Ay-liike jyllää valiokunnissa

Hesarin selvityksen mukaan ay-keskusjärjestöjen lobbareita kuultiin eduskunnan valiokunnissa 2061 kertaa ja EK:ta 1761 kertaa vuosina 1998 – 2013. Molemmilla on liikaa valtaa päätöksentekoon. Ay-liikkeen edustus on EK:n edustusta suurempi valiokunnissa, joissa se on EK:ta vastaan, ja pienempi ympäristö- ja liikennevaliokuntien kaltaisissa valiokunnissa, joissa EK ja yritykset ajavat relevantin alan ammattiliiton etuja paremmin kuin liitto itse.

EK:llä on muitakin vastapooleja kuin ay-liike

EK:lla on muitakin rooleja kuin edustaa työn antamista (jossa vastapuolena on ay-liike: SAK, STTK, Akava). EK edustaa myös yritysten muita funktioita kuten alihankinta (vastapuolena tilaajayritysten edustajat), tukkumyynti (vastapuolena vähittäiskauppojen edustajat), alihankkijoilta tilaaminen (vastapuolena alihankkijoiden etujärjestöt), teknologian kehittäminen sekä ympäristömääräyksiin sopeutuminen (vastapuolena ympäristöjärjestöt). On siis kohtuutonta, että EK:n edustus on selvästi pienempi kuin ay-keskusjärjestöjen.

Kumpia kuultiin enemmän?
Sekä EK:n ykköslobbaria (Johan Åström) että SAK:n ykköslobbaria (Kaija Kallinen) kuultiin kumpaakin hitusen yli sata kertaa. Siis STTK:n ja Akavan ykköslobbareita kuultiin ilmeisesti Kallisen lisäksi eikä sijasta ja näin ay-liike näyttää saaneen yliedustuksen.

Suomen Yrittäjiäkin oli kuultu yllättävän usein, mutta professori Ilkka Ruostetsaari arveli tämän johtuvan siitä, että kansanedustajat haluavat kutsuilla viestiä ”kuuntelevansa pienyrittäjiä”.

Ay-liikkeen yliedustus tulee siis paremmin esiin vasta, kun otetaan huomioon, että se on yliedustettu valiokunnissa, joissa se on EK:ta vastaan, ja aliedustettu valiokunnissa, joissa EK ajaa sen asiaa paremmin kuin se itse.

Ammattiliitto haluaa yrityslobbarit valiokuntiin

Kun jotakin ympäristönsuojelunormia, teollisuustukiasiaa, tuontisuojaa tai muuta elinkeinoelämän sääntelyä käsitellään, ay-liike painostaa valiokunnan kuuntelemaan EK:ta, toimialajärjestöä ja alan yrityksiä, koska nämä pystyvät tarjoamaan parhaan tiedon siihen, kun normia yritetään lobata lievemmäksi meikäläisille yrityksille tai ulkomaalaisille tiukemmaksi tai alan tukiaisia yritetään lisätä.

Ay-liike ei ole läheskään yhtä uskottava kuin EK kertomaan siitä, miten toiminta vaikuttaa alan työpaikkojen määrään, teollisuudenalan kustannuksiin ja teollisuudenalan yritysten monenlaisiin päätöksiin. Siksi ay-lobbarit keskittyvät vaikuttamaan kansanedustajiin yksityisemmin, painostamaan heitä ”tukemaan alan kotimaisia työpaikkoja” ja kuuntelemaan teollisuuden lobbareita sekä kutsumaan näitä puhumaan valiokunnissa.

HS-grafiikasta päätellen työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta kuulivat enemmän ay-liikettä kuin EK:ta ja SY:tä yhteensä. Tilanne oli toisinpäin esimerkiksi liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa. Näiden alojen päätökset eivät koske ammattiliittoja vaan alojen yrityksiä, ja samasta syystä niiden alojen ammattiliitot haluavat puolustaa alansa yritysten tukia ja kartelliasemia saadakseen omille aloilleen maksimaalisen työn kysynnän muiden alojen ja yleisen edun kustannuksella. Siksi ammattiliittojen lobbarit vaativat yrityslobbareille pääsyn valiokuntiin ja sitäkin suuremmalla syyllä nämä pääsisivät sinne muutenkin.

Aiheesta muualla
Valiokunta (Liberalismi.net)
HS 28.4.2013, sivut A2, A3 ja A6.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s