Laskentatoimen professori Seppo Ikäheimon mukaan useat tutkimukset viittaavat siihen, että edes vapaaehtoinen naisten osuuden lisääntyminen yritysten hallituksissa ei lisää kannattavuutta toisin kuin kiintiöiden puolustajat väittävät. Jos kiintiöillä pakotettaisiin lisäämään naisten osuutta, tällöin jouduttaisiin palkkaamaan naisia silloinkin, kun tarjolla olisi miten paljon pätevämpiä miehiä tahansa, jolloin haitta olisi paljon suurempi. Tämä olisi miesten syrjintää, omistusoikeuden rikkomus ja talouden vahingoittamista. Myös ikä-, kansalaisuus-, entisyys- ja uskontokiintiöt näyttävät hyödyttömiltä.

Tutkimusten mukaan yleensä sukupuolen, kansalaisuuden ja etnisyyden monimuotoisuus ei auta yrityksiä. Iän monimuotoisuus on joissain tutkimuksissa auttanut, toisissa haitannut. Pelkistä nuorista koostuvat hallitukset ovat olleet parhaita joissain tutkimuksissa, koska vanhat ottavat liian vähän riskejä ja yrityksestä tulee jähmeä ja konservatiivinen.

Ja millä oikeudella kukaan menee sanomaan yrityksen perustajalle tai muulle omistajalle, kenet hän saa valita hallitukseensa?

Naiskiintiöt vahingoittaisivat yritystä ja talouskasvua

Kiintiöt pakottaisivat ottamaan vähemmän päteviä hallitusten jäseniä pätevämpien ohitse, mikä heikentäisi kannattavuutta. Edes vapaaehtoinen naisten määrän lisääminen ei useimmissa tutkimuksissa näytä parantaneen kannattavuutta, myöskään Suomen pörssiyhtiöiden hallituksissa. Tämä viittaa siihen, että naisia ei sorreta hallituksen jäsenten valinnassa.

Homo-, afro-, romani- ja uskontokiintiöt?

Joissain yrityksissä useammankinlainen monimuotoisuus hallituksessa voi olla hyvästä. Useimpien tutkimusten mukaan keskimäärin näin ei ole.

Lisäksi, jos sukupuolille, homoille, etnisille ryhmille, uskonnoille, koulutusasteille, kansalaisuuksille, toimialakokemuksille, tietämyksille ja arvoille tehtäisiin kiintiöt – kyllä, näiden kaikkien merkitystä hallitustyöskentelylle on tutkittu vakavissaan – tämä pakottaisi ottamaan hallitukseen niiden tarpeellisten pätevimpen ihmisten lisäksi usein kymmenen muuta.

Tähän tapaan on tehtykin naisjäsenpaineen vuoksi. Esimerkiksi Lemminkäinen valitsi myös puheenjohtajan nuoren tyttären hallitukseen ja lentokonevalmistaja Dassault Aviation pääomistajan 79-vuotiaan vaimon.

Kuitenkin hallituksen koon kasvattaminen aiheuttaa monen tutkimuksen mukaan tappiota. Tehokas hallitus koostuu noin 3-6 ihmisestä, joskus harvemmin 7-9 ihmisestä.

Kiintiö on tehoton tai syrjii

Ainoa tapa, jolla sukupuolikiintiöllä voi olla vaikutusta, on se, että yritys jättää paikalle valitsematta miehen, joka olisi muuten valittu, tai päinvastoin. Kiintiöt siis joko ovat vaikutuksettomia tai syrjivät sukupuolen perusteella, elleivät sitten kasvata hallituksen kokoa, mikä voi olla kaikkein pahinta kannattavuudelle.

Harva nainen haluaa pitkään työskennellä yötä päivää

Pääongelma näyttää olevan siinä, että naiset harvemmin hakeutuvat johtajauralle tai ainakaan viitsivät tehdä pitkään niin pitkiä työvuosia, kuin ura edellyttää. Ne harvat, jotka viitsivät, menestyvät ehkä yhtä hyvin kuin ne paljon lukuisammat miehet, jotka viitsivät. Miehistäkään suurin osa pyrkyreistä ei kohoa johtajaksi.

Menestyksekkäimmän hallitusuran tekevät usein ne, joilla on menestyksekkäin johtajaura takana.

Ketään ei voi vaatia palkkaamaan yritykseensä sitä heikommin hoitavaa johtajaa, ja pitkiä työviikkoja tekevät yleensä yltävät parempiin suorituksiin ja heistäkin harvat parhaisiin.

Talouselämän huipputehtävät eivät ole kaikkia varten, vain niitä harvoja varten, jotka jonkun kannattaa sinne pakottamatta ottaa.

Kiintiönaiset vievät uskottavuuden päteviltä naisilta

Moni pätevyytensä vuoksi valittu nainen vastustaa naiskiintiöitä, koska se saisi ihmiset olettamaan hallitusten naisjäsenet keskimäärin valituiksi sukupuolielintensä perusteella ja kohdistamaan huomionsa hallitusten miehiin, jotka olisivat keskimäärin pätevämpiä.

Vielä nyt on turvallista olettaa, että moni hallituksessa oleva nainen on pätevämpi kuin useimmat miehet. Tätä ei pidä muuttaa.

Lisätietoja:
Sukupuolikiintiö (Liberalismi.net)