Kannattaako liberalismia edistää politiikassa?

Osa liberaaleista kokee, että politiikkaan ei voi vaikuttaa, tilanne vain pahenee. Niin kokee moni antiliberaalikin. Kyllä voi vaikuttaa: poliitikot huomioivat jonkin verran järkipuhettakin, äänestäjät paljon enemmän. Liberaalit meemit tarttuvat ihmisestä ja maasta toiseen. Niitä kannattaa edistää kaikkialla eikä antaa pahojen voittaa.

Takapakit kohti totalitarismia tapahtuvat tyypillisesti huonoina aikoina. Niinä konservatismi, sosialismi, sääntely ja protektionismi nostavat päitään, joten sikäli liberaalien kannattaa edistää talouskasvua ja talouden toimivuutta.

Maailman on liberaalimpi kuin koskaan ennen. Tämä on liberalismia edistäneiden ansiota. Aatteensa edistämistä vastustavat liberaalit ovat lottovoitto konservatiiveille, sosialisteille ja muille antiliberaaleille, jotka yrittävät itkutpotkuraivareillaan estää kauhean liberalismin voittokulkua.

”Romutetaan hyvinvointivaltio vähentämällä liberalismia!”

Osa anarkokapitalisteista pitää liberaaleja, myös politiikkaan osallistuvia libertaareja, libertarismin vihollisina, koska näiden tuomat uudistukset parantavat hyvinvointivaltion kilpailukykyä ja silti tilanne “vain pahenee vuosi vuodelta”.

Nämä ihmiset toivovat, että hyvinvointivaltion romahdus johtaisi anarkokapitalismiin tai minarkismiin. Historian valossa on kuitenkin paljon todennäköisempää, että se johtaisi valtaviin ihmisoikeusloukkauksiin, yksilönvapauden huomattavaan rajoittamiseen. Lievemmätkin taantumat ovat yleensä johtaneet protektionismin, sääntelyn ja populismin vaatimuksiin sekä poliisivaltion tiukentamisiin, joskin harvoin myös parannuksiin.

Umpikuja vain lisäisi veroja

Tukahdutettaessa hyvinvointivaltiota sääntelyllä ehkä kaikkein todennäköisintä olisi vain, että valtio luopuisi hoitamasta velkojaan. Tällöin se saattaa joutua tasapainottamaan budjettinsa, jos markkinat eivät enää suostu lainaamaan sille. Tuo tasapainotus tehdään osittain etuuksia leikkaamalla, osittain korottamalla verot tappiin, osittain luopumalla tuottavimmista investoinneista ja säilyttämällä poliitikkoja ja virkamiehiä eniten tukevaa kulutusta ja tukia.

Sellainen valtio on vielä pahempi kuin se, johon liberaalimpi politiikka johtaisi. Samantapainen tulos tulisi silloin, jos tasapainotusta tehtäisiin luopumatta velkojen hoidosta.

Meemit tarttuvat ihmisestä ja maasta toiseen, joten on tärkeää levittää liberaaleja faktameemejä ja kumota antiliberaaleja valhemeemejä. Mitä enemmän liberalismia edistetään eri maissa, sitä liberaalimpia vaihtoehtoja on myös tarjolla silloin, kun mahdollisia umpikujia tulee.

Kaikki tai ei mitään!

Ääri-ihmisistä osa on kuitenkin usein tyyppiä: ”Minä en leiki teidän kanssanne, jos ette tee niin kuin haluan!” Kun he kokevat, että eivät saa politiikassa omaa ideologiaansa läpi (eivätkä tarpeeksi lähelle), he turhautuvat ja tarvitsevat verukkeen sille, että voivat ”rationaalisesti” sanoa: ”Pitäkää tunkkinne!”

Jos se, mitä pystyy saamaan aikaan, ei riitä vaan turhauttaa liikaa, voi olla rationaalista jättää politiikka kärsivällisemmille, ainakin joiltain osin.

Sen sijaan tuollaiset ”turha yrittää” -verukkeet eivät ole rationaalisia, eikä ole rationaalista lannistaa niitä, jotka sentään yrittävät parantaa maailmaa. Sellainen sataa antiliberaalien laariin. Juuri sitä liberalismin viholliset toivovat. Antaa mieluummin heidän turhautua.

Kannattaa ennemmin muistaa, että elämme äärimmäisen liberaalissa maailmassa koko ihmiskunnan historian mittakaavassa, ja olla iloinen siitä – sekä siitä, että pystyy toimillaan tekemään maailmasta vähän liberaalimman kuin se olisi muutoin.

Ei kannata murehtia sitä, mikä voisi olla vielä paremmin, jos ei halua pilata elämäänsä ja motivaatiotaan. Maailman parantaminen on kivaa, jos pitää sen kivana. Toisinaan voi tulla yllättävän helppoja pikavoittojakin, mutta ei elämäänsä kannata laskea niiden varaan.

Annetaan antiliberaalien voittaa?

Mitä enemmän saamme liberalismia edistettyä, sitä useampi antiliberaali ajattelee tuon: ”Pitäkää tunkkinne!” He puolestaan toivovat mahdollisimman monen liberaalin ajattelevan noin. Kumpien haluatte voittavan?

Jatkuvasti tehdään päätöksiä, jotka – tai joiden yksityiskohdat – ovat pienestä kiinni. Jatkuvasti liberaalit onnistuvat vapauttamaan joitain asioita tai estämään tai lieventämään toisten asioiden kahlitsemista. Tästä luopuminen on yksinkertaisesti typerää ja innostaa totalitaristeja.

Liberalismi tarttuu – niin antiliberalismikin

Pyrkimykset saada hyvinvointivaltiot yhä epäliberaalimmiksi ja sitä kautta ajautumaan konkursseihin muuttaa niitä, naapurimaita ja koko maailmaa keskimäärin epäliberaalimmiksi. Maat ja äänestäjät ottavat usein mallia toisiltaan. On turha edistää ja tartuttaa tuollaisia tauteja laajemmalle, kun liberalismia voisi vääntää positiivisempaankin suuntaan.

Tilaisuudet aaltoilevat, esimerkiksi 1970-luvulla hyvin harva olisi uskonut sitä, miten dramaattisen paljon liberaalimmaksi maailma on nykyään tullut. Tuolloin älykköjen enemmistö uskoi sosialistien väärennettyjä tilastoja ja muuta propagandaa, ja sosialismi eteni maailmalla.

Maailman muuttaminen epäliberaalimmaksi pienentää todennäköisyyttä, että mikään valtio, saati koko maailma, päätyisi lähellekään libertarismia. Jos taas maailman annetaan liberalisoitua tai edes pysyä mahdollisimman liberaalina, aina siellä täällä tulee liberaaleja esimerkkejä, joita muut kopioivat.

Esimerkiksi rutiköyhän Japanin talouden vapauttaminen toisen maailmansodan jälkeen oli niin suuri menestys, että se kopioitiin myöhemmin Koreaan, Taiwaniin ja muualle, ja näiden menestykset sitten kopioitiin osittain Kiinaan, sosialistiseen Intiaan jne. Itä-Euroopassakin katsottiin 1990-luvulla osittain mallia näistä, ja nyt Afrikassa ollaan tekemässä samaa.

Historian mittakaavassa liberaalien valtioiden määrä maailmassa näyttää olevan selvästi lisääntymässä. Tämä voi luoda paineita kopioida parhaita malleja.

On hyvin rohkeaa väittää, että maailman muuttaminen epäliberaalimmaksi suurentaisi todennäköisyyttä saada aikaan liberaali anarkokapitalismi – eikä esimerkiksi sellainen anarkokapitalismi, jossa jo nyt elämme, Somalia tai paljon pahempi. Useimmat anarkokapitalistit eivät tunnustane noita esimerkkejä anarkokapitalismeiksi, ainoastaan liberaalin anarkokapitalismin, mutta sellaisen synty liberalismia maailmasta vähentämällä tuskin on järkevää puuhaa. Jos he kuitenkin olisivat oikeassa ja pikkuruinen onnistumisen mahdollisuus olisikin, olisiko sen vuoksi järkevää tehdä politiikkaa, joka melko varmasti pahentaa maailmaa pysyvästi, ainakin pitkäksi aikaa?

Palkkapäivä on lähitulevaisuudessa?

Kannattaa myös muistaa, että tekoälyn, robottien ja muun teknologian kehittyminen voi lähivuosikymmeninä muuttaa politiikan ja talouden lainalaisuudet. Haluammeko tuon muutoksen tapahtuvan liberaalissa vai hyvin epäliberaalissa maailmassa? Sen muutoksen lähtökohdat voivat määrittää tulevaisuutemme politiikkauran pysyvästi. On lähes varmaa, että sitä ennen se anarkokapitalismi ei synny – ellei sitten jonkin politiikan ulkopuolisen yksityisen vapaa-alueen kautta.

Politiikkaa kannattaa siis lähivuosikymmeninä vääntää liberaalimpaan suuntaan niin paljon kuin mahdollista, suurinkin ponnistuksin.

Politiikkaa voi muuttaa valistamalla äänestäjiä

Yksinkertaistetussa mallissa poliitikot ja virkamiehet ajavat vain omaa etuaan. Sen mukaan liberaalien kannattaisi panostaa vain kansan valistamiseen, jotta kansa korvaisi osan nykypoliitikoista liberaalimmilla ja kaikki nykyisetkin alkaisivat ajaa liberaalimpaa politiikkaa saadakseen ääniä. Virkamiehetkin saisivat epäliberaalista toiminnastaan pahaa PR:ää, vastustuskampanjoja ja poliitikkojen vastalauseita ja siksi korjaisivat linjaansa liberaalimmaksi.

Kansaa voi valistaa lähipiirissä, netissä, lehdissä, mielipidekirjoituksissa, kirjoja kirjoittamalla ja suomentamalla jne. Voi lahjoittaa rahaa tällaista tekeville tahoille tai tehdä itse.

Jopa puoluetoiminnassa saa julkisuutta ja voi siten vaikuttaa kansan mielipiteisiin – sekä puolueaktiivien, jotka ovat tavallista kansaa paljon vaikutusvaltaisempia.

Luultavasti missä tahansa puolueessa liberaali voi parantaa maailmaa, joten puoluettaan kannattanee vaihtaa vain, jos turhautuu nykyisessään liikaa. Turhautuminen on vältettävissä asiassa kuin asiassa madaltamalla odotuksiaan, mutta joskus turhautuminen on hyvä hetki miettiä, voiko omaa toimintaa parantaa.

Politiikkaa voi muuttaa valistamalla poliitikkoja

Liikaa ei pidä yksinkertaistaa: poliitikot ja virkamiehet eivät yleensä ole täydellisen korruptoituneita vaan heillä on, etenkin nuoremmilla, usein paljon hyvää tarkoitusta ja vanhemmillakin jonkin verran. Käytännön tilanteissa he kyllä saattavat jättää hyvät asiat tekemättä turvatakseen asemansa, mutta usein he kokevat itsellään olevan pelivaraa ja silloin he koittavat tehdä oikein tai ainakin vähän vähemmän huonon ratkaisun. Poliitikkojen ja virkamiesten valistaminen, järkiargumentit, siis auttavat nekin eikä vain äänestäjien valistaminen. Yleensä myös huonoimpina aikoina poliitikkoja vaihdetaan eniten ja niinä heidän työnsä on raskainta, joten on poliitikkojen omakin etu edistää kasvua, vapautta ja hyvinvointia – elleivät lyhytaikaiset vaikutukset ole liian päinvastaisia.

Kun politiikka muuttuu, ihmiset muuttavat usein mielipiteitään sen mukana. Politiikan parantaminen ei siis vain paranna politiikkaa vaan yleensä myös mielipiteitä. Kenenkään ei ole pakko osallistua, mutta rohkaiskaa nyt edes muita tekemään jotain, edes yksityisesti.

Lisätietoja
Maailman on liberaalimpi kuin koskaan ennen (Vapaasana.net)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s