Helsingin Sanomat uutisoi eilen Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksestä, jossa Vantaan kaupunginhallituksen todettiin rikkoneen yhdenvertaisuusperiaatetta valtuuttaessaan omakotitalotontin myynnin kaupunginvaltuutetulle. Lehti nosti aiheellisesti valituksen perustelun esille.

Kyseisessä tapauksessa kaupunginhallitus oli valtuuttanut omakotitontin myynnin suoraan kaupunginvaltuutetulle, eli siis oli ohittanut tavallisesti vaadittavan tarjouskilpailun. Pohjimmiltaan ongelma oli, että vain kaupunginvaltuutetulla oli mahdollisuus kyseisen omaisuuden hankkimiseen, eikä myynnissä noudatettu menettelyä joka olisi mahdollistanut hintakilpailun useamman mahdollisen tarjoajan välillä. Näissä tilanteissa riskinä on paitsi se että kaupunki ei saa riittävää hintaa tontista, tai se että alijäämä siirretään epäreilusti kunnallispoliitikon yksityiseksi hyödyksi, myös että tontti päätyy ylipäänsä väärän henkilön tehottomaan käyttöön. Yleistyessään tällainen korruptio siis vaarantaa paitsi oikeudenmukaisuuden, myös taloudellisen tuottavuuden ja tehokkuuden.

Vaikka aivan kaikissa tilanteissa tällainenkaan menettely ei aivan välttämättä olisi aivan paha, tavallisen omakotitalotontin ja kaupunginvaltuutetun kohdalla on vaikea kuvitella laillista perustetta tai edes yleisempää yhteiskunnallista hyötyä joka oikeuttaisi poikkeuksellisen menettelytavan. Niinpä Korkein Hallinto-oikeus aivan oikein hylkäsi valituksen, jättäen Vantaan kaupungin vastuuseen ilmiselvästä, hallinnollisesta korruptiorikoksesta. Se teki näin jopa suomalaisittain melko kohtuullisessa kolmen vuoden ajassa, mistä sille iso käsi.

Tähän asti tapaus on tietenkin täysin väritön. Rikos tehtiin, ja rangaistus tuli. Tästä tapauksesta kuitenkin tekee kiintoisan ainakin kolme erillistä seikkaa. Ensinkin, se päätyi korkeimpaan hallinnolliseen valitusasteeseen, vaikka sinänsä kenelle tahansa luku- ja kirjoitustaitoiselle jo aiheen päällimmäisten tosiasioiden pitäisi aiheuttaa ikäviä väristyksiä. Näin kaupungin ajaman ja rahoittaman valitusprosessin kautta. Silloin, mikähän ylipäänsä pysähtyy alemmas hallinto-oikeuden puolella jos tämä ei, ja mitenköhän tuo sitten taas vaikuttaakaan hallinto-oikeushaaran yleiseen estovaikutukseen tai kokonaiskuluihin? En usko että haluan kuulla vastausta.

Toinen kiintoisa seikka on se, että tuomio on tyyppiesimerkki julkistahon rötöstelystä. Sellaisessa seuraamukset, kannustimet ja jälkipuinti tuppaavat olemaan hyvin epämääräisiä sekä ei-niin-ajatuksella luotuja. En näin virastoajan jälkeen kyennyt heti kaivamaan esille kyseistä päätöstä, eli seuraava otettakoon spekulaationa jota joudun varmastikin vielä korjaamaan. Mutta silti…

Tässä kaupunginhallitus teki virheen, joten normaalisti sen jäseniä pitäisi kai yksittäin rangaista siitä. En kuitenkaan usko että niin tapahtuu, jollei prosessissa ole jo lauennut jokin ennaltaehkäisevä uhkasakko. Paljon todennäköisempää on, että vastuulliseksi päätyy kaupunki hallituksensa sijaan. Silloin vastuu hajaantuu niin ettei sillä ole oikeastaan mitään väliä. Ja vaikka aivan näin ei kävisikään, päätös kuitenkin koski vain kaupunkia, ei tontin vastaanottanutta kaupunginvaltuutettua. Silloin on perin epätodennäköistä että jälkimmäiselle taholle tulisi ensimmäisiäkään seuraamuksia, vaikka korruptiorikoksen on nyt lopullisesti ja lainpitävästi todettu tapahtuneen. Seuraaviin kunnallisvaaleihinkin on vielä aikaa, eli on kaikkea muuta kuin selvää että poliittinenkaan vastuu koskee enää valtuutettuun.

Jos arvaukseni osuvat oikeaan, mitähän tästä mahtaa seurata julkistoimijoiden lainkuuliaisuudelle? En usko että haluan kuulla vastausta.

Se kolmas ja tummin huumori tässä kuitenkin tulee valituksen perusteista. Hesarin mukaan—ja tämä pitää tosiaan lainata kokonaan, silläkin uhalla:

”Vantaan kaupunginhallitus valitti asiasta sillä perusteella, että kyseessä oli niin kutsuttu elinkeinopoliittinen tonttikauppa, jollaisia kaupunki on tehnyt jo useita. Kaupunginhallituksen mukaan valtakunnallisesti tunnetun vaikuttajan asettumisella kuntaan voidaan parantaa mielikuvaa kunnasta houkuttelevana asuinpaikkana.”

Tuota noin… En minä kyllä ”tuntenut” kyseistä ”vaikuttajaa” sen lähemmin ennen tätä päivää, vaikka vissiin hieman politiikkaa seuraankin. Nyt lähinnä haluaisin muuttaa mahdollisimman kauas sieltä missä hän vaikuttaa. Esimerkiksi sijoittajana en myöskään olisi nähnyt mitään erityistä lisäarvoa hänen läheisyydessään aiemminkaan, enkä usko että kovin moni talousvaikuttaja olisi kanssani eri mieltä. Ellei sitten satu olemaan suorastaan yksi niistä kymmenestä parhaasta kaverista jotka olisi luultavasti kutsuttu joskus takkailtaan siihen hypoteettiseen taloon joka tuolle kiistatontille rakentui. Muutenkin?

Jos sitten sattumalta olisin tuntenut kyseisen poliitikon jo valmiiksi, se olisi tehnyt asiasta lähinnä pahemman kuin paremman. Nimittäin, jokuhan hänet selvästi tunsi että tällainen kauppa ylipäänsä toteutui, ja juuri se joku teki juuri tuntemisensa tähden juuri korruptiorikoksen. Suostuttelipa vielä kaupunginhallituskaverinsa mukaan siihen, lisäksi; aivan takuuvarmasti Vantaan silloisessa kaupunginhallituksessa on mukana yksilöitä joilla ei ole tähän sotkuun osaa eikä arpaa muu kuin yleisinhimillinen selkärangattomuutensa estää porukan hölmöilyä.

Silti, hölmöily ei pysähtynyt siihen, että rähmittiin tonttikauppa porukalla. Ei, asia piti vetää korkeimpaan valitusasteeseen asti. Kun se pääsi sinne, valitusta oli myös aivan pakko perustella niin, että ”tää valtuutettu on meistä tosi kingi, kaikki tykkää siitä, joten kaikki tulee meidän kuntaan jos se rakentaa takkahuoneensa tänne, mikä korjaa meidän aiemman talousrähminnän, jolloin pliis KHO todetkaa tää käyväksi talouspoliittiseksi perusteeksi suosia meidän lempparivaltuutettua”.

Minusta tämä kertoo aivan liikaa suomalaisesta korruptiosta ja ”maan tavasta”. Täällä kaikki ovat niin yltiöhyvääpataa toistensa kanssa, että edes korruptio ei pysy rehellisenä.

Ihan oikeesti nyt, Vantaan kaverit, kyllä te edes olisitte voineet periä siitä korruptiolahjastanne käyvän lahjushinnan, sen sijaan että menette KHO:een asti selittämään kuinka se priimus moottori korruptioonne oli ”yleinen hyvä fiilis”. Herra yksi-vastaan-KHO:ssa taas, tiedät jo mitä liberaali oikeusvaltion kannattaja ajattelee sinusta nyt. Hyi sinua. Ja viimein, perkele, suomalainen poliittinen järjestelmä, tämä touhu ei ole enää oikein. Se ei ole edes väärin. Se on vain kieroutunutta.

PS: Kysyttyäni viitettä KHO:lta, sain välittömästi seuraavana päivänä päätöksen viitetiedot. Ne ovat: taltionumero 2186 ja diaarinumero 2521/1/09 . Vaikka päätös ei vielä olekaan netissä, Vapaasana.net kiittää silti lakia ja hyvää virkamiesetiikkaa valvonutta julkistahoa.