maahan ja kaikki temput käytettiin oppositiopoliitikon murhaa myöten, mutta sosialistit saivat vain kolmanneksen paikoista. Heillä on kuitenkin korkein oikeus, presidentti ja armeija, joten maan tulevaisuus on epävarma.

Marraskuun lopussa opposition Luis Manuel Díaz surmattiin kampanjatilaisuudessa ampumalla. Vaalilakia oli jo aiemmin muutettu oppositiolle epäedulliseksi. Oppositio sai yli puolet äänistä jo vuonna 2010, mutta säännöt painottavat sosialistihallituksen kannatusalueita. Venezuela ei myöskään päästänyt EU:n eikä Amerikan valtioiden liiton vaalitarkkailijoita maahan.

Vasemmistolaisen Brookings-instituutin mukaan äänestyspäivänäkin oli useita epäkohtia, esimerkiksi vaalipaikkoja pidettiin auki kaksi tuntia liikaa, jotta hallituksen tukijat voisivat käydä äänestysluetteloita läpi ja kuljettaa äänestyspaikalle vielä äänestämättömiä kannattajiaan. Silti oppositio voitti noin kaksi kolmasosaa paikoista. Sosialistit voivat kuitenkin käyttää hallitsemaansa korkeinta oikeutta aseenaan.

Korkeimman oikeuden ja presidentin viran avulla sosialistit voivat hallita lakien vastaisesti pitkäänkin ja torpata opposition hankkeet, esimerkiksi väittämällä niitä valheellisesti perustuslain vastaisiksi.

Oppositio ilmoitti, että se vapauttaa poliittiset vangit muttei itse ryhdy vainoamaan sosialistipuolue PSUV:ta.

Tammikuulle 2016 vuodesta 1999 jatkunut sosialistimilitaristi Hugo Chávezin sosialistidiktatuuri riisti ihmisoikeudet ja sananvapauden, tuhosi talouden ja aiheutti pulan lähes kaikesta.

Sekään ei auta, että öljyn hinta on vielä kolme kertaa suurempi kuin sosialistien valtaantulovuonna 1999, ja Venezuela on maailman öljyrikkain maa.

Henkirikostilastot ovat olleet sosialistikaudella maailman synkimpiä ja inflaatio on kiihtynyt yli 100 %:n.

Lisätietoja lähdeviiteluetteloin