Potkujen antaminen on ikävää, joten siitä pitää maksaa johtajalle ylimääräistä, ellei halua saada huonompia johtajia kuin menestyvät yritykset. Finnairin eroa suunnitelleiden johtajien sitouttaminen ”likaisen työn lisällä” ei välttämättä ollut huono ajatus. Hesarin arvion mukaan Finnairin voinee tervehdyttää vain yksityistäminen suoraan tai konkurssin kautta.

Yksityistäminen ratkaisisi ongelmat

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Juhana Rossin mukaan Finnair on henkitoreissaan, sen ongelmana on kroonisesti heikko kannattavuus ja yhtiön johdon bonukset ovat siihen verrattuna triviaaleja. Finnair ja monet muut perinteiset lentoyhtiöt ovat olleet vaikeuksissa kilpailujen vapauttamisen jälkeen, koska niiden palkat ja työehdot on mitoitettu kilpailuttomalle entisajalle. Tämän vuoksi vuodesta toiseen kivulloisen riitelyn jälkeen sopimuksiin tehdään liian pieniä korjauksia. [2]

Rossin mukaan Finnairin vararikko voisi ratkaista ongelman: yhtiön rauniolle syntyisi uusi lentoyhtiö, johon otettaisiin mukaan vain yhtiön terveet osat ja joka sopisi kannattavantasoiset työehdot. Vaihtoehtona olisi yksityistää Finnair, josta valtio omistaa 56 %, minkä jälkeen markkinat saisivat yhtiön uudistamaan liiketoimintansa tai päätymään vararikkoon, jolloin sen tilalle syntyisi jotain uutta. [2]

Valtion omistaessa Finnairia työntekijöillä ei ole samanlaista tarvetta mitoittaa palkkavaatimuksiaan kannattavuutta säilyttäviksi. He voivat vaatia tuottavuuttaan enemmän palkkaa, valtio tarvittaessa korjaa jäljet.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala sanoi 15.3.2012, että jos Finnair ei onnistu uusimaan strategiaansa, vuonna 2013 ”valtio joutuu edelleen pääomittamaan Finnairia”. [3]

Valtio-omistaja aiheuttaa syöksykierteen

Päätoimittaja A.-P. Pietilän mukaan Jukka Hienonen suostui Finnairin johtajaksi sillä ehdolla, että hän saa vapaat kädet tervehdyttää yritystä, poliitikot eivät puutu operatiiviseen johtamiseen eivätkä liiketaloudellisiin päätöksiin. Näin ei käynyt, Hienonen koki tulleensa petetyksi ja erosi syksyllä 2009, samalla yhtiön muukin johto oli valmis eroamaan yrityksen ollessa ”syöksykierteessä”. [4]

Pietilän mukaan Hienonen oli saanut tarpeekseen paitsi poliitikoista ja Finnairin hallituksesta myös henkilöstöryhmistä, jotka eivät suostuneet neuvottelemaan kannattavuutta palauttavia palkkasopimuksia, erilaiset lisät nostivat palkkoja vuosittain niin, että johtajien palkkoja jouduttiin korottamaan, jotta ylimmän johdon palkat eivät alittaisi lentäjien palkkoja. [4]

”Bonukset olivat likaisen työn lisä”

”Paniikkitilanteessa” hallitus sai yhteensä 2,7 miljoonan euron bonuksilla yhtiön muun johdon jäämään vielä helmikuuhun 2011 asti. Bonusten lauettua moni heistäkin erosi. Ajatuksena oli, että tuossa ajassa saataisiin järjestettyä avainhenkilöille korvaajia. [4]

Pietilän mukaan bonukset olivat ”likaisen työn lisä” eroamassa olleille johtajille, jotka oli tärkeää saada pysymään yrityksessä ja leikkaamaan työntekijöiden palkkoja konkurssin välttämiseksi. [5]

Bonukset irtisanomisista ovat oikein

Kuka johtaja suostuisi Finnairiin töihin irtisanomaan, tekemään tappiota ja joutumaan median ja kansalaisten haukkumaksi, kun voi mennä vaikka Angry Birdsillä menestyvään Rovioon palkkaamaan lisää työntekijöitä, tekemään voittoja ja jakelemaan bonuksia alaisille?

Jos Roviolla johtaja saa miljoonan vuodessa, miksi hän suostuisi Finnairiin tekemään ikäviä päätöksiä, vaikka siitä luvattaisiin kolme miljoonaa? Ehkä joku suostuu mutta ei ainakaan ilman lisäkorvausta – ellei Finnairiin sitten palkata niin surkeita johtajia, että he eivät kelpaa menestyviin firmoihin, mikä olisi paljon typerämpää kuin parin ylimääräisen miljoonan maksaminen.

On hyvinvointivaltion etu jakaa työntekijöille potkuja ja omistajille osinkoja

Usein kypsällä alalla työntekijöiden lisäksi pääomaakin pitää vähentää, siis ottaa osinkoina pois yrityksestä irtisanomisten aikaan. Tämähän ei ole rahan antamista omistajille, sillä heidän rahaansa se on koko ajan. Heidän kannattaa siirtää se huonosta käytöstä toisiin yrityksiin tuottavampaan käyttöön.

Irtisanomisten hyvä puoli on siinä, että työvoimaa vapautuu parempaan käyttöön. Tällaisesta ”luovasta tuhosta” tuottavuuden kasvu ja elintasomme on syntynyt.

Vieläkin parempaa ja inhimillisempää olisi vain alentaa ylisuuria palkkoja tuottavuutta vastaaviksi ja jättää työntekijöiden itsensä päätettäviksi, ketkä näkevät itselleen sopivampia vaihtoehtoja muualla ja keiden kannattaa jäädä auringonlaskun alalle viimeisiksi työntekijöiksi – tai Finnairin tapauksessa vain jonkin verran kutistuneen alan työntekijöiksi.

Lisätietoja viiteluetteloineen:
Finnair (Liberalismi.net)