9 % pojista ja 2 % tytöistä ilmoitti nykyisen seurustelukumppaninsa lyöneen tai potkineen häntä (5 % ja 1 % toistuvasti), kertoo HS 20.8.09. Tämä oli vakavin kysytty väkivallan muoto. Läimäisyjä oli 22 % ja 6 %, esineellä heittämisiä 15 % ja 7 %, liikkumisen estämisiä 14 % ja 19 % (ainoa poikkeus). Tytöt olivat ehtineet seurustella enemmän nuorina (vaikkei edes huomioitaisi poikien ilmeistä liioittelua), mutta silti heille oli kertynyt vähemmän väkivaltakokemuksia kaikista suhteistaan. Pääosa väkivallasta tapahtui kuitenkin seurustelusuhteiden ulkopuolella ja sekin kohdistui enimmäkseen miehiin.

Luvut ovat vuoden 2008 nuorisorikollisuuskyselystä 15-16-vuotiaille (5826 lasta, joista 1358 seurusteli). Vuoden 2004 nuorisorikollisuuskyselyssä 14 % seurustelevista pojista ja 7 % seurustelevista tytöistä oli kokenut fyysistä väkivaltaa nykysuhteessaan.

Koko väestön väkivaltakokemukset

Koko väestössä taas 0,5 % naisista ja 0,2 % miehistä oli vuoden sisällä kertomansa mukaan joutunut parisuhdeväkivallan kohteeksi; lapsilta kysyttäessä luvut olivat 5 % ja 4 %, siis isien osuus uhreista 44 %. Miesten kohtaama väkivalta on lisääntynyt ja naisten vähentynyt huomattavasti vuodesta 1980. Myös lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on vähentynyt voimakkaasti, mutta tekijänä on yhä hieman useammin nainen.

Kaikki yllä sopii yhteen sen yleisen käsityksen kanssa, että sinänsä positiivisesti naisia ei enää kasvateta yhtä pidättyväisiksi kuin ennen, minkä seurauksena valitettavasti heidän väkivaltaisuutensa olisi noussut lähelle miesten väkivallan laskenutta tasoa, ja toisaalta etenkin nuorissa kulttuuri tuomitsee erittäin voimakkaasti naisen lyömisen parisuhteessa, joten nuorissa ikäluokissa miehet harjoittavat parisuhdeväkivaltaa paljon vähemmän kuin naiset.

Kuolemaan johtaneen väkivallan uhreista (koko väestö, ei vain parisuhteet) 70 % oli miehiä, kertoo toinen Optulan julkaisu. Lievissä pahoinpitelyissä luku on 57 % ja luku kasvaa väkivallan asteen kasvaessa, mikä saattaa kertoa, että naiset ilmoittavat kohtaamastaan väkivallasta miehiä herkemmin. Lisäksi ” British Crime Surveyn mukaan 64 % naisista ja 94 % miehistä ei pitänyt itseensä kuluneen vuodenaikana kohdistunutta perheväkivaltaa rikoksena (Walby & Allen 2004).”

”yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta (Fontes 2007; Fontes 1998).” Herää kysymys, kehtaavatko miehet muutenkaan ilmoittaa edes nimettömissä kyselyissä väkivallasta, vrt. lukijakommentit alla.

Perheväkivallassa yli 15 v. uhreista noin puolet on miehiä.

Väkivallan syyt

Yleinen reaktio on, että jos nainen lyö, nainen on yhteiskunnan uhri; jos mies lyö, mies on paha. Asiantuntijoiden mukaan tämä ei päde, vaan molempien kohdalla ongelmia on olosuhteissa ja itsessä – sen lisäksi, että tietysti väkivallanteko on viime kädessä vain itsestä kiinni.

Yksilökohtaiset tekijät, kuten taipumus aggressiivisuuteen ja asosiaaliseen käyttäytymiseen sekä persoonallisuushäiriöt, on todettu merkittäviksi syiksi sekä miesten että naisten tekemälle parisuhdeväkivallalle (Moffitt ym. 2000; Moffitt ym.2001; Henning ym.2003; Ehrensaft ym. 2004; Hamel 2007; Medeiros & Straus 2007). Samat tekijät selittävät voimakkaasti myös muunlaista väkivaltaista käyttäytymistä. Useat parisuhdedynamiikkaan ja konflikteihin liittyvistä syistä – muun muassa mustasukkaisuus, halu kontrolloida puolisoa, tyytymättömyys parisuhteessa, väkivallan hyväksyminen konfliktin ratkaisemiskeinona ja heikot kommunikaatiotaidot – selittävät myös parisuhdeväkivaltaa. Nämä tekijät liittyvät yhtä lailla niin miesten kuin naisten käyttämään parisuhdeväkivaltaan. (Henning ym. 2003; Medeiros & Straus 2007; Straus 2008.)”

” Alhainen itsekontrolli – joka ilmenee muun muassa impulsiivisuutena ja riskinottohalukkuutena – aiheuttaa sekä rikoskäyttäytymistä, holtitonta päihteiden käyttöä että onnettomuuksiin joutumista (Gottfredson & Hirschi 1990).”

Helsingin Sanomien lukijakommentteja:

Jokaisesta sukupuoliuutisesta ja kommentista kannattaa miettiä, miten siihen suhtautuisi sukupuolet vaihdettuina.

”No kun sä olit niin ärsyttävä ja et kuunnellut mua”.

” Mut siis kyl ny miehen pitää vähä leikkimielistä rankasua kestää valittamatta. – – mammanpojat, kasvakaa miehiksi!!”

”Nainen ei tunne tekevänsä mitään väärää lyödessään miestä. Kihlattuni on ainakin kaksi tai kolme kertaa lyönyt minua – – fyysisen väkivallan jättämä henkinen kolhu on se kaikista pahin.”

” Toinen tabu …on naisen harjoittama henkinen väkivalta. Siitä vaietaan tyystin tai sitä ei pidetä minään. Perusteluksi loputtomalle arvostelulle, nokkimiselle ja nalkutukselle riittää naisen kulloinkin kokema tunnetila”

” jos miestä lyödään, niin se on aina miehen vika”

” Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että on lupa pilkata ja syrjiä miehiä. Bonus-pisteitä saa jos syrjitty mies on valkoihoinen.”

” pahimmillaan on uhattu keittiöveitsellä. Lyöntejä, läpsäisyjä ja ainakin henkistä väkivaltaa on riittänyt – – Jatkuvasta henkisestä väkivallasta voi seurata syviä masennuskausia, joista palautumiseen menee vuosia!”

”Hävetkää miehet
Mirjami | 20.8.2009 9:25
Törkeää HS:n (miesvaltaiselta?) toimitukselta ohjata uutisoinnillaan huomiota pois miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta. – – Minä kun luulin, että tasa-arvo olisi Suomessa jo sillä tasolla ettei tällaisia uutisia tarvitsisi lukea. Taisin olla väärässä.”

”Jos seurustelukumppani lyö ihan muuten vaan, niin miehen/pojan ja hänen ympäristönsä tulisi ymmärtää, ettei se ole normaalia eikä hyväksyttävää.

Ihan samalla lailla kuin naisten huorittelu ei ole. ”Kunhan mä nyt vähän vaan heitin juttua, eiks sulla hei nyt yhtään ole huumorintajua.” => EI OLE ja ihan samalla tavalla se puuttuu tässä asiassa.

Et kyllä jossain määrin tässä ollaan samoilla linjoilla Kotro et al. kanssa, vaikka nyt satun olemaan nainen ja kahden tytyön äiti.”

”itse olen läimäissyt kerran kun olin tosi vihainen (miestä) ja muutaman kerran herättääkseni toisen tai saadakseni sanani sanottua jollekkin joka ei kuuntele. Näistä vain tuon yhden kerran halusin satuttaa ja tuottaa kipua. – – En kuitenkaan luettelesi yhtään näistä läpsyistä väkivallaksi. – – Siitä olen kuitenkin artikkelin kanssa samaa mieltä että jotkut likat mätkii miehiään ihan liikaa ja joka asiasta. Sitä voi tapahtua jopa kerran kuussa.”

” hän pitää toimintansa aivan normaalina ja sallitun rajoissa, kun sanat ei riitä niin on oikeus jatkaa sitten väkivallalla kun on nainen. Jos mies noin tekisi niin sehän ei ole sallittavaa, hänen mielestään, mutta kun mies on fyysisesti vahvempi niin nainen heikkona saa käydä hänen päälleen – kuitenkin niin että mies ei saa edes puolustautuessaan käyttää väkivaltaa koska silloin tartutaan heti puhelimeen ja kutsutaan virkavalta paikalle – ja mies saa naisenhakkaajan maineen.”

” Jos joku jätkä on niin reppana, että antaa jonkun pikkupimun läiskiä itseään, niin siinä tapauksessa jannu ansaitseekin saada selkäänsä.”

” Samalla kun monet nykypojista uskaltavat puhua tunteistaan, ovat avoimia, herkkiä ja välittömiä, moni tytöistä taas on omaksunut kovemman, perinteisen miehisen mallin. Yläkoululaisista tytöistä moni puhuu rivoja, kehuskelee viikonlopun ryyppy- ja panoreissuilla ja esittää kovaa.”

” Väkivaltainen nainen on ag[g]ressiivinen helposti myös lapsilleen myöhemmin. Meillä jotenkin kehutaan ja ihannoidaan, jos nainen osaa olla ronskisti ja laittaa miehen ruotuun loukkaavastikin puhuen”

The Six Costliest Mistakes You Can Make in Marketing to Women (naiset ostavat 85 % kulutushyödykkeistä, miehet 15 %; jopa autoista, PC:istä ja kulutuselektroniikastä naiset ostavat ainakin puolet)
NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA (Marja Vuento sukupuolittuneesta väkivallasta 9.9.2005)